Hyppää sisältöön
Etusivu / Elämää sairauden kanssa / Sydänryhmän ohjaaminen palkitsee

Sydänryhmän ohjaaminen palkitsee

Aino Mäkeläinen ja Jouko Takaranta ovat Sydänsairaus ja mielen hyvinvointi -ryhmän ohjaajia. Ryhmä on tarkoitettu sepelvaltimotautiin sairastuneille.

Anneli Luoma-Kuikka ja Marika Vänskä
Julkaistu 26.2.2019
Päivitetty 28.2.2019
Marika Vänskä Etelä-Suomen sydänpiiristä ja Anneli Luoma-Kuikka Sydänliitosta keskustelevat Aino Mäkeläisen ja Jouko Takarannan kanssa Cooperin Kulmassa Järvenpäässä. Kuva Tiina Eloranta

Jouko Takaranta oli itse osallistunut Sydänsairaus ja mielen hyvinvointi -ryhmään ennen kuin aloitti ryhmän vetäjänä. Hän oli saanut ryhmästä itselleen suuren avun. Omasta kokemuksesta syntyi ajatus, että ”olisi hieno asia, jos vaan voin jotenkin auttaa muita”. Niinpä hän päätti lähteä rohkeasti kokeilemaan.

Myös Aino Mäkeläisellä on omakohtainen kokemus vertaistuesta ja sen voimasta. Halu auttaa ja tukea muita sai hänet mukaan ryhmän ohjaajaksi. Myös oman terveydenhuollon ammattitaustan takia hän kiinnostui sydämen ja mielen hyvinvoinnin yhteyden selvittämisestä. Sairastumisesta toipuminen on sekä fyysinen että henkinen matka.

Ohjaajaksi ryhtyvä kohtaa uusia asioita. Jouko tunnistaakin miettineensä ennen ensimmäistä ryhmätapaamista, että ”mitähän tästä tulee ja onko minusta ohjaamaan tätä porukkaa”. Nyt kokemusta rikkaampana hän suosittelee muillekin ohjaajaksi ryhtymistä.

– Kun on saanut ryhmässä itse hyvää, on luonnollista, että sitä haluaa jakaa eteenpäin muille. Samalla saan myös itse tukea ja piristyn.

Aino Mäkeläinen ja Jouko Takaranta

Aino Mäkeläinen ja Jouko Takaranta ovat tyytyväisiä ryhmätapaamisten ohjaajia. Heillä yhteistyö sujuu. Kuva Tiina Eloranta

Yhdessä on saanut oppia uutta

Aino ja Jouko ohjaavat ryhmää yhdessä. Molemmat toteavat, että yhteistyö tukee sekä heitä itseään että ryhmää. Ei ole painetta vaikkapa siitä, miten menettelee, kun eteen tulee yllättävä este. Ryhmälle on myös rikkautta, että ohjaajat ovat erilaisia.

– Toisen ohjaajan tuki on hienoa, yksin ei huomaisi välttämättä kaikkea. Kaveri vieressä huomaa asiat eri lailla ja tuo uuden näkökulman. Ohjaajat saavat olla erilaisia ja toista tuetaan, Jouko toteaa.

Ainolla on aikaisempaa kokemusta vertaisryhmän ohjaamisesta myös yksin.

– Vaikkakin asiat ovat menneet hyvin, on ihan toinen juttu ohjata toisen kanssa. Tavattoman mukavaa on suunnitella tapaamista yhdessä etukäteen. Jaamme myös ohjaajavastuuta ja juttelemme ryhmän jälkeen siitä, mitä opimme. Ryhmäläisille tuntuu olevan tärkeää, että ohjaaja on vertainen. Ohjaajina olemme ryhmää varten. On kuitenkin hieno kokemus, kun ryhmä kokee meidät jäseniksi. Tietenkin jokaisella on ainutkertainen kokemus, mutta on myös samankaltaisia kokemuksia.

– Kun ryhmäläiset tietävät, että ohjaaja on kokenut samaa, ei tarvitse niin tarkkaan selittää, täydentää Jouko.

Aino ja Jouko antavat kokoontumiselle teeman.

– Jouko oli meillä se, joka huomasi palauttaa ryhmän asiaan. Vaikka ryhmä pysyikin aika hyvin teemassa, Aino kertoo.

