Siirry sisältöön

Tahdoin – mutta miksi?

Katariina Hakaniemi kokosi erotarinoista vertaistukikirjan kaikille, joita parisuhde askarruttaa. – Kovin aihe ei liity politiikkaan tai talouteen, vaan parisuhteeseen, uskoo kouvolalainen journalisti Katariina Hakaniemi. Siihen sisältyy meidän jokaisen sisintä polttavia kysymyksiä: rakastaako joku minua, hyväksyykö hän minut omana itsenäni, olenko jollekulle tärkeä – vai eikö kukaan välitä minusta?

Anna-Maija Järvi-Herlevi
Julkaistu 21.4.2015
Päivitetty 10.9.2018
Luonto on ihmeellinen vahvistaja, liikunta voimanlähde, koira ihana ystävä. Kuva: Marja Seppälä

Parisuhde, ja tietysti rakkaus, askarruttaa meitä ja vaikuttaa syvästi jokaiseen, myös kovia päätöksiä tekeviin poliitikkoihin tai muihin vaikuttajiin. Sen merkitystä ei pidä vähätellä.

Itkemällä, juoksemalla, puhumalla, kirjoittamalla…

Katariina Hakaniemi hymyilee aurinkoisesti, katse lämpöä säteillen, vaikka puheena oleva aihe ei kepeä olekaan. Elämä kuplii pieniä iloja. Avioeroa käsittelevän esikoiskirjan Tahdoin – 17 tarinaa elämästä eron jälkeen (Reuna 2015) julkistamisjuhlat on koettu, ja uudet suunnitelmat ovat hahmottumassa. Kerrostalokodin ikkunoiden takana humisevat tuuheat kuuset. Niiden katveessa kiemurtelevat lenkkipolut, joilta Hakaniemi haki voimia selviytymiseen oman eronsa karvaimmissa vaiheissa.

– Selviydyin itkemällä, juoksemalla, puhumalla ja kirjoittamalla, hän luettelee. – Ne olivat minun keinoni. Perheasiain neuvottelukeskuksen eroryhmässä kuulin viisi muuta tarinaa, ja aloin ymmärtää, että noinkin voin ajatella. Nyt olen kiitollinen pitkästä avioliitostani.

Nelisen vuotta sitten eronnut Hakaniemi on kokenut, että pelkästään ystävien kanssa eron ruotiminen ei vie omaa kehitystä ja toipumista eteenpäin samalla tavoin kuin vaikka perheterapeutin.

– Minulle ei ole koskaan ollut häpeä hakea apua, hän sanoo. Hän tunnistaa muiden kanssa keskusteltuaan myös monen kokevan eroon liittyvää valtavaa häpeää. Se aiheuttaa tuskaa.

Kosto, katkeruus ja ihmisen voimat

Häpeä on vain yksi liiton hajoamisen esiin viiltämistä tunteista. Hakaniemi tietää, vaikkei omasta kokemuksesta, että eron aikana voidaan loukata toista ihmistä julmasti. Sanat voivat satuttaa syvältä, sieluun jäädä syviä arpia.

– Kostosta ja katkeruudesta pitäisi päästä irti, Hakaniemi sanoo hiljaa. Ei hän halua opettaa ketään; hän vain kertoo mitä on huomannut. – Niiden hautominen vie kaiken voiman ihmisestä.

Voimaa tarvittaisiin etenkin lasten parhaan takaamiseen:

– Lapsista huolen pitäminen on kipein ja tärkein asia, koska he ovat tulevia parisuhteen luojia. Lapset katsovat meistä mallia, kannattaako aikuiseksi kasvaa, luoda parisuhde ja uskaltaa rakastaa.

Hän arvelee, että perusturvallisessa kodissa kasvaneet lapset toivoisivat vanhempiensa asuvan saman katon alla. Edelleen, kun omasta erosta on jo neljä vuotta, se on hänen mielestään hyvä syy tehdä hartiavoimin töitä perheen koossa pitämiseksi.

– Jos se ei ole mahdollista, vaihtoehdosta on tehtävä paras mahdollinen. Siksi meidän pitäisi ahdistavimpinakin hetkinä harkita omia sanojamme, sitä, miten lastemme toisesta vanhemmasta puhumme. Jos äiti jatkuvasti parjaa entistä puolisoaan, millaisen kuvan poika saa siitä millainen mies hänestä kasvaa? Entä tytär, millaiseksi hänen mieskuvansa piirtyy?

Katse omaan puolisoon

Senkin Hakaniemi on oppinut, että vastoin innokkaasti hoettua väitettä suomalaiset eivät eroa ”liian helposti”.  Mutta mikä on riittävä syy? Hän miettii kodin roolimalleja ja muistuttaa jokaisen toimivan niin hyvin kuin osaa ja pystyy omista lähtökohdistaan. Sillä kyseisellä hetkellä.

Väkivaltaa on monenlaista. Henkinen voi nujertaa uhrin minuuden, tehdä hänestä näkymättömän.

– Syy eroon voi olla esimerkiksi se, että toinen ei puhu puolisolle, kääntää vain selkänsä. Kieltäytyy huomaamasta, kommunikoimasta. Se on vallankäyttöä.

