Hyppää sisältöön
Etusivu / Terveys & Hyvinvointi / Koronapandemia ajoi ihmiset koteihinsa

Koronapandemia ajoi ihmiset koteihinsa

Vapaaehtoinen kotiin eristäytyminen on ollut koronan poikkeuksellisimpia ilmiöitä, kertoo Miia Halme-Tuomisaari Lundin yliopistosta. Hän itse tuntee olevansa onnekas, kun lapset ovat vielä kodin piirissä ja arki on rauhoittunut.

Tiina Eloranta, toimittaja
Julkaistu 20.4.2021
Vuonna 2020 Miia Halme-Tuomisaari julkaisi koronaviruksen aiheuttamaa kriisiä antropologisesta näkökulmasta tarkastelevan kirjan Kaikki kotona: Kun korona mullisti maailmamme (Kirjapaja 2020).

Kun koronaepidemian mukanaan tuoma poikkeustila alkoi, suomalaisia suositettiin rajaamaan sosiaaliset kontaktinsa lähipiiriin. Lähipiirin käsitys vakiintui ihmisiin, jotka asuvat samassa kodissa.

Miia Halme-Tuomisaari työskentelee Lundin yliopiston ihmisoikeustutkimuksen lehtorina. Lisäksi hän on sosiaali- ja kulttuuriantropologian ja kansainvälisen oikeuden dosentti. Töitä Ruotsiin hän tekee kotoa käsin Helsingissä.

– Olen ollut onnekas sikäli, että lapset ovat vielä kodin piirissä. Meillä poikkeusaika ei ole tarkoittanut yksinäisyyttä vaan se on mahdollistanut asteen rauhallisemman arjen.

Nyt perheelle on jäänyt enemmän aikaa.

Koti on ollut Miialle tärkeä pakopaikka ja toisinaan myös saaristossa kehitteillä oleva vapaa-ajanpaikka. Sinne perhe vetäytyy välillä.

Saaristossa Miia rauhoittuu.

– Usein ajattelen, että teen siellä kovasti töitä mutta kun pääsen sinne perille, kaikki työnteko tuntuu tarpeettomalta.

Työtempo säilyy koronasta huolimatta

Miia Halme-Tuomisaari asuu Suomessa, mutta tekee koko ajan Ruotsiin työtehtäviä. Työnteon tahti on ollut täsmälleen samanlainen kuin ennen koronaepidemiaa.

– Kauhean paljon tehokkaampi ehdin olemaan, kun kaikenlainen siirtyminen on jäänyt pois. Työnteko on sisällöllisesti paljon intensiivisempää.

Kun siirtyminen jätti aikaa, Miia kirjoitti kirjan Kaikki kotona: Kun korona mullisti maailmamme.

– Kirja varmasti kuvastaa sitä, miten meillä jokaisella on omanlaisemme tapa käsitellä poikkeustilaa.

Miia on tyytyväinen, että kirjoitti kirjan heti korona-ajan alussa.

– Näin sain tuotettua paperille kaikki päässä koronasta johtuvat ajatukset. Siitä syntyi rauhallisen kirjoittamisen imu ja samalla sain kirjoitettua paljon muita juttuja.

Sosiaalisten suhteiden kato

Ihminen tarvitsee toista ihmistä. Pahimmillaan yksinäisyys voi muodostaa merkittävän terveysriskin. Suomessa suuri osa ikäihmisistä asuu yksin ja uutiset vanhusten palvelutaloista herättävät huolta. Eristyksellä voi olla voimakkaita, jopa kuolettavia seurauksia.

Pandemian räjähdysmäinen leviämistä on leimannut se, että ihmisten väliset sosiaaliset kontaktit koetaan negatiivisena. Läheiset ovat olleet mahdollisia hengenvaarallisen tartunnan lähteitä.

– Jos olisi ollut niin, että lapset olisi asuneet jo muualla ja olisimme määritelleet itsemme eri lähipiireihin, se olisi ollut vaikeaa. Tai jos lapset asuisivat jo muualla ja meillä olisi lapsenlapsia, niin ne suhteet olisi tuntunut kaikkein vaikeimmilta, Miia sanoo.

Siskonlapsia Miia on kaivannut, koska heidän kanssaan Miian perhe on ollut tiiviisti tekemisissä.

– Kun näkee kaikkia läheisiään, silloin erossaolon huomaa.

Sosiaaliset suhteet poikkeusajan jälkeen

Korona-aika jättää sosiaalisiin suhteisiimme jälkiä. Virus on pyyhkinyt tieltään lukuisia tapoja, joilla olemme positiivisesti sidoksissa toisiimme, Miia Halme-Tuomisaari kertoo.

Hän on miettinyt, missä kohtaa tunnelma valmiustilasta jättää meidät.

– Koska nyt meillä on tunne, että pitää olla varuillaan koko ajan. Sellainen säpsähtävä tunne. Ai niin, se maski.

– Olen miettinyt, missä kohtaa uskallamme halata toinen toisiamme ilman, että siihen liittyy pohdintaa, onko tässä jotain ongelmaa. Jos esimerkiksi halaamiseen liittyy ajatus, että apua, tässä voi olla jotain pelottavaa, vaarallista ja en vain voi heittäytyä kohtaamiseen. Se saattaa ainakin joksikin aikaa jäädä. Se on mielestäni kurja juttu.

Nuoret ovat hyvin erilaisessa tilanteessa, sillä heille tämä on ollut niin rajua, ja poikkeus arjen sosiaalisuuteen on niin suuri, Miia pohtii. Heillä Miia mielestä palautuminen poikkeusoloista voi tapahtua hyvinkin nopeasti.

Korona-ajalla saattaa olla positiivisiakin vaikutuksia. Vaikka poikkeusaikana kiire on jatkunut, se tuntuu Miasta sisällöllisesti tyydyttävältä kiireeltä.

– Ei ole tullut oloa, että aika vain valuu sormien välistä. Sitä mietin, että voisiko siitä jäädä jotain jälkiä vähän pidemmällä kestolla.

 

Lue myös:

COVID-19-virus tarttui varotoimista huolimatta

Lisää rauhaa ja tyytyväisyyttä – optimismia kannattaa opetella

 

THL: Ajankohtaista koronaviruksesta

Lue seuraavaksi

Tietoa
Tukea
Lahjoita
Liity jäseneksi