– Olen käynyt ryhmässä mielenkiintoisia keskusteluja, sellaisia mitä en muuten olisi saanut käydä. Olen oppinut paljon elämän peruskysymyksistä. Ohjelman mukaisia teemoja ovat olleet esimerkiksi myötätunto, tunteiden kanssa toimeen tuleminen, kiitollisuus, myönteiseen suuntautuminen ja etäisyyden ottaminen huoliin ja murheisiin.

Ryhmässä asioita käydään läpi positiivisesti, voimavaroihin keskittyen.

– Negatiivisuutta on meille tarjolla tarpeeksi, tämä ryhmä antoi mahdollisuuden keskittyä positiiviseen. Yhdessä ryhmän kanssa on opittu uutta, molemmat toteavat. – Myönteisyys on vienyt eteenpäin.

Ryhmää antaa onnistumisia ja oivalluksia

Ohjaajia palkitsee, kun ryhmässä syntyy luottamuksellinen ja turvallinen ilmapiiri. Tunnelma tarttuu ja ryhmäläiset uskaltavat puhua. Joskus hiljaisempikin osallistuja rohkaistuu puhumaan. Kun ihmiset tulevat säännöllisesti ryhmätapaamisiin, ohjaaja kokee, että ryhmä on tärkeä ja osallistujille merkityksellinen.

– Olen itse saanut näistä keskusteluista niin paljon, kun ryhmäläisten positiivisuus tarttuu ja tunteista rohjetaan puhua. Olen itse myös ryhmän jäsen ja olen aika avoin omistakin tuntemuksistani, Aino toteaa.

– Ohjaajana annamme mallin siitä, miten tässä ryhmässä ollaan. Ryhmäytyminen tapahtui yllättävän nopeasti. Ryhmä hitsautui yhteen ja ohjaajaa helpotti, kun ryhmä alkoi pian huolehtia toisistaan. Näin myös vastuu jakaantuu ryhmässä kaikkien kesken, Jouko kertoo.

Toimiva materiaali ja koulutus tukevat vetäjiä

Ennen ryhmän aloittamista Aino Mäkeläinen ja Jouko Takaranta osallistuivat Ikäinstituutin Mielen hyvinvointi -hankkeen koulutukseen. He kehuvat ohjaajakoulutusta, joka antoi heille varmuutta. Molemmat ovat osallistuneet myös Sydänliiton vertaistuen ja ryhmänohjauksen koulutuksiin.
Sydänsairaus ja mielen hyvinvointi -ryhmällä on selkeä Ikäinstituutin laatima ohjelma. Tämä oli ohjaajalle hyvänä tukena ja materiaali auttoi ryhmää pysymään asiassa.

Ohjaajat käyttävät Mielipakka-kuvakortteja.

– Minua on yllättänyt, miten ihmiset pitävät tästä ja miten kuva voi tuoda ihmiselle niin paljon muistoja ja positiivisuutta, Jouko kertoo.

Ohjaajan on hyvä pitää huolta itsestään

Molemmat pitävät hyvänä, että ryhmän kesto on sovittu etukäteen määräaikaiseksi. Ohjaajan on hyvä välillä hengähtää ja ottaa etäisyyttä edellisestä ryhmästä.

– Niin on sitten taas voimia ottaa vastaan uudet ihmiset, Jouko toteaa.

Aino korostaa, että edellinen ryhmä pitää hyvästellä, jotta voi taas ottaa uuden ryhmän vastaan. – Ryhmän ohjaaminen on vapaaehtoistyötä, eikä siinä ole tarkoitus uupua.

Ryhmässä ollaan välillä aika kipeiden asioiden kanssa tekemisissä. Molemmat kiittelevät, että heillä ohjaajina on mahdollisuus osallistua Etelä-Suomen sydänpiirin järjestämään työnohjaukseen.

– Suurin tuki tulee kuitenkin toiselta ohjaajalta. Nyt on ollut niin hyvä ohjaajapari, olemme valmiita jatkamaan. Kun yksi kierros on harjoiteltu, tietenkin jatkamme, Aino ja Jouko tuumaavat ja kiittävät lämpimästi toisiaan.

Lue seuraavaksi

Tietoa
Tukea
Lahjoita
Liity jäseneksi