Siirry sisältöön

Luova ote parantaa

Luovissa taideterapioissa värit, kuva, liike, sana, draama ja musiikki ovat hoidon välineitä.

Helena Hietaniemi
Julkaistu 16.5.2014
Päivitetty 4.9.2018
Taideterapeutti Kristiina Mckenzie demonstroi terapiatuokiota. Kuva Ari-Veikko Peltonen

Ekspressiivinen taideterapeutti Kristiina Mckenzie ottaa minut vastaan ja kysyy, mitä elämäni kysymystä haluan tutkia. Vaistolla pulpahtaa: taipumustani kontrolloida.
Kristiina: Itseäsi vai muita?
Minä: Molempia. Kun en luota toisen kykyyn hoitaa jotain tilannetta, ahdistun, puutun ja kontrolloin.
Kristiina: Mitä tapahtuisi, jos et kontrolloisi?
Minä: Pelkään, että asiat menisivät pieleen, tapahtuisi katastrofi…
Kristiina: Voisimme nyt luoda tilanteen, jossa ei pyritä hallitusti mihinkään suuntaan.

Tanssin ja teen installaation

Noin alkaa ekspressiivisen taideterapeutin Kristiina Mckenzien demonstroima terapiatuokio.
Hän ehdottaa minulle tanssimista ja pyytää valitsemaan huivin. Lila, aniliinin punainen vai sininen? Lempivärini punainen vaikuttaa yhtäkkiä liian räikeältä. Valitsen lilan, koska se tuntuu lempeältä.
Kristiina tanssii kanssani meditatiivisen musiikin mukaan. Huivi suojaa minua, peittelee, lennättää, pyörittää, muuttuu hoivattavaksi, hoivaa.

Tanssista siirryn kuvan tekoon. Kristiina ehdottaa, että maalaisin huivilla paperille. Jatkan huivilla maalaten samaa aaltoilevaa liikettä kuin tanssiessani. Rutattuani, viikattuani ja paketoituani huivia muotoilen sen lempeästi avoimeksi ympyräksi.
Otan kuvaan punaisen huivin, jonka asettelen pehmeästi tulemaan lilan huivin sisältä. Asettelen vielä sinisen huivin kehäksi niiden ympärille.

Katson kuvaa liikuttuneena, ihmetellen, miten niin oikealta tuntuva kuva saattoi syntyä. Näen siinä itseni ja toiveeni: punainen liekki olen minä, lila suojaa ja antaa lempeästi rajat, sininen antaa turvan ja luottamuksen. Sininen on myös elämän meri, jossa kuljen luottavaisin mielin ja annan liekkini lepattaa omissa itse määritellyissä rajoissani.

Myötätunto heräsi

– Olennaista tanssissa oli se, että valitsit räikeäksi kokemasi huivin sijasta lempeän värin, Kristiina sanoo, kun keskustelemme tapahtuneesta. Tanssiessamme hän poimi liikkeitä minulta varsinkin siinä vaiheessa, kun hän näki lempeän tanssin muuttuvan hoivaavaksi. Näin hän vahvisti tunnettani. Tunsin olevani sekä hoivaaja että hoivattava yhtaikaa.

Kristiina kysyy, miten tanssissa esille nousseet liikkeet ja huiveista syntynyt asetelma liittyivät alkuperäiseen kysymykseeni kontrolloinnin tarpeesta. Ainakin tunnen nyt myötätuntoa ja hellyyttä itseäni kohtaan.
– Muutos on terapiassa tärkeä ja se tapahtuu tunnekokemuksen myötä, Kristiina sanoo.
– Sain sinut näkemään sen minkä jo tiesit. Sinä annoit itse kaikki sanat, liikkeet, värit, kaiken sen materiaalin, jota tässä käytettiin. Pystyit hyppäämään kaaokseen, eikä katastrofia tapahtunut, Kristiina sanoo.
Koko prosessi keskusteluineen vei 45 minuuttia.

Mörköjä kohtaamaan

Kristiina sanoo, ettei hän suunnittele etukäteen sitä, mitä asiakkaan kanssa tehdään. Luovan tekemisen muoto löytyy luontevasti asiakkaan kanssa keskustellessa.
– Ekspressiivinen taideterapia on lähtökohtaisesti monitaiteellinen terapiamuoto. Asiakkaasta riippuu, tehdäänkö teatteria, maalataanko vai tanssitaanko. Keskustelu luovan prosessin jälkeen liittää sitten asiakkaan elämään sen, mitä tekemisen aikana tapahtui.

