Tutkimustyöstä apua perusterveydenhuoltoon

Jani Tikkanen on ikäisekseen ehtinyt harvinaisen paljon. Ansioitunut sydäntutkija ja Keravan kaupungin johtava ylilääkäri jatkaa tutkimustyötään Yhdysvalloissa.

Päivi Romppainen
Julkaistu 7.6.2018
Jani Tikkanen. Kuva Tapani Romppainen

Keravan kaupungin johtavan ylilääkärin Jani Tikkasen nuoreen elämään on mahtunut paljon. Kolmekymppinen Tikkanen valmistui 2013 lääketieteen lisensiaatiksi ja väitteli saman vuoden aikana lääketieteen tohtoriksi. Vuosi sitten hänet nimitettiin Oulun yliopiston kokeellisen kardiologian dosentiksi.

Sydänsairauksiin kohdistuvan tutkimustyönsä Tikkanen aloitti jo opintojensa alussa. Hänen väitöskirjansa käsittelee sydänperäisten äkkikuolemien ennusmerkkien löytämistä sydänfilmeistä. Tikkanen analysoi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen aineistoista noin 15 000 sydänfilmiä.

– Ensimmäiset tulokset sattuivat olemaan todella yllättäviä, ja ne julkaistiin arvovaltaisessa New England Journal of Medicine -lehdessä. Tämän jälkeen muutkin tutkimukseni kiinnostivat kansainvälisesti, Tikkanen kertoo.

Muita väitöskirjansa osajulkaisuja varten Tikkanen analysoi muiden aineistojen tuhansia sydänfilmejä. Vuosina 2008 – 2010 tehtyjen EKG-analyysien pohjalta on myönnetty patentti koskien sydänperäisen äkkikuoleman ennustamista.

Tammikuussa Tikkaselle luovutettiin vuoden 2016 Soisalo-palkinto sydämen rytmihäiriöiden ja sydänperäisen äkkikuoleman tutkimukseen. Soisalon 12 000 euron tunnustuspalkinto myönnetään joka toinen vuosi lupaavalle nuorelle sydän- ja verisuonisairauksien tutkijalle.

Kaikki johtaa johonkin

Kun Tikkanen vilkaisee taakseen kymmenen vuoden päähän, hän vasta aloitteli opintojaan.

Sen jälkeen elämä on edennyt vauhdikkaasti. Mikään ei ole ollut ennalta suunniteltua. Yksi tarjous on seurannut toistaan, ja hän on tarttunut niihin kaikkiin.

– Nopean etenemiseni on mahdollistanut maailmanlaajuisesti erittäin arvostettu Heikki Huikurin johtama tutkimusryhmä. Aikaansaava johtaja antaa nuorille tutkijoille vastuuta jo varhaisessa vaiheessa, Oulun yliopistosta valmistunut Tikkanen kiittelee.

Huikuri tarjosi Tikkaselle heti ensimmäisenä opiskeluvuotena mittavaa tutkimusprojektia.

– Tutkimuksen osalta asiat olisivat voineet kehittyä myös toiseen suuntaan. Kun tulokset olivat huomattavia, asiat alkoivat rullata omalla painollaan eteenpäin.

Ensimmäisten tulosten päädyttyä lääketieteen arvostetuimpaan julkaisusarjaan, latu oli nuorelle tutkijalle auki. Luentopyyntöjä alkoi tulla ympäri maailman.

– Olihan se hurjaa kyytiä opiskelijalle. Tuntui huvittavalta, että opiskelijana kävin luennoimassa alan osaajille.

Tässäkin vaiheessa Heikki Huikurin rooli ja tuki korostuivat.

– Jotkut ohjaajista olisivat saattaneet korjata kunnian itselleen. Heikki kuitenkin tuuppasi minua eteenpäin, sparrasi ja rohkaisi. Samoin tekivät väitöstyön muut ohjaajat, kardiologian dosentit Juhani Junttila ja Olli Anttonen.

Riskiryhmä parempaan seurantaan

Tikkanen ei oikeastaan itsekään tiedä, miksi aikoinaan valitsi lääketieteen. Ehkä siihen johti yleinen kiinnostus terveydestä, ehkä huoli omasta hyvinvoinnista?

– Sekä isäni että isoisäni saivat sydäninfarktin hyvin nuorena. Isoisäni myös menehtyi siihen. Ehkä olen alaa valitessani alitajuisesti ajatellut myös omaa terveyttäni.

Tikkasen tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa sydänperäisen äkkikuoleman ennustavia muutoksia havaittiin erityisen paljon nuorilla.

– Pelkäsimme, että nuoret olisivat riskiryhmässä. Seuraavat julkaisut kuitenkin osoittivat, ettei näin ole. Tyypillisin muutos ei lisää terveen ihmisen äkkikuoleman riskiä, mutta jos ihmisellä on kyseisen muutoksen lisäksi muita riskitekijöitä, äkkikuoleman riski nousee.

Muutoksen omaavan terveen ihmisen sairastuessaan myöhemmin esimerkiksi sepelvaltimotautiin, hän menehtyy muita todennäköisemmin vakavan rytmihäiriön seurauksena. Tutkimustulos kannustaakin riskiryhmien parempaan seurantaan.

