Kun omalla maalla ei ole annettavaa
Pajtim Statovci vie lukijat 1990-luvun Albaniaan, kiidättää heitä sieltä pitkin maita ja kaupunkeja. Vaikka matkaa kertyy, kipeät muistot eivät unohdu.
Heti alkuun: Tiranan sydän pitää lukea loppuun asti. Vaikka tapahtumat poukkoilevat kaupungista toiseen, jopa Helsinkiin, avautuu tapahtumien kulku vasta lopussa. Lukija kaipaa selitystä, ja hän saa sen.
Pajtim Statovcin Tiranan sydän kertoo tarinoita Albaniasta ja albaaneista sekä raunioituneista taloista, jotka joskus olivat koteja.
Nuori Bujar kuuntelee isänsä kertomuksia Albaniasta. On 1990-luvun alku. Sitten isä sairastuu, kuolee hitaasti kuin puu. Arki ei palaa entiselleen, varsinkaan, kun Bujarin isosisko Ana katoaa.
Bujar ja hänen ystävänsä Agim haluavat toisenlaisen elämän, pois kotoa. He pakkaavat koko omaisuutensa muovipusseihin ja lähtevät. Todellinen elämä ja kuvitelmat eivät kuitenkaan kohtaa. Kurjuus kuristaa kaverusten päiviä ja öitä. Lopulta nuoret uhmaavat Adrianmerta ja suunnistavat veneellä kohti Italiaa.
Kirjassa maat ja kaupungit vaihtuvat tiheään tahtiin. Myös Bujarin tarinat omasta historiastaan vaihtuvat uuden kaupungin myötä. Bujarin vuosien vaellus päättyy, kun hän palaa Tiranaan, yksin. Kauheimmat muistot kulkevat mukana, vaikka hän sulkeekin ne aina mielestään.
Pajtim Statovci: Tiranan sydän, Otava 2016