Elämä on suolaa, sokeria ja kyyneleitä

– Elämä on suolaa, sokeria ja kyyneleitä, kiteyttää Kolarin sydänyhdistyksen puheenjohtaja Erja Hurskainen ja hymyilee lämpimästi. – Suolaa elämän realiteetit monine uurastuksineen ja toimintoineen. Sokeria rakkaus, onni, perhe, opiskelu ja mieluinen työ. Kyyneleitä läheisten menettäminen ja terveydelliset ongelmat.

Tämän kaiken Erja on maistanut omassa elämässään ja nähnyt työssään terveydenhoitajana. Neljäkymmentä Kainuussa vietettyä vuotta olivat jo kotiuttaneet Vuolijoelle, mutta eräänä päivänä kohtalo päätti toisin.
– Vuonna 2008 poikani perhe meni lomailemaan Kolariin äitini luokse. Tunturissa vaeltaessa heillä oli mukanaan viiden kuukauden ikäinen, ihana Katariina. Onni muuttui kuitenkin suruksi. Seuraavana päivänä kätkytkuolema korjasi satoa taivaaseen. Se oli koko suvulle järkytys ja suuri suru.

Tämä tapahtuma toi muutoksen myös Erjan elämään.

Uusi arvojärjestys

– Elämän arvojärjestys muuttui. Oma elämä ja aviomieskin jäivät taka-alalle. Tuli huoli ja hätä äidin jaksamisesta. Äidillä oli sydänsairauksia ja sepelvaltimotauti. Hän odotti pääsyä pallolaajennukseen. Vuonna 2008 muutin äidin luo Sieppijärvelle.

Sain töitä Kolarista ja olin äidin omaishoitajana, Erja muistelee.

Jälleen kohtalo puuttui peliin ja äidillä todettiin syöpä. Siitä alkoi sairaalakierre sytostaattihoitoineen ensin Rovaniemellä ja sitten Oulussa.
– Olin juuri aloittanut työt Kolarin palvelukodin vastaavana esimiehenä. Perehdyin uuteen työhöni ja hoidin äitiä. Se oli haastavaa, mutta antoisaa.

Kahden kuukauden kuluttua äidin elämä päättyi. Erja mietiskeli mikä osuus Katariinan traagisella kuolemalla oli syövän puhkeamiseen.
– Päätimme rakentaa Ylläsjärvelle talon. Myös kolme poikaamme perheineen lomailevat mielellään Kolarissa. Olisin toivonut myös äidin pääsevän nauttimaan uudesta talosta. Olisimme voineet asua sekä Sieppijärvellä että Ylläsjärvellä.

Toisin oli päätetty.

Kaunis omakotitalo valmistui 2011 neljän kilometrin päähän Ylläksen rinteestä ja hiihtolatu lähtee ihan talon vierestä. Vuolijoella on maatila ja Yrjö-puoliso on eläkkeellä osa-aikaisen luomuviljelijän ja Kajaanin kaupungin virkamiehen tehtävistä. Laulaminen Kajaanin Mieskuorossa on Yrjölle niin tärkeä harrastus, ettei harjoituksista halua olla pitkiä aikoja pois.
– Olen sanonut, että olen joko polarisoitunut tai kolarisoitunut, koska asumme kahdessa paikassa, Erja nauraa.

Kukaan ei saisi jäädä yksin

Työ palvelutalon esimiestehtävissä oli mielenkiintoista, mutta tapaturma esti kokoaikaisen työn tekemisen. Tapaturmassa olkapää loukkaantui pahasti ja seurauksena oli pysyvä hermovaurio. Kun oli tarjolla hankekoordinaattorin työ Vanhuspalvelulain täytäntöönpanoprojektissa Ikäihminen toimijana Lapissa, sormet alkoivat syyhytä. Erja otti virkavapaata työstään ja paneutui osa-aikaiseen projektiin.

