Siirry sisältöön

Kaksi vuotta sitten olin sairastanut sydänlihastulehduksen tietämättäni. Diagnoosin sain vasta, kun olin jo toipumassa, jolloin sain kaksi viikkoa sairaslomaa. Pahimman vaiheen yli olin kuitenkin kukkunut töissä (fyysisesti suht. rankkaa.), vaikka uuvutti ja oksetti. Sydämeni ultrattiin sairasloman jälkeen ja kaikki silloin ok. Nyt on alkanut tulemaan lisälyöntejä ja lepopulssi on usein vähän kohollaan noin 80–90. Toki kuntokin on huonontunut, kun en ole ehtinyt liikkumaan. Kävin kuitenkin huolissani holterissa ja sydänfilmissä uudestaan, ei poikkeavaa, lääkäri kuitenkin totesi, että sydämeen on voinut jäädä pieni arpeuma, joka ei ultrassa näy. Onko se mahdollista? Pitääkö huolestua? Voiko arpi kasvaa tai jotenkin muuten vahingoittaa sydäntä tai lyhentää elinajanodotetta? Keväällä oli rasituskokeessa yksi kammiolisälyönti, muutenkin muljut tulevat yleensä fyysisen rasituksen aikana tai jälkeen. Uskaltaako tässä aloittaa urheiluharrastusta? Ylipäätään tuntuu hurjalta, että sydänlihastulehdusta ei meinattu alussa tunnistaa lääkärissä. Kuinka usein käy niin, että potilaalla on sydänlihastulehdus, eikä häntä diagnosoida lainkaan? Voivatko he silti toipua ennalleen? Olen 30-v, hoikka nainen.

Lallu

Vastaus

Mikko Syvänne
Julkaistu 1.1.2015
Päivitetty 4.6.2018

Jonkin asteinen sydänlihastulehdus on yhdellä prosentilla tavallisia infektioita (flunssa, ripuli) sairastavista: se on siis erittäin yleinen. Suuri enemmistö on oireettomia tai oireet peittyvät muihin infektio-oireisiin. Juuri tämä on syy välttää kovaa rasitusta infektioiden aikana. Rintakipu- tai vielä vakavammilla oireilla ilmenevät, sairaalahoitoon johtavat sydänlihastulehdukset ovat siis pienen pieni jäävuoden huippu. Lievät tulehdukset paranevat jälkiä jättämättä, eikä diagnoosia koskaan tehdä. Joskus voi jäädä rytmihäiriötaipumusta, minkä yhteys aiempaan lievään sydänlihastulehdukseen on kuitenkin päättelyn varassa pikemmin kuin varmaa tietoa, koska vastaavanlaiset rytmihäiriöt ovat muutenkin tavallisia.

Kun aikaa on jo kulunut kaksi vuotta, on epätodennäköistä, että tilanne enää pahenisi. Kun rasituskoekin on tehty ilman vakavampia löydöksiä, on suositeltavaa maltillisesti lisätä liikuntaa ja kohentaa kuntoa. Jos oireilu jatkuu ja tilanne vaikuttaa epävarmalta, ultraäänitutkimuksen toistamista esimerkiksi vuoden kuluttua voi harkita.

Mikko Syvänne

Lue seuraavaksi

Haku

Löytyi 0 tulokset