Ryhmän tuki auttaa myös sairastuneen läheistä

Ryhmän tuki auttaa, tietävät Sydän-Suomen alueen vertaistukihenkilöt.

– Halusimme läheisille omaa toimintaa, kertoo vertaistukihenkilö Anita Stengård-Ingreus, itsekin sydänsairastuneen läheinen. Ohjaajakaveri Sinikka Leikkainen kokee mukanaolon antoisaksi. Myös Sinikka on sydänsairastuneen läheinen.

– Kun puoliso sairastui, olisin kaivannut vertaistukea, mutta en löytänyt sitä. Toivoin, että nyt voin antaa ryhmän kautta muille mahdollisuuden tukeen.

Läheisten ryhmään kutsuttiin osallistujia Sydänliiton jäsenrekisterijärjestelmän kautta.

Näin Mari löysi ryhmän: – Puolisoni kertoi sähköpostiin tulleesta ilmoituksesta ja olin heti halukas lähtemään mukaan.

Riitta löysi ilmoituksen ryhmästä käydessään puolisonsa kanssa Sydän-Suomen Olkkarissa Sydänsairaalalla: – Ajattelin, että voisi olla kiva mennä mukaan.

Ryhmän tuki auttaa ja jakamalla pelot hälvenevät

Ryhmässä on mukana sairastuneiden puolisoita ja muita perheenjäseniä. Mari odotti ryhmästä muiden kokemuksia siitä, kuinka nämä ovat ratkaisseet erilaisia tilanteita. Riitta on kokenut saaneensa ryhmästä asioita, joita ei edes osannut odottaa. – Puolisoni oli vasta menossa toimenpiteeseen ja tuntui antoisalta kuulla toisten kokemuksista.

– Kun kaikilla on samankaltainen tausta, uskaltaa puhua avoimesti, Riitta toteaa. Ryhmän alkaessa tehtiin myös vaitiololupaus. – Vaitiolovelvollisuus antaa mahdollisuuden puhua sellaisista asioista, mistä ei muualla halua, sanoo Mari.

Ohjaajat valmistelevat etukäteen aiheita: – Siitä kuitenkin puhutaan, mistä ryhmä haluaa puhua, sanoo Anita. Toisiin tutustuminen on rohkaissut puhumaan vaikeistakin kokemuksista ja tunteista. Ryhmässä on puhuttu usein samoista aiheista, mutta eri näkökulmista.

– Ja itselläkin näkökulma voi muuttua kuukauden sisällä tapaamisten välillä samaan asiaan, toteaa Riitta.

Ongelmat kohdataan silmäkkäin

Tuntuu antoisalta jatkaa siitä, mihin edellisellä kerralla jäätiin.

– Ensimmäisellä kerralla puhuttiin esimerkiksi joistakin ongelmista, jotka olivat sitten ratkenneet ja saattoi kysyä, mikä siinä auttoi, kertoo Mari.

Sinikka kertoo, kuinka ohjaajasta tuntuu hienolta huomata joidenkin olon ja tilanteen helpottuneen matkan varrella.

– Muutos parempaan tuntuu hyvältä myös toisista ryhmäläisistä, jatkaa Riitta.

– Viime kerralla puhuttiin kuolemasta. Se on aihe, josta ei välttämättä puhuta sairastuneiden kanssa, kertoo Anita, toinen ryhmän vetäjistä.

– Sen kanssa jokainen tulee kuitenkin silmäkkäin, kun on vakava sairaus, toteaa Riitta. On puhuttu myös läheisten jaksamisesta. Mari kertoo, että ryhmässä on tullut esiin, kuinka läheinen voi unohtaa itsensä.

– Läheinen on sairastuneen tukena, sinnittelee ja jaksaa. Sitten kun sairastunut toipuu, läheinen sairastuukin itse.

Hoitopolun sivulliset

Läheiset kokevat, että heitä ei erityisemmin huomioida hoitopolulla. He kaipaavat tietoa hoidon etenemisestä myös terveydenhuollon ammattilaisilta.

– Kun olen kertonut, että ohjaamme sairastuneiden läheisille ryhmää, että heilläkin on vaikeaa, moni on sanonut, että niin joo, se on muuten ihan totta, kertoo Sinikka.

– Täällä on tullut esiin, että on ihanaa, kun voi jossain puhua, kertoo Anita. Ryhmään on koettu olevan helppo tulla ja se on ollut tarpeellinen. Ryhmä kannattelee kaikkia jäseniään yhdessä.

Mari kiteyttää ryhmän tärkeimmän annin: – Kuulla, että on toisia samassa tilanteessa olevia, ettei ole yksin asioiden ja mietteiden kanssa.

Tämä läheisten ryhmä kokoontuu Tampereella, löydät lisää tietoa ryhmästä täältä.

Läheisille on Facebookissa oma suljettu vertaistukiryhmä, joka löytyy nimellä Sydänsairastuneiden läheiset. Läheisille on myös muilla paikkakunnilla toimintaa, tutustu Tapahtumakalenteriin tai kysy Sydänliiton alueellisilta toimijoilta.

Lue myös Markku Holmin blogi Joukossa yksinäisyys unohtuu ja yhteisöllisyys vahvistuu