Kuntoutumiskurssilta vauhtia arkeen

Sepelvaltimotautiin sairastuneiden kuntoutumiskursseille on ollut tungosta. Kurssien vetäjä Raija Keski-Sämpi on eläkkeellä Keski-Pohjanmaan Sydänpiirin toiminnanjohtajan tehtävistä, mutta jatkaa sydäntyötä kurssittajana.

– Ensi vuonna on tarkoitus järjestää pohjoisella alueella kuusi kurssia. Kalajoen lisäksi järjestetään liikuntapainotteinen kurssi Rovaniemellä.

Hakijoita on ollut niin paljon, että kriteerejä joudutaan tarkentamaan.

– Ensisijaisina ovat äskettäin sairastuneet. Yhdelle kurssille voidaan ottaa kymmenkunta osallistujaa, parikurssille vähän enemmän.

Kalajoen kylpylä-hotelli Sanissa kokoontui viime kevään parikurssille seitsemän pariskuntaa. Nelipäiväisen kurssin ohjelmaan sisältyivät muun muassa lääkärin, psykologin, sosiaalityötekijän, fysioterapeutin ja ravitsemusterapeutin alustukset keskusteluineen sekä ohjattua liikuntaa.

– Tärkeintä oli kuitenkin kurssilaisten toisiltaan saama vertaistuki.

Syyskuun kaksipäiväisillä seurantapäivillä käytiin muun muassa läpi ruoka- ja liikuntapäiväkirjat, joiden täyttämiseen tutustuttiin keväällä. Lisäksi vaihdettiin kuulumisia, liikuttiin sekä tehtiin psykologin ohjeistamana tehtäviä teemalla ”Yhdessä eteenpäin”.

– Myös kuuden minuutin kävelytesti tehtiin syksyllä uudestaan. Kaikkien tulokset olivat parantuneet, Keski-Sämpi iloitsee.

Pieniä elämäntapamuutoksia

Ikaalisista mukaan olivat lähteneet Hilkka ja Matti Ketola. Matti sai helmikuussa yllättäen sydäninfarktin.

– Oli se järkytys. Ambulanssissa kuulin, miten hoitohenkilökunta antoi tietojani sairaalaan: ”perusterve 68-vuotias mies”.

Tauti ja oireet olivat tuttuja, sillä lähipiiristä löytyy ihmisiä, jotka ovat sairastuneet sepelvaltimotautiin. Ensiavussa ei akuutteihin hoitotoimenpiteisiin ryhdytty. Matille tehtiin varjoainekuvaus ja määrättiin lääkitys puoleksi vuodeksi.

– Sairaalan kuntohoitaja kertoi tällaisesta kurssista. Hän suositteli, että kannattaa hakea.

Hilkalle puolison sairastuminen tarkoitti sitä, että nyt myös miehen ruokavalio tuli saada kuntoon. Hänellä on omassa suvussaan korkeaa kolesterolia, minkä hän on ottanut omissa elämäntavoissaan huomioon.  Myös sairaanhoitajan ammattinsa kautta hän ymmärtää itsehoidon merkityksen.

– Olen yrittänyt liikunnalla ja ruokavaliolla pitää itseni kunnossa.

Liikuntaa Matti harrasti jo ennen sairastumistaan paljon. Pyöräily ja lenkkeily kuuluvat entiseen tapaan hänen säännölliseen arkeensa. Syksyn seurantapäivään mennessä myös ruokavalio on korjaantunut.

– Olen oppinut löytämään sydänmerkkituotteet kaupan hyllyltä. Mistään en ole joutunut luopumaan enkä ole isoja muutoksia joutunut tekemään.

Vertaistukena toisilleen

Vihtiläinen Satu Punta osallistui kurssille miehensä Upin kanssa.

– On ollut hyvä saada tavata muita, jotka ovat samassa tilanteessa. Mielenkiintoista on ollut kuulla myös, miten isoja eroja eri sairaanhoitopiirien välillä on esimerkiksi asioiden tiedottamisessa potilaalle.

54-vuotias Satu sairastui kolme vuotta sitten työuupumukseen, josta toipuessaan hän kävi Kelan kuntoutuksessa. Kuntoutuksessa hän huomasi puolen kilometrin kävelyn jälkeen, että kaikki ei ollut kunnossa, sillä hartioita särki ja olo tuntui voimattomalta. Hän päätti käydä työterveyslääkärin vastaanotolla, koska arveli, että tuntemukset eivät liittyneet uupumukseen. Lääkäri määräsi rasitus-ekg:n, jonka perusteella hänet lähetettiin tarkempiin tutkimuksiin.

– Lokakuussa 2015 löytyi varjoainekuvauksessa tukos, joka hoidettiin pallolaajennuksella. Minulle kerrottiin, että monesti naisilla sepelvaltimotauti ei anna yhtä selviä oireita kuin miehillä, esimerkiksi rintakipua.

Nyt Satu tekee osan it-alan työstään kotoa etätyönä, kuten työnantajan kanssa on sopinut. Kävelylle lähteminen on hieman nihkeää, mutta Upin kannustamana hän saa paremmin itsensä liikkeelle.

– Uimisesta pidän paljon, mutta sen lisäksi pitää olla muutakin liikuntaa. Työterveyshoitaja ehdotti, että voisin pyytää Upia aina huolehtimaan siitä, että käymme yhdessä kävelyllä.

Upilla on sama sairaus kuin Satulla. Hänelle määrättiin varjoainekuvauksessa tehdyn löydöksen perusteella lääkitys neljä vuotta sitten.

– Oireita oli ollut, käsi puutui ja refluksi oli kova. Aloin itse epäillä, onko se sepelvaltimotautia.

He naureskelevat, että yhdessä on mukava käydä kävelylenkillä, kun kumpikaan ei voi vetää täysillä.

Työtahti kohtuulliseksi

Tamperelaiset Eija ja Juhani Heljo osallistuivat kevään kurssille, mutta eivät päässeet seurantapäiville syksyllä.

– Sairaala tarjosi jo hyvin tietoa ja tukea minulle. Lähdinkin parikurssille osittain vaimon mieliksi ja hyödyksi, mutta kyllä kurssi täydensi hyvin pakettia minullekin. Samalla saimme viettää yhdessä pienen tarpeellisen loman.

62-vuotiaalla Juhanilla ei ollut selviä sairauden oireita, vaan tukos oli kehittynyt nopeasti. Hänellä oli ollut aamulla töissä voimakasta närästyksen tunnetta, mutta hän oli epäillyt, että kyse on muusta kuin vatsavaivoista. Hän päätti mennä suoraan läheiselle työterveysasemalle. Kyseessä oli sydäninfarkti. Sairastumisesta ja pallolaajennuksesta tulee marraskuussa vuosi.

– Olo on ihan hyvä enkä aina muistakaan sairautta. Vaimo välillä muistuttelee lääkkeiden ottamisesta. Olen lisännyt ruokavalioon salaattia ja iltanaposteltavaksi pähkinöitä, ja jättänyt herkut vähemmälle. Keskivartalokin on kaventunut.

Juhani on pystynyt keventämään työtahtiaankin niin, että ei enää kanna töitä kotiin yliopistolta. Ylityöt ja yöllä työskenteleminen ovat tutkijalle taakse jäänyttä elämää. Uusi liikuntamuoto on löytynyt vanhojen rinnalle.

– Kesällä riitti hyötyliikuntaa mökillä. Nyt olen aloittanut äijävesijumpan ja houkutellut naapurinkin mukaan.