Kristiina Mckenzie ohjaa ekspressiivistä taideterapiaa kaikille avoimissa ryhmissä kansalais- ja työväenopistoissa, hän työskentelee myös kehitysvammaisten ja mielenterveysasiakkaiden kanssa.
– Terapiassa hoitaa se, että ihminen kohtaa itsensä ja oman kysymyksensä. Jokaisella on mörköjä omassa elämässään. Jos juoksemme niitä karkuun, voimme huonosti. Mutta jos katsomme niitä silmiin, möröt muuttuvat joksikin muuksi, jonka kanssa tulla toimeen, Kristiina Mckenzie sanoo.

Kerralla mikään kysymys ei kuitenkaan hoidu. Terapian pituus vaihtelee viidestä kymmeneen kertaan, ryhmä kestää 2,5 tuntia ja yksilötapaaminen 75 minuuttia kerrallaan.

Kehon muistista

Maarit Ylönen yhdistää tanssi-liiketerapiaa sekä ekspressiivistä taideterapiaa ratkaisukeskeiseen psykoterapiaan omalla vastaanotollaan Jyväskylässä.
– Tanssi-liiketerapiassa ruumiilliset muistot ja tunteet kohtaavat. Siitä hyötyvät kaikki, joiden ruumiin rajoja on loukattu, muun muassa seksuaalisen hyväksikäytön ja väkivallan uhrit, hän sanoo.

Tanssiessa oma seksuaalisuus, omat rajat, nähdyksi ja ohitetuksi tuleminen, hyväksyntää tai häpeää synnyttäneiden katseiden muistot ja keholliset loukkaukset konkretisoituvat. Kehotyöskentelyn avulla omaa ruumiinkuvaa voi tarkastella ja parantaa. Samoin kehollisesti voi tutkia, miten ottaa vastaan ja antaa läheisyyttä.

Myös ahdistusta, masennusta, paniikkia ja traumaattisia kokemuksia voi purkaa ja tarkastella kehotyöskentelyn avulla.
Tanssi-liiketerapiassa tanssi on aina ennalta määrittelemätöntä, ja se syntyy joko yksin tai yhteisesti terapeutin kanssa tai ryhmässä.

Vapaa, improvisoitu tanssi lisää kehotietoisuutta ja nostaa kehon muistoja ymmärrettäviksi ja käsiteltäviksi tässä ja nyt -hetkessä.
Kahden tanssijan välisessä suhteessa – esimerkiksi terapeutin ja asiakkaan tai ryhmässä parin kanssa – liikuttaessa on mahdollista nähdä ja vastaanottaa toisen liike-energiaa, rytmiä, ruumiin asentoja ja liikkeiden muotoja.
– Liikkeellinen peilaus luo yhteyttä, joka aktivoi ruumiin muistoja.
– Tanssiminen ja liike lisäävät myös mielihyvähormonien eritystä, mikä vahvistaa voimavaroja ja oman elämän hallinnan kokemusta. Sen ansiosta ihminen voi turvallisesti tutkia menneisyyttään, nykyisyyttään ja tulevaisuuttaan, Maarit Ylönen sanoo.

Kynällä päin kokemusta

Kirjallisuusterapiassa lukeminen ja kirjoittaminen toimivat välineinä parempaan itsetuntemukseen ja hyvinvointiin.
– Kirjallisuusterapian avulla elämänkokemuksia ja muistoja voidaan käsitellä turvallisesti, kirjallisuusterapeutti Silja Mäki sanoo.

Kirjallisuusterapeuttisten kasvuryhmien lisäksi hän ohjaa aikuisille satu- ja elämäkertakirjoittamisen ryhmiä sekä ryhmiä, joissa kirjallisuusterapiaan yhdistetään joogaa tai tanssi-liiketerapian menetelmiä.
Silja Mäen mukaan esimerkiksi Tove Janssonin Tarina näkymättömästä lapsesta sopii hyvin luettavaksi ja käsiteltäväksi kirjallisuusterapeuttisessa kasvuryhmässä.

Lukemisen jälkeen tehtävää voidaan jatkaa kysymyksin: Mieti omasta kokemuksesta tilanteita, joissa et ole tullut nähdyksi tai kuulluksi. Keneltä et ole saanut toivomaasi huomiota?
Ryhmän jäsenet kirjoittavat kohtauksen tilanteesta ja miltä se tuntui. Kirjoittamiseen käytetään aikaa kymmenen minuuttia. Sen jälkeen tekstit luetaan ja kokemukset jaetaan.

