Olen 38-vuotias nainen, pituus 168 cm ja paino 68 kg, ikäni urheilua harrastanut, nykysellään 2-3 krt viikossa 10 km juoksulenkkejä ajoittain kovillakin sykkeillä. Ajoittan rytmihäiriöitä, alhainen verenpaine n.110/65, lepopulssi n. 60. Kävin koepotilaana sydämen magneetissa, josta vastaus: Vasen kammio on kooltaan hieman viitearvojen yläpuolella, se on normaalin muotoinen. Kammio supistuu säännöllisesti ja seinämäpaksuudet tavanomaiset. LVEDV 184ml (103ml/m2), ESV61ml(34ml/m2), SV 123 ml, EF 67 %. Sopii ensisijaisesti urheilijan sydämeen. Kysymys siis. Tarviiko hakeutua jatkotutkimuksiin? Uskallanko urheilla kovillakin sykkeillä.
21/04/2015
Urheilusydänkö?
Vastaus
Vasemman kammion tilavuudet ylittävät niukasti viitearvot, mutta on muistettava viitearvojen määritelmä: niihin mahtuu 95 % terveistä, joten 5 % todellisuudessa terveistä ja normaaleista on lievästi ”poikkeavia”. Seinämäpaksuudet olivat siis kysyjällä normaalit ja supistusvoima hyvä. Nämä seikat sulkevat pois koko joukon sydänsairauksia. Taustatiedot huomioon ottaen en pidä löydöksiä mitenkään huolestuttavina, ja mielestäni urheiluharrastusta voi kaikin mokomin jatkaa.
Urheilijan sydämestä sen verran, että kyseessä ei ole sydänsairaus, vaan normaali sopeutuminen fyysiseen harjoitteluun. Se on verrattavissa korkeassa ilmanalassa asuvien hemoglobiiniin: se on ohuen ilman vuoksi merenpinnalla asuvien viitearvoja korkeampi, mutta he eivät ole sairaita. Urheilijan sydän on joskus ongelma, kun on päätettävä, johtuuko esimerkiksi sydänlihaksen paksuntuminen harjoittelusta vai synnynnäisestä sydänlihassairaudesta. Näissä tilanteissa harjoitustauko voi olla paikallaan sen varmistamiseksi, että kyse on hyvänlaatuisesta sopeutumisilmiöstä, ei sairaudesta.
21/04/2015
Mikko Syvänne