Hellmanit jakoivat rohkeuden taiteeseen

Karin Hellmanin (1915–2004) kollaasit houkuttavat katsomaan lähelle. Monet niistä koostuvat villapaidan palasista, tilkuista, langoista, huovasta, verkosta ja jopa neulesormikkaiden palasista.

– Jos kangasta jäi, hän käytti sitä, kertoo Hellmanien tytär, keramiikkataiteilija Åsa Hellman. – Tässä on pala minun housuja, Åsa esittelee Karinin Puu-teoksen (1966) materiaaleja. – Tällainen sametti oli silloin muotia.

Karin Hellmanin teoksia leimaa kokeilevuus ja moderni ajattelu. Hän haastoi rohkeasti vallitsevia ilmaisutapoja ja tekniikoita. Åke Hellman (s. 1915) maalasi perinteisempää, esittävää ilmaisua. Tytär kuvaileekin isäänsä analyyttiseksi kun taas äiti oli lämmin ja maanläheinen.

Åke Hellmanin tuotantoon kuuluvat omakuvat, muotokuvat ja asetelmat. Presidentinlinnasta näyttelyyn on tuotu Sylvi Kekkosen (1978) ja Tellervo Koiviston (1990) muotokuvat. Kaikkiaan Åke Hellman on maalannut yli 300 tilausmuotokuvaa.

Lapset kasvoivat taiteen keskellä ja tutustuivat uusiin ihmisiin. Åsa muistaa näyttelystä töitä, jotka hän näki jo lapsena. Töitä on paljon, sillä molemmat taiteilijat olivat tuotteliaita ja ura on ollut pitkä.

– Vähitellen opimme ymmärtämään, että oli poikkeuksellista, että vanhemmat ovat taiteilijoita, muistelee taiteilijapariskunnan poika, arkkitehti Karl Johan Hellman.

Jaettu ateljee -näyttely on tietynlainen läpileikkaus taiteilijapariskunnan työhön, siihen mitä Karin on tehnyt ja mitä Åke on tehnyt, kertoo näyttelyn kuraattorina toiminut Juha-Heikki Tihinen. Kuraattori kiittelee erittäin kiinnostavaa ripustusta, joka koostuu 158 teoksesta. Näyttelyssä voi katsoa myös taiteilijapariskunnasta kertovan videon.

Näyttelyn kanssa samaan aikaan ilmestyi myös kirja Karin & Åke Hellman. Kirjan on julkaissut Pro Artibus -säätiö. Sivuja on 176.

Jaettu ateljee – Karin ja Åke Hellman 21.10.–19.11.2017, Taidehalli