Kun sydänsairaus pelottaa

Lentäminen, pimeä, sosiaaliset tilanteet, korkeat tai ahtaat paikat, käärmeet, hämähäkit, sairaudet ja kuolema. Pelko on yleinen ja tavallinen tunne, ja sillä voi olla monenlaisia kohteita.

Joka toisella suomalaisella on jossakin vaiheessa elämää lieviä pelkotiloja. Nopeasti ohi menevät pelästymisen tunteet ja pelon hetket ovat vieläkin tavallisempia.

Pelon hetkellä elimistössämme vapautuu adrenaliinia, joka saa lihakset jännittymään, verenpaineen kohoamaan ja sydämen pumppaamaan tehokkaammin verta. Näin koko elimistö valmistautuu mahdollisen vaaran kohtaamiseen. Oleellista on, kuinka näitä kehon reaktioita tulkitsee – hätääntyykö niistä lisää vai pystyykö rauhoittamaan itseään.

Oikealla hetkellä virittyvä pelko on hyödyllinen ja tarpeellinen tunne, joka auttaa meitä välttämään vaaroja. Aina pelko ei kuitenkaan mene nopeasti ohi, vaan siitä voi tulla elämään pitkäaikaisempi seuralainen. Vakavaan sairastumiseen liittyy usein pelkoja ja huolia, jotka voivat varjostaa elämää päivästä toiseen.

Itsenäisyyden menetys pelottaa

Psykologi Hannele Karhun mukaan sairastumisen herättämät pelot ja huolet ovat mielelle luonnollinen tapa reagoida muuttuneeseen elämäntilanteeseen. Karhu työskentelee psykologina Kyyhkylän kuntoutuskeskuksessa Mikkelissä ja hän tapaa työssään säännöllisesti mm. kuntoutuvia sydänpotilaita.

– Monella sairastuneella on vahva pelko itsenäisyyden menetyksestä. Se voi liittyä esimerkiksi siihen, ettei voi enää sydänoireiden vuoksi ajaa autoa tai osallistua mieluisiin harrastuksiin tai kotiaskareisiin. Vakava sairaus saattaa aktivoida myös ammatin menettämiseen, taloudellisiin vaikeuksiin ja kuolemaan liittyvät pelot. On normaalia, että sairastuminen saa mielen askartelemaan tällaisten ajatusten parissa, Karhu sanoo.

Mitä voisi pahimmillaan tapahtua?

Karhun mukaan hankalalta tuntuvia pelkoja ei kannata yrittää sulkea mielestä pois, vaan parempi on kohdata ne rohkeasti. Pelkojen välttely usein vain pahentaa asiaa, eikä vahvista tunneta pelkojen kanssa pärjäämisestä.

– Sen sijaan on hyvä yrittää rohkeasti miettiä pelkoajatus loppuun asti: mikä on pahinta, mitä pelon toteutuessa voisi tapahtua? Se ei välttämättä olekaan mitään sellaista, mistä ei selviytyisi. Pelkoja ja huolia voi olla monenlaisia, mutta kuinka iso osa niihin liittyvistä ajatuksista lopulta toteutuu? Karhu kannustaa pohtimaan.

Puhuminen lievittää pelkoja

Puhuminen on usein paras lääke pelkojenkin kanssa pärjäämisen. Läheiset voivat auttaa sairastunutta kuuntelemalla, myötäelämällä ja tukemalla. Toisen pelkoja ei saisi vähätellä, mutta ei toisaalta liiaksi kauhistella ja paisutellakaan.

– Parasta olisi, jos toisen huolia voisi kuunnella realistisella otteella. Läheisen kanssa voi yhdessä miettiä käytännön ratkaisuja ja keinoja, miten pärjäämme, jos esimerkiksi pelko ammatin menettämisestä tai sairauden pahenemisesta toteutuu, Karhu neuvoo.

Omat pelot on lupa ottaa puheeksi myös toisten samassa tilanteessa olevien kanssa. Arvokasta vertaistukea voi löytyä esimerkiksi sydänyhdistyksistä ja -piireistä sekä sydänpotilaiden kuntoutuskursseilta. Hannele Karhun mukaan Kyyhkylän sydänkuntoutuksissa pelot ovat säännöllisesti toistuva puheenaihe.

– Keskustelu muiden samanlaisessa tilanteessa olevien kanssa tuo monille helpottavan oivalluksen siitä, etten olekaan yksin tällaisten pelkojeni kanssa, Karhu kertoo.

Huolihetki rauhoittaa yömurehtijaa

Keskustelujen ja vertaistuen ohella moni murehtija saattaa hyötyä myös huolihetkistä. Niitä kannattaa viettää säännöllisesti etenkin silloin, jos pelot pyrkivät mieleen yön tunteina häiritsemään nukkumista.

Huolihetkelle voi varata päivällä vaikkapa puoli tuntia aikaa. Silloin annetaan tietoisesti kaikkien pelkojen ja huolien tulla mieleen ja samalla jaotellaan niitä kahteen ryhmään. Toiset ovat huolia, joille voi itse tehdä jotakin ja toiset huolia, joille ei voi mitään, mutta joihin suhtautumista voi yrittää muuttaa.

– Kun samat huolet pyrkivät uudelleen yöllä mieleen, itseään voi ystävällisesti muistuttaa siitä, että nämä huolet on jo päivällä käsitelty. Uusille huolille on aikaa seuraavan päivän huolihetkessä, Karhu selittää.

Jatkuva pelkääminen kuormittaa

Pitkäaikaiset pelot kuormittavat sekä kehoa että mieltä ja heikentävät elämän laatua. Liiallista pelkääminen alkaa olla silloin, kun pelot pyörivät jatkuvasti mielessä ja rajoittavat normaalia elämää. Olo voi olla jatkuvasti jännittynyt ja ahdistunut.

– Jos keskustelu läheisten tai ystävien kanssa ei tuo riittävästi helpotusta, pelot kannattaa ottaa puheeksi lääkärin kanssa. Hän voi tarvittaessa ohjata käsittelemään pelkoja psykologin vastaanotolle, Karhu sanoo.

Psykologin vastaanotolla pelkoja voidaan lähestyä keskustellen sekä mielikuva-, rentoutus- ja altistusharjoitusten avulla. Samalla tunnistetaan haitallisia uskomuksia, joita pelkoihin voi liittyä.

– Keskustelujen ja harjoitusten tarkoituksena on auttaa sairauteen sopeutumisessa. Samalla etsitään uudenlaisia keinoja pelkojen lievittämiseen ja niiden kanssa pärjäämiseen. Pelot eivät ehkä kokonaan poistu, mutta niiden kanssa voi oppia tulemaan paremmin toimeen, Karhu rohkaisee.