Seuraavaksi kukin kirjoittaa tilanteen uudelleen niin kuin olisi toivonut sen menevän. Näin syntyy korjaava kokemus.
Myös pelkoja voi käsitellä missä tahansa aikuisten kasvuryhmässä. Tavoitteena on tietenkin pelon voittaminen. Kirjoittaa voi pienen näytelmän, runon tai kuvauksen.
– Kun tekstit luetaan ryhmässä ja niistä keskustellaan, syntyy vertaiskokemus, Mäki sanoo.

Musiikki vapauttaa

Lahtelainen Marko Punkanen on paitsi musiikkiterapeutti, tanssi-liiketerapeutti ja traumapsykoterapeutti myös kouluttaja ja muusikko. Hän työskentelee omalla vastaanotollaan lähinnä lasten ja nuorisopsykiatristen asiakkaiden kanssa ja käyttää musiikin eri elementtejä kuten rytmiä, harmoniaa, melodiaa, äänensävyjä, dynamiikkaa jne. sekä tanssi-liiketerapian keinoja hoidon ja kuntoutuksen välineenä.
– Suurimmalla osalla asiakkaistani on taustalla kiintymyssuhdetraumaa ja perusturvattomuutta. Musiikillisessa vuorovaikutuksessa he oppivat ilmaisemaan ja säätelemään tunteitaan, Punkanen sanoo.

Hän mainitsee, että musiikkiterapiasta hyötyvät myös neurologisessa kuntoutuksessa olevat kuten aivohalvauksen kokeneet. Musiikki sopii erityisen hyvin tukemaan myös varhaista vuorovaikutusta äitien ja lasten välillä.

Punkanen selvitti väitöskirjatutkimuksessaan vuodelta 2011 musiikkiterapian vaikutusta masennuksen hoidossa. Tutkimus osoitti, että lyhyen yksilömusiikkiterapiajakson, 20 kertaa kaksi kertaa viikossa, yhdistäminen lääkehoitoon, sen seurantaan ja harvoihin keskustelutapaamisiin paransi huomattavasti masennuksen hoitotuloksia.
– Masennuksen taustalla on usein ilmaisematonta vihaa, joka voi olla pelottava, kielletty ja syyllisyyttä herättävä tunne. Musiikki tarjoaa mahdollisuuden ilmaista vihan tunteita turvallisesti ja luovasti leikin kautta.

Punkanen toteaa, että tunteiden ilmaiseminen ei riitä. Täytyy oppia myös sietämään ja säätelemään omia tunteitaan.
Musiikkiterapiassa terapeutti auttaa asiakasta pysymään siedettävällä tunteiden kokemisen tasolla muun muassa soittaessaan yhdessä asiakkaan kanssa.

Luova taideterapia

Luovissa taideterapioissa kuvan, sanan, musiikin tai tanssin ja liikkeen avulla vaikean asian kuten surun tai masennuksen, voi ulkoistaa itsestä näkyväksi, ymmärtää sitä ja päästää siitä irti. Luovan terapian keinoin voi tunnistaa myös omat unelmansa, vahvistaa niitä ja voimaantua.

Musiikki- tai taideterapian asiakkaan ei tarvitse osata kyseisen terapian tekniikkaa tai taitoa. Luovissa taideterapioissa ei myöskään määritellä oikeaa tai väärää tapaa ilmaista itseä olipa kyseessä kuva, musiikki tai jokin muu keino. Turvallisessa vuorovaikutuksessa löytyy juuri itselle sopiva tapa kertoa itsestään ja tunteistaan sanattomasti.
Luova taideterapia voi olla yksilö- tai ryhmämuotoista ja niitä käytetään sekä muiden hoitomuotojen rinnalla että pääasiallisena hoitona. Terapeutista riippuen luovia terapioita myös yhdistetään keskenään, jolloin käytössä oleva keinovalikoima on rajaton.

Lisää tietoa:
Ekspressiivinen taideterapia: www.inartes.fi; taideterapia: www.suomentaideterapiayhdistys.fi; tanssi-liiketerapia: www.tanssiterapia.net; kirjallisuusterapia:www.terapiasiljamaki.fi; musiikkiterapia: www.musiikkiterapia.net

Lue seuraavaksi

Haku

Löytyi 0 tulokset