Kyläkauppa on Kodisjoen kylän sydän

– Olen ollut aina vähän kylähullu, nauraa kaupan omistaja Jaana Varvio.

Vuonna 1905 rakennettu kiinteistö tehtiin alunperinkin kaupparakennukseksi. Varvion omistukseen se on ollut nyt yksitoista vuotta.

Varvion työskenteli Kylätoiminta Ry:n puheenjohtajana viisi vuotta, ja lisäksi hän on työskennellyt muun muassa Ulkoministeriössä, jossa hän kirjoitti projektisuunnitelmia ja toimi kouluttajana.

Ajatus omasta kyläkaupasta alkoi kyteä. Varvion kotikylässä, Voiluodolla, oli myöskin kauppa myynnissä vuonna 2005. Se kerkesi kuitenkin poistua markkinoilta ennen kuin hän alkoi tehdä tarkempia tiedusteluja. Kolmea viikkoa myöhemmin hän sai ilmoituksen, että nyt olisi taas kauppa myynnissä, tällä kertaa Kodisjoelta.

– Siitä taisi mennä kolmisen viikkoa, ja kaupat oli tehty, Varvio muistelee.

Yksitoista vuotta kauppaa pyörittänyt nainen on kauppiasuransa aikana kehittänyt kaupalle uusia palveluja. Laajan päivittäistavaravalikoiman lisäksi kaupalta saa lounasta kuutena päivänä viikossa – kesäisin sitä saa myös sunnuntaisin. Kesäisin on avoinna myös kaupan päädyssä toimiva Latobaari. Kauppias on lanseerannut myös oman tuotemerkin: Kodisjoen kotoisat. Tämän nimikkeen alla kaupalta saa esimerkiksi leivonnaisia ja villasukkia.

– Alunperin aloin kutomaan vain omalle perheelleni. Minulla on kolme lasta ja viisi lastenlasta. Sitten pälkähti päähän, että menisiköhän näitä kaupaksi, ja kyllä on mennyt!

Aitoa huolenpitoa

Lähivuosina arvokas vanhuus ja vanhusten käyttämien ateriapalveluiden ruoan laatu on puhuttanut paljon. Kodisjoen vanhukset saavat nauttia päivittäin maukkaasta kotiruoasta, aidolla kohtaamisella höystettynä.

– Idea lähti, kun erään vanhuksen omaiset kysyivät tällaista mahdollisuutta. Tiedustelin asiaa sitten muiltakin paikallisilta vanhuksilta. Kaikki halusivat mukaan.

Samaan aikoihin Rauman kaupungin ateriapalvelu muutti toimituskäytäntöjään niin, että vanhuksille toimitettiin kylmät ateriat, kahdella viikoittaisella käynnillä. Vanhusten olisi pitänyt lämmittää ateriat itse.

– Ei kaikilla ole edes mikroa, tai se ei muuten vain suju. Kaupunki tarjosi siihen sellaista ratkaisua, että kotipalvelu kävisi lämmittämässä ruoan. Eli ajaisi yhteensä kolmekymmentä kilometriä, ei mitään järkeä.

Kodisjoella ateriaan kuuluu reilu annos lämmintä ruokaa, leipää, salaattia ja jälkiruokaa. Ruokaa ei vain viskata ovesta sisälle, se viedään kunnolla perille saakka, ja vaihdetaan kuulumisia.

– Näen tärkeänä myös sen, että minä tunnen vanhukset. Minulla on aina aikaa jutella heidän kanssaan hetki, ja huomaan jos jokin on vinossa.

Toissa viikolla Varvio oli viemässä ruokaa yhdeksänkymmentäviisivuotiaalle Maire Leinolle. Ihmetys heräsi, kun ovi ei ollut auki, eikä kukaan tullut myöskään avaamaan. Sisältä kuului jyskytystä. Ovi saatiin auki, ja paikalle saapui nopeasti myös oman kylän sairaanhoitaja. Hoitajakin on toiminut kylässä jo kolmekymmentä vuotta, ja on kaikille tuttu. Isoissa kaupungeissa hoitajia saattaa käydä viikossa viisi.

– Maire vaan totesi, että kyllä hän tiesi, että kauppias sieltä tulee jossain kohtaa ruokaa tuomaan, ja jyskytti sitten kepillä seinää, kun huhuilin oven takana. Ei halunnut kuulemma naapuria häiritä, eikä siksi ollut metelöinyt aiemmin.

Sairaalareissulla vierähti tovi, koska lonkka oli murtunut. Nyt Leino on kuitenkin jo kotonaan, omana pirteänä itsenään.

– Kyllä minä niin tyytyväinen saan olla, kun pidetään huolta, Leino huokaisee hymyillen.

Varvio kertoo tapauksen jälkeen keränneensä kaikilta ateriapalvelun asukkailta heidän läheistensä numerot. Ihan vain varmuuden varalle.

– Kyllä täällä perään katsotaan. Jotkut vanhukset käyvät yksin kaupassa, hakemassa lounasta ja muita ostoksia. Heti herää huoli, jos heitä ei pariin päivään näy.