Basso soi sydämen pohjasta

Ryhänen päätti tutkituttaa sydämensä kunnon, kun kalenterissa oli kerrankin kolmisen viikkoa tyhjää.

– Tuolloin sairaalassa annettiin vain nitro kielen alle ja lähetettiin kotiin.

Kun sitten Ryhäsen ystävä, eläkkeellä oleva lääkäri oli kesällä 2012 kuuntelemassa konsertissa Ryhäsen laulua, hän havaitsi laulajan huonon terveydentilan.

– Kuule, sulla menee huonosti, lääkäri sanoi esityksen jälkeen.

– Äänesi pelasi hyvin, mutta naamasi on lumivalkoinen ja huulesi ovat siniset. Sulla on sydämen vajaatoiminta, lääkäri jatkoi.

– Niin itsekin jo arvelin.

Ryhänen pääsi heti sairaalaan lääkäriystävänsä auktoriteetilla ja varjoainekuvauksissa todettiin, että sydämestä toimii enää 10 prosenttia. Pallolaajennus ei enää riittänyt vaan avoleikkaus oli tehtävä pikaisesti.

Leikkausta jouduttiin siirtämään. Se suoritettiin vasta kuuden viikon kuluttua, sillä sydämen vasemmassa kammiossa oli suuri hyytymä, joka piti ensin sulattaa pois, ettei se lähtisi liikkeelle.

Viiden suonen ohitukset

Operaatiossa tehtiin viiden suonen ohitukset, joilla sydämeen saatiin lisää toimintaa.

Sydänlääkäri sanoi, että sairaus on kehittynyt hiljalleen näin vakavaksi. Vaikka vain yksi suoni oli enää toiminnassa ja muut olivat tukossa, potilas oli pärjännyt näinkin hyvin laulajan loistavan syvähengityksen ansiosta.

Viimeisen 10 vuoden aikana 68-vuotias Jaakko Ryhänen nousi esiintymislavalle noin 80 kertaa vuodessa. Vapaa-ajan ongelmia ei ollut koskaan eikä pitkiä lomia tullut pidettyä.

– Jos oli viikko lomaa, olin kuin kissa pistoksissa. Oli päästävä hommiin.

– Työt oli hoidettava ja sopimukset tuli pitää. Vanha diiseli lähti hyvin käyntiin, kun aamulla keitin niin vahvaa kahvia, että lusikka seisoi kupissa.

Leikkauksen jälkeen ei ollut muuta ohjelmaa kuin apteekissa tai laboratoriossa käynnit. Nyt elämä muuttui pakosta. Oli sopeuduttava joutenoloon.

– Runsaaseen puoleen vuoteen en tehnyt mitään. Oppilaat alkoivat soitella ja aloin opettaa, kun sain ääneni toimimaan. Vuoden kuluttua leikkauksesta kokeilin ensimmäisen kerran laulua lavalla.

– Nyt marraskuussa laulan Sydänliitolle konsertissa Basso ja harppu sydämen asialla. Nyt laulaminen on harrastus ja vauhtini on rauhallista.

– Ennen sydänleikkausta olin aina menossa, kiireinen ja mielestäni erittäin tärkeä, Jaakko Ryhänen nauraa.

Puolitoista vuotta sitten Ryhäselle asennettiin sydämen tahdistin. Lääkäri sanoi, että sydän ei ehkä kestä, jos siihen tulee rytmihäiriö.

Nyt tahdistin lähtee automaattisesti käyntiin, jos sydämen rytmihäiriöitä ilmenee. Tahdistimessa on sekä ala- että ylärajat. Jos pulssi nousee liian korkeaksi tai laskee liikaa, tahdistin lähtee välittömästi käyntiin.

– Pienitehoinen sydän ja kova temperamentti on huono yhdistelmä, Ryhänen vitsailee.

Vaikka statiinit, kolesterolilääkkeet särkevät lihaksia ja välillä joka paikkaa kolottaa, Ryhänen ei juutu voivottelemaan sydänsairauttaan. Joinakin päivänä aamut vain lähtevät käyntiin hyvin ja toisinaan huonommin.

Kaksi kertaa vuodessa tahdistimen toiminta tarkistetaan sairaalassa. Ryhäsellä on kotonaan Tampereella tietokone, joka on yhteydessä sekä tahdistimeen että Tampereen keskussairaalaan.