Seuraavassa hengenvedossa Hakaniemi kysyy, millä saa liiton kestämään, ja vastaa tunnustellen:

– Keskusteluyhteys pitää olla, se on tärkein. Puhumattomuuteen ajaudutaan nopeasti ja helposti. Mutta romantiikkaa ja intohimoa pitää vaalia, sillä intohimo erottaa parisuhteen muista ihmissuhteista. Pitää kääntää katse omaan puolisoon, löytää keskusteluyhteys ja intohimo yhä uudelleen sen sijaan, että hakee niitä toisaalta.

Senkin Hakaniemi on havainnut, että pitkä parisuhde ei ole yhtä kuin onnellinen.

– Tahto ei aina riitä! Myös pitkissä liitoissa voi olla yhtä lailla pettämistä, narsismia… Joskus harmittaa niiden puolesta, jotka elävät ainutkertaisen elämänsä huonossa liitossa tekemättä sille mitään. Se ei välttämättä tarkoita sitä, että ratkaisu on ero. Ensin pitää yrittää tehdä liiton pelastamiseksi voitavansa eikä vain odottaa, että asia ratkeaa aikanaan.

Sillä hyvässä parisuhteessa, jollaisesta Hakaniemi nyt saa elämässään iloita, on jotakin suunnattoman arvokasta:

– Toinen näkee minun hyvät puoleni, saa ne esille. Ja tämä toimii puolin ja toisin!

Muutoksen ja peiliin katsomisen aika

– Parisuhde puhuttaa aina. Jos sitä ei ole, sitä kaipaa. Jos se on, elämä voi olla onnellista tai tappavan tylsää. Mutta joka tapauksessa: suhde puhuttaa, sanoo vastikään ilmestyneen Tahdoin – 17 tarinaa elämästä eron jälkeen kirjoittanut toimittaja Katariina Hakaniemi.

Hakaniemi ei kirjaa suunnitellessaan kuitenkaan aikonut käsitellä parisuhdetta, vaan uussinkkuudeksi nimeämäänsä ylä-alamäkivaihetta.  Pari-kolmekymppisenä avioituneilla ja syystä tai toisesta neli-viisikymppisinä yksin jääneillä on silloin etsinnässä uusi kumppani.

– Yksinolo eron jälkeen on tärkeää aikaa. Jos eronnut syöksyy suoraan uuteen suhteeseen, hänen ei tarvitse muuttua eikä peilata itseään muihin ihmisiin, hän alleviivaa ja selventää, että itsevarmuutta ei saavuteta koskaan toisen kautta:

– Toinenhan voi eri syistä kadota – menehtyä, lähteä – eikä silloin ole helppo jatkaa elämää. Ihmisestä itsestään on löydyttävä tieto, että selviydyn itsekin. Mutta on ihanaa, kun toinen on vierellä, ja on ihanaa, kun pystyn tekemään toisen onnelliseksi!

Syystä tai toisesta uussinkkuhaastateltavat olivat pelkästään vapaiksi jääneitä naisia. Kun Hakaniemi löysi ”onnellisten sattumien kautta” kustantajan, tämä kannusti ottamaan kirjaan mukaan myös miehiä ja uudelleen pariutuneita.

Hakaniemi tarttui ideaan. Niin syntyi Tahdoin – 17 tarinaa elämästä eron jälkeen. Sen ei ole tarkoitus olla parisuhdeopas, jollaisia ammattiterapeutit voivat kirjoittaa, vaan vertaistukea antava ja kenties terapeuttinenkin kertomuskokoelma eletystä, koetusta ja opitusta.

– On oivalluksia ja kipuja, jotka ovat yhteisiä, mutta niiden rinnalla on 17 eri näkemystä avioerosta ja elämänkumppanuuden arvosta, summaa Hakaniemi.

Tahdoin taipuu elämän juhlaan

Kouvolan teatterissa sai huhtikuussa ensi-iltansa muusikko Päivi Federleyn ja näyttelijä Elina Ylisuvannon kiitetty kahden naisen musiikkiteatteriesitys Elämän juhlaa! Se koostuu upeasti tulkituista lauluista ja Tahdoin-kirjasta poimituista tosielämän tarinoista, joita Ylisuvanto ja Federley ovat hieman muokanneet esitettävämpään muotoon.

– Saimme Päivi Federleyn kanssa ajatuksen lauluillasta jo muutamia vuosia sitten, kertoo monista musikaalirooleista tuttu Ylisuvanto. – Päivi kysyi vuodenvaihteessa, olisiko nyt hyvä hetki, ja innostuin oikopäätä. Meidän lähtökohtanamme on ollut se, että valitsemme lauluja jotka meitä koskettavat ja joita olemme aina halunneet esittää.

– Aluksi ajatuksenamme oli ottaa lauluiltaan tekstejä eri kirjoittajilta, mutta kun luimme Katariinan kirjan, päätimme että tässä on meille punainen lanka, joka sopii hyvin kappaleidemme teemoihin. Laulumme käsittelevät rakkautta, eroa, kaipausta, itsensä löytämisen riemua ja elämää ylipäätään, iloineen ja suruineen. Lauluiltamme ei ole ihan perinteinen lauluilta, vaan se on enemmänkin esitys, jossa mennään tunnelmasta toiseen. Tärkeintä meille on luoda iltaan erityinen, vahva tunnelma.

Lue seuraavaksi

Haku

Löytyi 0 tulokset