Kohtaamisia
Tuttu tekstiilitaiteilija viimeisteli näyttelyä. Kuljimme yhdessä teokselta toiselle, tuttu kertasi niiden syntyä.
Töiden tekoprosessin takaa ja alta löytyi paljon aikaa, taitoa ja ajattelua. Kohtaamisia. – Kun ihmiset ehtisivät pysähtyä pohtimaan, hän toivoi.
Näyttelyn avajaisjännityksellä taisi olla osansa asiassa, sillä todellisuudessa pelko paljastui varsin teoreettiseksi. Kysyin nimittäin viattomasti, miksei hän perustaisi kävijöille kyselynurkkausta, kertoisi tekniikoista ja avaisi ajatuksiaan.
– Mutta sitähän minä teen paljon, hän ilmoitti hämmästyneenä ja ryhtyi luettelemaan: martat, eläkeläisyhdistykset, erilaiset seurat – kaikki ne ottavat yhteyttä, pyytävät kohtaamisia tai opastuksia.
Taiteilijoille sopivasti ajoitetut kohtaamiset ovat työn suolaa. Kriitikoilta saa ammattilaispalautetta, mutta teoksensa taiteilijat suuntaavat kaikille ihmisille. Ajatusten vaihto, keskustelu, jossa ihmiset kertovat miten ovat työt kokeneet, rehevöittää taiteilijan mielenmaisemaa.
Vuorovaikutuksessa joutuu moni tekijä liikkeeseen. Kun taiteilija katsoo teosta, hän peilaa siitä itseään aivan samoin kuin taiteen kokijakin. Lisää prismoja syntyy taiteilijan ja kokijan keskustelussa, sillä sekin on osa luovaa prosessia. Entä mitä siitä seuraa? Taiken ensimmäinen johtaja Minna Sirnö puhuu mielellään sielunruoasta. Lainaan termiä ja vastaan: entistä ravitsevampaa sielunruokaa. Mitä mieltä te olette?