Lähde liikkeelle ikäihminen!

Sydänsairaus vähentää usein ihmisen liikunnan määrää, samoin kuin korkea ikä. Liikunta olisi hyväksi kaikille ikäihmisille, mutta siitä huolimatta moni vanha ei juuri liiku.

Tutkija Marja Äijö tarkasteli Jyväskylän yliopiston gerontologian ja kansanterveystieteen väitöstutkimuksessaan 75–80-vuotiaiden fyysistä aktiivisuutta ja siinä tapahtuvien muutosten yhteyttä sydänsairauksiin ja kokonaiskuolleisuuteen.

Tutkimuksessa kävi ilmi, että liikkuvat ja aktiiviset elävät pidempään kuin vähän liikkuvat ja passiiviset. Aikaisempi tutkimustieto on osoittanut, että sydänsairaus tai ensimmäinen sydäninfarkti saadaan nykyisin iäkkäämpänä kuin aiemmin. Sydänsairaissa on varsin paljon naisia.

Äijö kertoo, että usein sydänsairas ikäihminen saattaa sairastumisen jälkeen jopa lisätä liikuntaa ja aktiivisuuttaan, jos hoito on onnistunutta.

Aktiivisuustestit auttavat asiaa

Terveydenhuollossa ja kuntoutuksessa tuleekin ottaa systemaattisesti käyttöön iäkkäiden ihmisten fyysisen aktiivisuuden tason itsearvioinnit ja yksinkertaiset aktiivisuutta mittaavat testit.

Iäkkäitä pitäisi ohjata ja kannustaa sekä arkiseen liikuntaan että muutenkin itselle sopivaan liikkumiseen. Liikkua voi yksin tai vertaisryhmässä.

Äijö muistuttaa, että pienikin aktiivisuuden lisääminen voi parantaa elämän laatua ja innostaa eteenpäin. Kotona voi esimerkiksi yrittää välttää liikaa istumista. Kotitöiden lomassa kannattaa tehdä vaikkapa pientä tuolijumppaa ja muuta verryttelyä. Kävely on aina hyvästä, samoin rappusten käveleminen. Tutkimuksessa fyysisesti aktiiviset pystyivät kävelemään 10 metrin kävelytestin nopeammin kuin ne, jotka liikkuivat vähemmän.

– Aina voi muuttaa omia elämäntapojaan terveellisempään suuntaan! On tapauksia, joissa ihminen alkaa ensimmäisen infarktin jälkeen liikkua ja hänestä tulee varsinainen himoliikkuja, Äijö kertoo.

Liikkeelle lähtö on aina hyvästä. Äijö muistuttaa, että kolme kertaa viikossa kannattaa liikkua itsensä hikeen ja hengästymiseen saakka.