Antaudu hiljaisuudelle

Kukaan ei liene hiljaisuuden asiantuntija, arvelee Mari Vainio.

Hiljaisuus on jokaisen omaa ja omanlaistaan, joka kerta erilaista, siitä hetkestä kumpuavaa, kun sen äärelle asettuu, Vainio kertoo.

– Olen itse elänyt tietoisesti hiljaisuuden äärellä noin kymmenen vuotta, jolloin olen ohjannut hiljaisuuden retriittejä ympäri Suomea. Olen myös toimittajana ja kirjailijana kirjoittanut hiljaisuudesta paljon. Hiljaisuuden äärellä tuntuu, että siitä ei voi sanoa mitään tai siitä voisi kirjoittaa loputtomasti.

Vainion mielestä hiljaisuudessa avautuu koko elämä: mennyt, tämä hetki ja kenties myös tulevaisuuden toiveet ja unelmat. Hiljaisuudessa saa asettua kuulemaan oman elämän sanoja, sitä mitä kaipaa, mikä on merkityksellistä juuri nyt, mitä kohden haluaisi elämässään kulkea. Mikä on minulle oikeasti arvokasta ja tärkeää.

Hiljaisuuden voima

Hiljaisuuden retriiteissä ollaan puhumatta, mutta usein tärkeintä on olemiseen suostuminen. Ihmiset arvottavat itseään paljon tekemisen kautta ja kuitenkin se, että on olemassa omana ihanana alati keskeneräisenä itsenään, on riittävästi.

Hiljaisuudessa kukaan ei arvioi sinua, ei pyydä tai kehota, voit vain antautua kuulemaan niitä sanoja, joita hiljaisuus sinulle siinä hetkessä avaa. Monesti hiljaisuudessa avautuvat ne asiat, joita ei arjen kiireen keskellä ehdi tai jaksa kuulla. Ehkä jokin kauan elämää hiertänyt asia saa päätöksensä, ehkä hiljaisuus avaa mahdollisuuden uuteen. Hiljaisuus on ennen kaikkea lepoa itsen äärellä ja levossa luovuus avautuu.

Vainio itse pyrkii pitämään huolen siitä, ettei hänellä ole kiire. Hänellä ei ole pieniä lapsia ja hän tekee paljon työtä kotona. Jos hän lähtee erilaisiin työtehtäviin, hän herää aina pari tuntia aiemmin, jotta voi aloittaa päivän rauhassa.

Vainio ohjaa joogaa useamman kerran viikossa. Vaikka hän ohjaa, saa hän myös joogan äärellä hengähtää ja hengittää syvemmin.

– Hengitys on koko elämän lähde. Suljetut silmät rajaavat tilan itselle, syvempi, pitempi hengitys rauhoittaa mieltä. Jo muutama minuutti arjen keskellä riittää. Meditaatiossa saa levätä, sen sisällä ei tarvitse yrittää mitään.

Retriiteissä Vainio on nähnyt, kuinka hiljaisuus, sen äärelle asettuminen, on kuin siemen, joka antaa uuden mahdollisuuden elämälle.

– Useampi ihminen on tullut kertomaan elämän muutoksista, joihin he ovat päätyneet neljän päivän retriitin jälkeen.

Hiljaisuuden suomat elämän sanat eivät avaudu hetkessä, eivät edes yhdessä päivässä. Hiljaisuudessa on hyvä malttaa, vähän niin kuin kasvimaalla, Vainio kuvailee.

– On suostuttava odottamaan, hoivattava ja hoidettava kasvimaata tai itseään. Ja ehkä kuitenkin suostuttava siihen mitä luonto ja elämä nyt suo. Jatkuva pinnistely ja pakko ei suo satoa.

Siemenen äärellä voi myös nähdä ihmeen. Sen miten pienestä siemenestä kasvaa ravintoa antava kasvi tai kauneutta suova kukka. Itse rakastan kasvimaatani. Se on myös hyvää vastapainoa paljon mielen sisällä tehtäville töille. Ja kasvimaan suomat kasvun kokemukset ovat minulle joka vuosi suuria ihmeitä. Ja samanlaisen ihmeen kasvusta, uuden synnystä, on moni kokenut hiljaisuuteen asettumisen kautta.

Keväinen kasvun kohina

Juuri keväällä voi herätä uuteen eloon ja huomata, että elämän kiertoon voi luottaa. Luonto herää aina uudestaan kasvuun- ja niin voi tapahtua itsellekin.

Keväällä ja kesällä voi asettua helpommin luonnon äärelle. Ehkä pysähtyä ihastelemaan kaunista kukkaa ja tuntea sen tuoksu, huomata sen muoto ja värit. Kenties voi asettua katsomaan puun lehteä, huomata sen eri sävyt, ruodut, kenties sen liikkeen. Ehkä kosketat hiekkaa tai kovan kallion pintaa, sen vastavoimaksi pehmeää sammalmätästä, huomaat kevään tulon kaikilla aisteilla ja nautit siitä. Valo voittaa! Olennaista on pysähtyminen, avautuminen sille hetkelle.

Pysähtymällä ”tässä luonnon kohinassa” voi hyvin kokea hiljaisuuden. Hiljaisuus elää omassa sisimmässä. Ja toisaalta hiljaisuuden voi kokea, vaikka keväisessä kaupungissa. Tärkeintä on suostua ja asettua vain omaan hetkeen, vaikka liikenne ja ihmiset vyöryvät ympärillä. Suoda itselle hetki omassa rauhassa, vaikka kiireisen kadun kulmassa.

– Jo pieni pysähdys auttaa näkemään kevään kauniin heräämisen, elämän arvon. Kannustan kuitenkin joskus osallistumaan pitempään retriittiin. Siellä voi kokea todellisen hiljaisuuden hoivaavan voiman. Pysähtyminen, rauhoittuminen, itsensä äärelle asettuminen vie aikaa. Jo pieni pysähdys on arvokasta, mutta todelliseen hiljaisuuden hoivaavaan voimaan tarvitaan vähän pitempi aika. Mieli saa silloina rauhassa asettua lepoon. Saa vain olla hiljaisuudessa.

Mari Vainio kirjoitti kirjan Antaudu hiljaisuudelle -kirjan (Kirjapaja 2024). Kirjailija on ohjannut hiljaisuuden retriittejä noin 10 vuotta lähinnä saaristossa ja monissa muissa paikoissa ympäri Suomea.

Tänä keväänä kirja kuljettaa häntä kertomaan hiljaisuudesta muun muassa eri kirjastoihin.

Lisäksi Vainio ohjaa hiljaisuuden retriittejä ja hiljaisuuden päiviä ympäri maan. Lisätietoa: marivainio.fi