Hyvä hoitosuhde palkitsee

Haloo, kuuluu jostain kaukaisuudesta. Klik. Linja katkeaa. Sormet näppäilevät numerot uudelleen. Haloo, ehtii kuulua linjan toisesta päästä. Sitten hiljenee. Ikävä pyristelee soittajan kurkussa. Hän ei ehtinyt sanoa mitään.

– Soitin ja soitin uudelleen, Mikaela Verspoor kertoo. – Halusin kuulla mummon äänen.

Ei Verspoorilla rahaa ollut. Puhelinkopin automaatilta kesti sekunti keksiä, ettei soittaja olekaan maksanut puhelua.

Melkein 25 vuotta myöhemmin Bulevardin kahvisalongissa tuoksuvat tee ja croissantit. Kellon viisarit rapsahtavat juuri yhdeksän kohdalle. Kun katsoo ulos ikkunasta, voi melkein käsin kosketella marraskuun harmautta. Kahvilan valaistus kutsuu viihtymään sisällä.

Harmaus ei Mikaela Verspooria, 39, lannista. Tänään on hänen vapaapäivänsä. Mies jousti työstään ja jäi heidän 5-vuotiaan poikansa kanssa aamupäiväksi kotiin. Äiti pääsi tapaamiseen.

Mikaela innostuu heti, kun saa kertoa virkistyspäivästä Salmisaaren liikuntakeskuksessa. Kädet tahdittavat puhetta, kun hän kuvailee värikuula-ammuntaa ja beach volleyta.

– Kaikki saivat kokeilla kaikkia lajeja. Lisäksi siellä oli lämmintä ja ihanaa. Puffetpöytäkin oli katettu hiekalle.

Virkistyspäivät ovat harvinaisia. Nyt Helsingin seudun yliopistollinen sairaala järjesti sellaisen 60 hoitohenkilölle, lahjoitusvaroin.

Uriah Heep -yhtyeen ex-jäsen Trevor Hensley oli palaamassa kotiinsa Lontooseen tammikuussa 2013, kun massiivinen infarkti pysäytti hänen sydämensä. Trevorille tehtiin ohitusleikkaus Helsingin seudun yliopistollisessa sairaalassa. Hänen perheensä halusi kiittää HYKS:n henkilökuntaa hyvästä hoidosta, ja he järjestivät Tavastia-klubilla hyväntekeväisyys- ja kiitollisuuskonsertin. Konsertti tuotti 13 tuhatta euroa. Trevor lahjoitti rahat hoitopolkunsa mukaisesti sairaalan eri yksiköihin.

Työ teho-osastolla

Trevorin hoitajaksi HYKS:n teho-osasto 20:lla sattui Mikaela.

– Tehohoidosta ei kukaan muista mitään. Potilaat ovat kuin unessa. Kun Trevor tuli Tavastian konsertin jälkeen käymään, hän muisti vasta vuodeosastolla olonsa, Mikaela kertoo.

Tehohoito voi kestää parikin kuukautta, hoitosuhteita syntyy.

Teho-osastolla on vierailuajat. Joskus omaiset järkyttyvät tapahtuneesta kuitenkin niin, että hoitajat antavat heidän olla potilaan luona.
– Olen tuonut omaiselle peittoa, että hän rauhoittuu ja pystynyy nukahtamaan. Moni omainen toivookin tapaavansa meidät uudelleen.

Mikaela on auttanut monia, jotka ovat sairastuneet turistimatkallaan Helsingissä. Hän ymmärtää sairastuneita ja heidän omaisiaan. Muuttihan hän itsekin Suomeen Bulgariasta, Sofiasta. Kielitaidottomana.

– Turistille on kamala kokemus olla vieraalla kielellä vieraassa maassa, jos ei saa mistään apua.

Trevorkaan ei tuntenut ketään, kun joutui sairaalaan. Muusikon lapset saapuivat  Lontoosta. He asuivat kaksi viikkoa hotellissa, kun isä viipyi sairaalassa.

Mikaelan äänestä huokuu lämpö.
– Neuvoin lapsia ihan tavallisissa asioissa: minkälainen bussilippu kannattaa ostaa ja miten se on voimassa, missä voi pestä pyykkiä.

Mikaela haukkaa välillä palan leivästään. Myös hän on kiitollinen, Trevorille.
Heille syntyi hyvä hoitosuhde. Se palkitsee.

– Teho on minun työpaikkani, en ikävysty, Mikaela vastaa, kun kyselen tulevaisuudesta.

Vilkaisu ulos, jalankulkijat kiirehtivät Mannerheimintien liikennevaloissa. Kahvilassa väki vähenee.

On kysyttävä vielä, onko koti-ikävä helpottanut. Mikaelan äänestä kuultaa haikeus. Kyllä, mutta joskus hän haluaa palata Bulgariaan pidemmäksikin aikaa perheensä kanssa, ei vain lyhyille lomamatkoille. Nyt koti on täällä, Helsingissä.