Kohti elinvoimaista yhdistystoimintaa Etelä-Pohjanmaalla

Osa silloisista aktiivitoimijoista on edelleen mukana yhdistysten toiminnassa.

– Toiminnan pitkäjänteisyys sai minut hakemaan töihin sydänpiiriin. Toiminnan täytyy olla hyvää, jos siinä pysytään mukana niin kauan, Heidi Karjanlahti sanoo.

Heidi opiskeli työn ohessa jo sydänpiirille tullessaan, ja opinnäytetyön aihe nousi pian keskisen sydänalueen yhteisestä painopisteestä, yhdistystoiminnan kehittämisestä. Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää Etelä-Pohjanmaan sydänyhdistysten toiminnan voimavarat, haasteet ja kehittämisen kohteet.

– Tulin uutena mukaan sydänyhteisöön, joten tutkimus palveli myös minua. Halusin tutustua oman alueeni yhdistystoimijoihin ja nähdä, miten homma toimii.

Opinnäytetyönsä aineistoksi Heidi keräsi 146 yhdistystoimijoiden itsearviointilomaketta ja teki 17 haastattelua.

– Ajattelin alun perin, että vain osa yhdistyksistä osallistuisi tutkimukseen. Lopulta kaikki yhdistykset halusivatkin osallistua, mikä kertoo niiden mielenkiinnosta toiminnan kehittämiseen.

Uutta kohti

Monimuotoisuus koettiin yhdistyksissä tärkeäksi voimavaraksi: yhdistykset ovat itsenäisiä ja saavat itse päättää toiminnastaan. Niiden vahvuuksia tulee korostaa.

Yhdistyksissä saatetaan luottaa siihen, että aiemmin toiminut toimii vieläkin. Maailma kuitenkin muuttuu ympärillä.

– Toiminnan arviointi, kehittäminen ja suunnitelmallisuus on elintärkeää yhdistyksen elinvoimaisuudelle.

Uusia toimijoita

Aktiivisten toimijoiden löytyminen on valtava voimavara yhdistykselle – toiminta ei kuormita ketään liikaa ja jatkuvuus on taattu.

– Yhdistyksen toiminta näyttää siltä, miltä siinä toimivat ihmiset. Hallituksen vaihtuessa toiminta voi muotoutua uudelleen, koska uusilla jäsenillä on omat vahvuutensa. Silloin yhdistyksessä on hyvä olla tilaa muutokselle.

Aktiiviset ihmiset haluavat panostaa toimintaan, jossa ovat mukana. Toimijoita saattaa jäädä pois esimerkiksi terveydentilansa vuoksi. Heidin mukaan olisi hyvä miettiä, mitkä yhdistyksen toiminnan kohderyhmät ovat ja millaista toimintaa kannattaa jatkossa järjestää. Valintoja tekemällä toimijoiden voimavarat riittävät paremmin.

Heidiä yllätti, että tutkimuksen mukaan sydämellisessä toiminnassa oli jonkin verran myös sisäpiirisyyden henkeä ja sydänyhdistyksen toimintaan saattaa olla hankalaa päästä ulkopuolisena mukaan. Yhdistyksen toimijoilla voi olla yhdessä mukavaa ja aihe itselle niin tärkeä, että uudet toimintaan pyrkivät ihmiset saattavatkin kokea itsensä ulkopuolisiksi.

– Sydänhän on lempeä, läheinen ja ihana asia, on tärkeää, että ihmiset kokevat myös sydänyhdistysten toiminnan sellaisena. Toiminta on sekä mukavaa että avointa – sitä on hyvä jakaa myös ulkopuolelle.

Kohti muutosta

Yhdistystoiminta on hitaasti lämpiävää ja muutokset vaativat aikaa. Tulevan vuoden suunnittelu on aina uusi mahdollisuus toiminnan kehittämiselle. Yhdistyksillä on hyvä hetki ottaa uusia toimintatapoja käyttöön kun ne miettivät, mitä uutta järjestetään tai mistä päästetään irti.