Lapsuus täynnä musiikkia

Oopperalaulaja Jaakko Ryhänen syntyi Tampereella 1946. Yksinhuoltajaäiti elätti ainoaa poikaansa ja sotaorpoa kasvattitytärtään toimimalla toisen polven hattukauppiaana. Viipurissa jo aikoinaan perustettua liikettä hoiti myöhemmin kasvattitytär.

– Äiti oli amatöörilaulajatar, hyvä sellainen. Hänellä oli harvinaisen kaunis sopraanoääni. Äidillä olisi ollut kaikki edellytykset tehdä karriääri laulajana, mutta sota siirsi perheen muualle Suomeen ja lauluopinnot jäivät.

Kotona musisoitiin paljon. Äiti lauloi, kasvattisisar soitti pianoa ja Jaakko kuunteli klassista musiikkia, ennen kaikkea laulumusiikkia.

Opettajaksi Jaakko ryhtyi, kun ammatinvalintaohjaaja oli sitä mieltä, ettei pojalla ole oikein mitään erikoislahjakkuuksia, joten hän sopisi opettajaksi hyvin.

– Kun olen aina uskonut auktoriteetteja ja ammattilaisia, otin siitä onkeeni ja pyrin Heinolan seminaariin. Valmistuin vanhanajan kansakoulunopettajaksi 1971.

Jaakko Ryhänen työskenteli neljä vuotta opettajana kunnes sai kutsun Kansallisoopperan koelauluun. 2001 Ryhänen pääsi eläkkeelle Suomen Kansallisoopperasta täysin palvelleena laulajana, mutta jatkoi oopperalaulajan uraansa vielä 11 vuotta.

Jaakko Ryhäsen sydänvaivat periytyvät sekä isän että äidin suvusta. Isä kuoli sydänkohtaukseen 51-vuotiaaana ja äidin isä samoin 51-vuotiaana.

Isä ja poika eivät ehtineet tutustua toisiinsa

Isänsä Jaakko tapasi vasta 1975 muutettuaan Helsinkiin. Amatööriviulisti-isä oli ylpeä, kun poika lauloi oopperaa. Isä ehti yhteen poikansa konserttiin, mutta halustaan huolimatta isä ja poika eivät ehtineet tutustua toisiinsa.

Syksyllä 1975 Jaakko Ryhänen lauloi pienen roolin Verdin Otello-oopperassa Suomen Kansallisoopperassa. Isä tuli kuuntelemaan sitä vaimonsa kanssa.

– Väliajalla vielä tapasin isän lyhyesti ja sovittiin että soitellaan seuraavana aamuna. Kun sitten aamulla soitin isälle, hänen vaimonsa sanoi, että isä kuoli yöllä. Ajattelen, että se tilanne oli niin tunnelatautunut että isä kuoli.

Oopperalavoille Jaakko Ryhänen ei enää kaipaa, sillä oopperan tekeminen on liian vaativaa työtä.

– Vaikka olisin laulanut teoksen 300 kertaa, se on harjoiteltava aina alusta saakka uudestaan ja harjoituksissa on oltava mukana. Oman konsertin pitäminen on helppoa. Harjoittelen vain pianistini kanssa, menen ja laulan.

Sekä Tampereella että Helsingissä asuva Ryhänen opettaa yhä Helsingissä Sibelius-Akatemiassa pari päivää viikossa ja ottaa vastaan joitain lauluoppilaita myös Tampereella.

Syyskuussa Jaakko Ryhänen promovoitiin kunniatohtoriksi Tallinnassa, jossa hän toimi yhdeksän vuotta professorina ja koulutti suuren määrän Estonia-teatterin laulusolisteja.

– Sanoin vaimolleni Sirpalle, että nyt vasta minusta tulee tohtori, vaikka olen ollut naimisissa kanssasi ja väitellyt jo 43 vuotta.

Kaksi kultaistanoutajaa pitää Jaakko Ryhäsen liikkeellä ja musiikki täyttää edelleen miehen elämän.

– Musiikki on elämäni, sekä sen opettaminen että laulaminen. Silloin kun laulan tai opetan, en ole köyhä enkä kipeä.