Pieni merenneito -musikaali tuo näyttämölle taikaa ja aikataulujen palapelin

Merenneito Arielin silkkinen pyrstö liehuu, kun Arielin asuun ujuttautunut Sonja Pajunoja heittää kuvitteellisessa vedessä kuperkeikkoja. Pyrstöstä huolimatta liikkeet soljuvat eteenpäin, ja Sonjan ääni helisee laulun pyörteissä.

– Rakastan niin uimista eli valjaissa roikkumista, Sonja riemuitsee.

Kun haastattelua tehdään, Pieni merenneito -musikaalin ensi-iltaan on vajaa viikko. Helsingin kaupunginteatterin suuren näyttämön katsomoon esitys näyttää valmiilta. Koululaisista muodostuva koeyleisö taputtaa, nauraa, tempautuu musikaalin vietäväksi, välillä jopa haukkoo henkeä ihastuksesta.

– Aivan mieletön, eräs tyttö kertoo väliajalla.

Kun kuudes harjoitusnäytös pääsee maaliinsa, näyttelijöillä ja muulla henkilökunnalla koittaa ansaittu lounastauko. Teatterin lämpiössä Sonja Pajunoja pyörähtelee prinsessamekossaan, vaikka harjoituksia on ollut harjoitus harjoituksen perään.

Prinsessan roolissa tanssi prinssin kanssa sisältää taikaa, Sonja Pajunoja paljastaa.

– On ollut pitkiä ja rankkoja viikkoja takana, mutta on ollut aivan ihana tehdä tätä. Hyvä ilmapiiri auttaa jaksamaan melkein mitä tahansa. Tämä on hienoin juttu, mitä olen päässyt tekemään, musiikkiuraa monipuolisesti tehnyt Sonja kertoo.

Alkujännitys kuuluu näyttämötyöhön. Verenpaine kuulemma nousee, kun Sonja odottaa esityksen alkamista ja alkusoitto alkaa.

– Veri vain kohisee, ja sitten esitys vain vie. En jännitä enää yhtään.

Sonja Pajunoja vedenalaisessa maailmassaan. Puvun on suunnitellut Pirjo Liiri-Majava. Kuva: Robert Seger

Musikaalissa Sonja pitää erityisesti kohtauksesta, jossa Ariel omassa luolassaan haaveilee ihmisten maailmasta. Myös kohtaus, jossa Ariel tanssii prinssi Erikin kanssa, nousee lempikohtausten listalle. Näissä kohtauksissa Sonja rakastaa Alan Menkenin säveltämää musiikkia. Lisäksi Sonja kiittelee Hanna Kailan tekemiä käännöksiä.

– Hannan käännökset kolahtavat. Melodia ja sanat menevät niin yksiin. Rakastan myös lentokohtauksia. On ihana uppoutua siihen omaan tilaan. Tanssikohtauksissa kemia toimii prinssiä esittävän Martti Mannisen kanssa.

Sonja odottaa innolla ensi-iltaa. Erityisesti hän ilahtuu, kun katsomoon tulee lapsia.

– Toivon, että moni lapsi ihastuu teatterin taikaan.

Teen työni hyvin, kun kukaan ei tiedä, että olen olemassa, pukija Riku Tiedemann kertoo työstään

Sekuntipeliä kulissien takana

Kun näyttämöllä tapahtuu, myös kulissien takana riittää vilskettä. Arielin asu vaihtuu näytöksen aikana kaksikymmentäkolme kertaa. Nopein vaihto vie korkeintaan kuusi sekuntia. Kun Arielin pyrstö vaihtuu hääpuvuksi, aikaa saa kulua kymmenen sekuntia.

– Siinä syke nousee ja tuskin ehdin hengittää välissä, Sonja Pajunojan pukija Riku Tiedemann kertoo.

– Vaihtoja on kyllä harjoiteltu Sonjan kanssa aina, kun siihen on ollut mahdollisuus.

Riku kertoo, että neljä ihmistä voi olla yhtä aikaa vaihtamassa pukuja.

– Lentokohtauksia varten laitetaan valjaita ja minä yritän siinä samalla olla pyrstön kanssa. Jos ei pysty työskentelemään paineen alaisena, tässä työssä ei selviäisi päivääkään.

Hän hoitaa yksin Sonjan pukemisen.

Riku myöntää, että myös sosiaalisille taidoille löytyy käyttöä. Aina kaikki ei suju näyttämöllä täydellisesti: silloin hänen täytyy osata käsitellä vaihtoihin heijastuva palaute niin, ettei se tunnu henkilökohtaiselta.

Vaikka ensi-ilta lähestyy, Riku suhtautuu tulevaan levollisesti.

– Ilta ei jännitä, koska taiat, joissa Ariel muuttuu ihmiseksi, on saatu toimimaan. Ne on harjoiteltu niin hyvin, että minulle jää pari sekuntia ylimääräistä aikaa. Siinä ajassa tarkistan, että taian mekanismi toimii. Jos on jokin ongelma, ehdin korjata sen.

– Ensi-iltana alkaa oma jaksonsa. Silloin on kuin Kinky Bootsissa, että tuntuu, kuin ei tarvitsisi tehdä lainkaan töitä, myös Lauri Mikkolan pukijana toiminut Riku kertoo työnsä palkitsevuudesta.

Suunnitellessaan pukuja Pirjo Liiri-Majava kuuntelee teoksen musiikkia.

Yli kahdensadan puvun ilotulitus

Pieni merenneito -musikaali haastaa näyttelijöiden ja pukijoiden lisäksi pukusuunnittelijan. Pirjo Liiri-Majava suunnitteli musikaalin pukuja puolitoista vuotta. Ei ihme, sillä näytöksessä yleisö saa ihastella yli kahtasataa pukua.

Musikaali on monimuotoinen suunnittelutyö, sillä siinä yhdistyvät vedenalainen fantasiamaailma ja 1700-luvun rokokoo prinssin palatsissa.

– Eniten huomiota saa musikaalin nimikkopuku merenneito, koska se on myyttinen olento, joka on puoliksi nuori nainen ja puoliksi kala.

Merenneidon puvun Pirjo näkee veistoksena, joka alkaa ihmisestä ja jatkuu kalana. Kun tehdään musikaalia, pyrstössä pitää pystyä tanssimaan ja liikkumaan kuin vedessä.

– Kuitenkin hahmojen pitää näyttää myyttisiltä suomuisine ihoineen. Pyrstöjen tekninen liikkuvuus on ”pyrstötiimin” työtä, Pirjo kertoo.

– Palkitsevinta on nähdä kokonaisuus. Se miten eri elementit yhdistyvät. Puvut, maskit ja peruukit, lavastus, nuket, valot ja projisoinnit luovat yhdessä visuaalisen kokonaisuuden, joka toimii yhdessä ohjauksen, koreografian ja esiintyjien kanssa. Näin syntyy maaginen kokonainen taideteos.

Suunnittelija katsoo työtään Pieni merenneito -työryhmän kanssa hieman haikein mielin.

– Mutta hyvällä tavalla. On hienoa, että olemme tehneet tämän kaikilta osastoilta paljon työtä vaativan suurteoksen. On ihanaa, että ensi-ilta tulee. Toivon, että katsojat kokevat maagista teatterin taikaa ja nauttivat esityksestä.

Pieni merenneito saa ensi-iltansa Helsingin kaupunginteatterissa 29.8.2019.

Lue myös: Merenneitouinti tarjoaa loisketta ja temppuilun riemua