– Heidän perustautinsa tulisi hoitaa mahdollisimman hyvin sekä minimoida muut riskit. Ensimmäisen sydänkohtauksen ehkäiseminen on erittäin tärkeää.

Tulokset kannustavat jatkamaan

Tutkimustyön Tikkanen määrittelee rahallisen korvauksen perusteella pikemmin omalla ajalla tehdyksi harrastukseksi kuin työksi.

– Tutkimustyö on kliinisen työn ohella hyvin hankalaa. Lääkärin on oman taloutensa kannalta järkevämpää keskittyä kliiniseen työhön. Harva valitsee tämän tien.

Tikkasen omaan valintaan vaikuttivat hyvä tutkimustyöryhmä sekä välittömät tulokset.

– Jos emme olisi saaneet tuloksia, miettisin varmaan jatkoa tarkemmin. Nyt ei ole mitään syytä lopettaa.

Väitöskirjan jälkeen Tikkanen on jatkanut tutkimustyötä tutussa työryhmässä. Tarkoitus on ollut kehittää uusia ja käyttökelpoisempia ennustemalleja rytmihäiriöille sekä sydänperäisille äkkikuolemille.

Syksyllä Tikkanen lähtee apurahojen turvin vuodeksi Harvardin yliopistoon Bostoniin Christine Albertin johtamaan tutkimusryhmään.

– Ensimmäistä kertaa elämässäni minulla on mahdollisuus keskittyä pelkästään tutkimustyöhön. Amerikassa on Suomea laajemmat resurssit ja vähintäänkin yhtä laadukkaita potilasrekistereitä, joita on hieno päästä tutkimaan ja hyödyntämään.

Työkaluja perusterveydenhuoltoon

Nykyinen terveydenhoito on Tikkasen mukaan kestämättömällä pohjalla. Hoitojen kallistuessa resurssien priorisoinnin merkitys korostuu.

– Haluaisin löytää perusterveydenhuoltoon käytännön läheisiä työkaluja, joilla voitaisiin ennustaa, ketkä hyötyisivät hoidoista eniten?

Tikkanen toivoo voivansa muuttaa hoitokäytäntöjä, vaikuttavuuden arviointia sekä purkaa medikalisaatiota.

– Meidän lääkäreiden tulisi olla rohkeita ja miettiä, millaisia hoitoja kannattaa oikeasti  antaa. Kaiken tulisi pohjautua näyttöön, ja hoidon vaikuttavuutta tulisi aina arvioida.

Kaikkein vaikeinta on kuitenkin määritellä, mikä on pitkällä aikavälillä potilaalle vaikuttavaa hoitoa.

Tikkanen tietää, että julkinen terveydenhuolto on kankea muuttumaan. Yksityinen terveydenhuolto on julkista ketterämpi reagoimaan.

– Toivottavasti saisimme Sotesta jonkinlaisen monituottajamallin. Taho, joka kykenee antamaan vaikuttavaa hoitoa, ansaitsee myös rahoituksen.

Sote-uudistuksen toteutumiseen ja aikatauluun Tikkanen suhtautuu skeptisesti.

– Uudistus on poliittisesti äärettömän vaikea. Suurin pelko on, että päädytään kompromissiin, josta potilas eikä yhteiskunta hyödy. Toimintaa on kuitenkin valtakunnan tasolla uudistettava merkittävästi ja toivon todella, että yhteiset raamit saadaan asetettua ja terveydenhoitoa tuottavat organisaatiot vastaavat huutoon. Tarvitaan digitalisaation mahdollistamaa omahoitoa ja –seurantaa, vaikuttavia hoitoja ja parempaa saatavuutta perusterveydenhoitoon.

Kohti tulevaisuutta

Työn, tutkimuksen ja perheen yhteensovittaminen on toisinaan vaikeaa. Varsinkin kun kotona elämää vauhdittavat kolme alle viisivuotiasta poikaa.

– Paletin pyörittäminen on vaatinut vaimoltani paljon. Ilman häntä kaiken yhdistäminen ei olisi ollut mitenkään mahdollista. Tuleva vuosi ulkomailla mahdollistaa enemmän aikaa myös perheelle.

Omasta hyvinvoinnistaan Tikkanen huolehtii liikkumalla. Jääkiekkoa on tullut pelattua tauotta jo kahdenkymmenenvuoden ajan.

– Pelaamme hyvällä hengellä harrastusmielessä. Kaukalossa työasiat ja stressi katoavat.

Tulevaisuutta Tikkanen ei ole ehtinyt paljon miettiä. Ensimmäinen ajatus on, että viisikymppisenä olisi vielä hengissä. Tulevaisuuden toiveissa häämöttävät kuitenkin akateeminen asema, haastava potilastyö sekä tutkimustyön jatkuminen.

– Vaikea kuvitella että olisin tyytyväinen johonkin asiaan ja ajattelisin, että nyt se on tässä. Koko ajan pyrin johonkin, vaikka en edes tiedä mihin. Intohimo ja uteliaisuus ajavat eteenpäin. Olen hyvin kiitollinen. Minulle on tapahtunut elämässäni paljon hyviä asioita, joista on pitkälti kiittäminen myös vanhempiani. Hauskaa on aina ollut, vaikka erityisesti pysähtymään ja nauttimaan ei ole ehtinytkään.

Lue seuraavaksi