– Usein yhdistystoiminnan arkiset asiat vievät kokouksista suurimman siivun. Keskustelu on kuitenkin kehittämisessä paras työkalu. Yhdistysten kokouksissa keskustelulle ja kehittämiselle olisi tärkeää löytyä aikaa.

Heidin opinnäytetyön tuloksista nostetut kehittämisenkohteet on kirjattu kehittämissuunnitelmaan, jota yhdistystoimijat voivat tarpeidensa mukaan muokata. Suunnitelmassa on esimerkkejä tavoitteista, kehittämisen kohteista ja aikatauluista.

– Yhdistykset haluavat vahvasti olla oman tiensä kulkijoita, joten jokaisen yhdistyksen omat tarpeet otetaan huomioon mietittäessä kehitettäviä asioita.

Etelä-Pohjanmaalla toiminnan kehittäminen tapahtuu paikallisesti. Yhdistykset valitsevat tarpeidensa mukaisesti yhden tai useamman kehitettävän asian ensi vuodelle, kuten tapahtumien kävijämäärien tai osallistujapalautteen kerääminen.

Piiri yhdistystensä tukena

– Yhdistyksissä ollaan valtavan aktiivisia ja toimintaa on jo kehitetty paljon. Ihmiset käyttävät yhdistystoimintaan niin paljon omaa resurssiaan, ettei siitä voi puhua enää harrasteluna.

Yhdistysaktiivien toiminta perustuu kuitenkin vapaaehtoisuuteen. Heidi kokee tärkeäksi, että yhdistykset voivat käyttää piirin toiminnanjohtajan työpanosta yhdistystoiminnan kehittämiseen. Etelä-Pohjanmaan sydänpiiri on päättänyt keskittyä entistä vahvemmin yhdistystensä tukemiseen.

– Haluamme, että yhdistykset kokevat piirin olevan heitä varten. Yhdistysten toiminta on niin arvokasta, että piiri tekee töitä niiden elinvoimaisuuden ja kehittämisen eteen.

Yhdistykset ovat ottaneet yhteyttä Heidiin ja pyytäneet häntä sparraamaan hallitusta.

– Toivon, että osallistumisellani yhdistyksen tapahtumaan tai vaikkapa hallituksen kokoukseen on aina joku kehittämiseen liittyvä tavoite.

Opinnäytetyönä aloitettu kehittämisprosessi lähti liikkeelle itsearvioinnista. Työstämistä on tarkoitus jatkaa yhdistysten toivomiin suuntiin. Itsearvioinnista on tarkoitus koostaa kevyempi versio, jonka avulla toiminnan kehittymistä voi seurata yhdistyksissä esimerkiksi joka syksy.

– Kehittämisestä olisi hyvä tulla yhdistyksissä rutiini.

Ajatusten herättelijöitä:

Mitkä ovat teidän sydänyhdistyksenne perustehtävät?
Mitkä ovat voimatekijänne ja heikkoutenne?
Kenelle järjestätte toimintaanne?
Millaista uutta toimintaa voisitte järjestää ja mitä jättää pois?
Minkä osan toiminnasta voisitte ottaa kehittämisen kohteeksi vuonna 2018?
Keneltä saisitte apua toimintanne kehittämiseen? Toimiiko alueellanne Hyvä sydänyhdistys -valmentajia?

Elinvoimaisuus Etelä-Pohjanmaan sydänyhdistysten mukaan

Yhdistyksen perustyö on vahvaa, toiminta pyörii ja on vetovoimaista ja monipuolista.

Yhdistyksessä toimii aktiivisia ihmisiä ja mukaan tuleminen on helppoa.

Hallituksen jäsenet tietävät tehtävänsä ja hallituksessa on erilaisia rooleja. Jokainen kantaa vastuuta ja puheenjohtaja jakaa taakkaansa.

Yhdistyksellä on vakaat resurssit ja edulliset toimitilat.

Toiminta on suunnitelmallista ja sitä kehitetään, jäseniltä kerätään palautetta.

Tiedottaminen on aktiivista, yhdistys on näkyvä ja sillä on hyviä yhteystyökumppaneita.

Lähde: Elinvoimaa sydänyhdistyksille Etelä-Pohjanmaalla, Heidi Karjanlahti 2017