– Uusi vanhuspalvelulaki astui voimaan 1.7.2013 ja sen tavoitteena on tukea ikääntyneen väestön hyvinvointia ja terveyttä ja lisätä mahdollisuuksia vaikuttaa palvelujen kehittämiseen koko maassa. Tavoitteena on myös parantaa iäkkäiden henkilöiden mahdollisuutta saada laadukkaita palveluja sekä vaikuttaa palvelujensa sisältöön ja toteuttamiseen.

Erja korostaa vanhuuden moninaisuuden huomioimista ja iäkkään henkilön oikeutta vaikuttaa palveluihinsa.
– Jos ihmiset pitäisivät huolta omasta terveydestään osallistumalla tarjolla olevaan toimintaan, liikkumalla ja syömällä terveellisesti, he todennäköisesti voisivat asua kotona pitempään esimerkiksi kunnallisen kotihoidon ja omaistensa tukemana. Yhteisöllisyys ja virkistävä yhdistystoiminta lisäävät hyvinvointia.

Vuoden 2014 alusta jokaisessa kunnassa on oltava vanhusneuvosto. Yhteistyö julkishallinnon ja järjestöjen kanssa on tärkeää.
– Nekään vanhukset, joilla ei ole omaisia, eivät saisi jäädä yksin kotiin niin, että kukaan ei tiedä missä kunnossa he ovat.

Lääkäri- ja hoitajapalvelut olisi saatava oikeaan aikaan ja hoitojonot purettava. Kolarissa lääkäriin päästään noin kahdessa viikossa ja terveydenhoitajalle viikossa.

Sydäntyö sydämessä

Sydäntyö tempaisi Erjan mukaansa Kainuussa, jossa hän toimi terveydenhoitajana Lasten ja nuorten sydänterveyden edistämisohjelmassa ja Kainuun Sydänyhdistyksen toiminnanjohtajana.
– Se oli hyvin mielenkiintoista aikaa. Kiersin sydänsairaiden jälkeläisten perheissä ja tein Oulun Yliopiston kanssa tutkimusta sydänsairaiden suvuista. Hankkeessa pyrittiin edistämään terveyttä pienillä elämäntapamuutoksilla, joilla on vaikutusta verenpaineeseen ja kolesterolitasoon. Kerättiin aineistoa ja tehtiin myös Sydänhoitajan käsikirja

Erja on nykyään Kolarin Sydänyhdistyksen puheenjohtaja. Yhdistyksessä on toistasataa jäsentä.
– Vaikka jäsenmäärämme on pieni pyrimme sydänviikolla olemaan esillä järjestäen esittelyjä, luentoja tai retkiä. Sieppijärvellä olemme järjestäneet Pukeudu punaiseen -kävelyn, Saarenputaan kylätalolla oli tapahtuma perheille. Pyrimme viemään toimintaa eri kylille. Myös seurakunnan kanssa on ollut yhteistyötä.

Tunturi-Lapissa monet sydänyhdistykset ovat jäsenmäärältään pieniä.
– Olemme ehdottaneet Kittilälle, Enontekiölle ja Muoniolle sydänyhdistysten yhdistämistä. Tämä antaisi lisävalmiuksia ja monipuolistaisi toimintaa. Asiaa tullaan käsittelemään yhteisessä tapaamisessa.

Aika näyttää

Lapissa turismi antaa leivän monelle paikalliselle. Usealla perheellä on majoitustoimintaa kotonaan. Erjakin on antanut taloaan turistien käyttöön. Lappilaisessa ihmisessä sanotaan olevan samaa kuin poroissa. Erja luonnehtii asiaa näin.
– Ihmiset ovat välittömiä ja tyytyväisiä. Täällä ei turhista marista tai hätäillä. Joskus huomaan saman asenteen tarttuvan matkailijoihinkin.

Erja ei vielä tiedä pystyykö hän vammansa takia jatkamaan työssään. Aika näyttää mitä tuleman pitää ja siihen on sopeuduttava. Myös suruilla ja vaikeuksilla on elämässä oma tehtävänsä.

Varjonkin takana paistaa aurinko ja sen huomatessaan uutta alkua arvostaa. Sitä ajatusta Erja haluaa jakaa myös työssään.