Palliatiivisen hoidon saatavuudessa on suuria alueellisia eroja
Saattohoito-osastoja ja -koteja on vain suurissa kaupungeissa, ja kotisaattohoidon saatavuudessa on suuria puutteita. Harvoissa sairaaloissa on saatavilla palliatiivisen hoidon erityispätevyyden omaavien lääkäreiden konsultaatioapua, päivystyksellisestä tuesta puhumattakaan. Myös hoitohenkilökunta tarvitsee lisäkoulutusta.
Saattohoito ei toteudu kaikilla alueilla. Sosiaali- ja terveysministeriön nimeämä työryhmä luovutti tänään ministeri Annika Saarikolle väliraporttinsa palliatiivisen ja saattohoidon tilanteesta Suomessa. Raportissa todetaan, että saattohoidon järjestämisessä on suuria alueellisia eroja. Saattohoito-osastoja ja -koteja on vain suurissa kaupungeissa, ja kotisaattohoidon saatavuudessa on suuria puutteita. Harvoissa sairaaloissa on saatavilla palliatiivisen hoidon erityispätevyyden omaavien lääkäreiden konsultaatioapua, päivystyksellisestä tuesta puhumattakaan. Myös hoitohenkilökunta tarvitsee lisäkoulutusta.
Valtakunnalliset tarpeet on nyt tunnustettu ja seuraavaksi on tarkoituksena laatia paikallisia kehittämissuunnitelmia ja laittaa palveluketjut kuntoon. Samalla luodaan laatukriteerit palliatiivisen hoidon toteuttamiseksi.
Palliatiivisessa hoidossa autetaan pitkälle edennyttä tautia sairastavaa potilasta elämään mahdollisimman aktiivista elämää lähestyvästä kuolemasta huolimatta, ja tuetaan läheisiä heidän surussaan. Hoito toteutetaan moniammatillisesti diagnoosista ja potilaan iästä riippumatta. Pitkälle edennyttä sydämen vajaatoimintaa sairastavalle potilaalle tulisi Käypä hoito -suosituksen mukaan järjestää hyvää palliatiivista hoitoa. Toiveissa on, että valtakunnallisen uudistuksen myötä myös tämä osa sydänpotilaan hoidosta saadaan vihdoin kuntoon.