Lauri Mikkola eteni vaikeuksien kautta näyttämölle

Helsingin kaupunginteatterin maskihuoneessa lappaa väkeä. Milloin tuolissa istuu kohta lavalla nähtävä Charlie, milloin Nicola. Täällä meikkien ja peruukkien maailmassa maaliskuisen lauantain auringonpaiste unohtuu.

Nurkkapaikalla maskeeraaja vetää tarkkaa linjaa Lauri Mikkolan kulmakarvoihin, taputtaa meikkivoidetta poskipäihin ja kiinnittää irtoripset, jotka melkein yltävät kulmakarvoihin. Lauri muuntuu pikkuhiljaa Kinky Boots -musikaalin dragtaiteilija Lolaksi. Kinky Boots on kaupunginteatterin menestysmusikaali, jonka on nähnyt jo liki 66 500 katsojaa. Kun toukokuun viimeinen näytös loppuu, musikaalin on nähnyt reilu 98 800 katsojaa.

Ilmankos Lauria hymyilyttää. Hän myöntää, että Kinky Boots on hänen tähänastisen uransa kohokohta. – Se on kokonaisuudessaan niin valtava produktio ja itselleni iso näytön paikka.

Ohjaaja Samuel Harjanne pyysi Lauria koe-esiintymiseen peräti seitsemän kertaa.
–  Samuli soitti uudestaan ja uudestaan, Lauri kertoo.

Lauri on iloinen, että ohjaaja luotti häneen. Harjanne ja Lauri Mikkola tekivät teatteria Turussa vuonna 2013, kylläkin eri teattereissa. – Ehkä Samuel siellä jo näki minussa potentiaalin, Lauri tuumaa.

Musiikkia jo pienestä pitäen

Lauri Mikkolan äiti ja isä saivat nauttia jo pikku-Laurin musikaalisuudesta.  – Pidin keikkoja vanhemmille, otin kitaran käteen ja rallattelin.

Musiikinteko lähti molemmista, laulamisesta ja soittamisesta. Yläasteella tuleva artisti soitti kitaraa.
– Ajattelin, että minä en ainakaan laula. Yläasteella minut kuitenkin laitettiin tenoriksi, kun muut olivat möreä-äänisiä bassoja.

Lukioikäisenä Laurille valkeni, mitä hän tulevaisuudessa haluaa tehdä. ­– Vaskivuoden lukoissa tehtiin musikaaleja ja siinä syntyi palo musiikin ja teatterin tekemiseen. Lisäksi tein musiikkia eri bändien kanssa.

Laurin äiti vei poikaa teatteriin ja myöhemmin kannusti opiskelemaan teatterialaa. Teatterikorkeakoulun ovet pysyivät kuitenkin kiinni. Ensimmäisellä kerralla kokelas pääsi vaiheeseen kolme, toisella yrittämällä tyssäsi heti alkuun.

– Toivo alkoi hiipua mutta ei koskaan loppunut, Lauri myöntää.

Helsingin kaupunginteatterin päivänäytöksissä Lauri Mikkolan työt alkavat jo kello 11, sillä silloin hänellä on aika maskeeraukseen. Kuva Emilia Eloranta

Musiikkikilpailujen kautta uralla eteenpäin

Lauri Mikkola osallistui Voice of Finland -kilpailuun sen ensimmäisellä tuotantokaudella vuonna 2012. Kimmo Laihon alias Elastisen joukkueessa Lauri tutustui ja verkostoitui musiikki- ja teatterialan ihmisten kanssa. – Opin tuntemaan oikeita ihmisiä ja kilpailussa sain itsevarmuutta esiintymiseen, Lauri kertaa kilpailun hyviä puolia.

Uuden musiikin kilpailussa vuonna 2014 Lauri sai mahdollisuuden näyttää biisinkirjoittamisen taitojaan, kun hän sai tekemänsä kappaleen kisaan. Finaalipaikka jäi kummassakin kisassa saamatta, mutta verkostot kasvoivat.

– Mukana on ollut myös onnenkantamoista, Lauri tuumii.

Perheen ja työn yhteispeliä

Sekä työ että perhe pitävät Laurin kiireisenä. Kotona on riittänyt pakkailuhommia, sillä haastattelua seuraavana päivänä Lauri perheineen muuttaa Helsingin Jätkäsaareen.

Lisäksi Lauri sukkuloi harjoituksiin Tampereelle ja Valkeakoskelle. Danny-musikaali nähdään ensi kesänä Valkeakoskella ja Poikabändi-musikaalikomedia Tampereen työväen teatterissa syyskuun alkupuolella. Danny-musikaalissa Lauri esittää nuorta Dannya. Poikabändi taas ajoittuu vuoteen 1992, jolloin kuvitteellinen poikabändi ToiBoys lyö itsensä läpi.

Lauri myös keikkailee tyyliin ”vähän mitä sattuu”. – Teen oman bändin [Lauri Mikkola Band] kanssa firmakeikkoja, vierailen solistina big bandeissä ja olen vuosien aikana laulanut taustoja monille suomalaisille artisteille erilaisissa tilaisuuksissa ja tv-ohjelmissa.

Kotona isää odottaa kaksi pientä lasta. Vanhempi on alle kaksi ja toinen vasta vauvaikäinen. – Heidän takiaan jaksan painaa, Lauri myhäilee.

Vastapainona työlle Lauri haluaa olla omassa rauhassa ja viettää aikaa perheen ja ystävien kanssa. Hän pitää myös luonnossa kävelemisestä. Siellä hän saa olla itsensä kanssa, ”vetäytyä ja olla vaan”. – Silloin ei tarvitse jutella kenenkään kanssa.

Harjoituskaudet menevät kahden kuukauden jaksoissa. Silloin olen melkein maanantaista lauantaihin pois kotoa, Lauri kertoo. – Perheessä on sopeuduttu siihen.

Joskus lapset ovat nähneet isänsä telkkarissa Kinky Bootsin tiimoilta. – Huomasivat kyllä, kuka meikkien takana on. Kuului kuulemma ”isi”, Lauri kertoo.

Maskeeraaja muokkaa Lauri Mikkolasta pikkuhiljaa Kinky Bootsin Lolan. Kuva Emilia Eloranta

Tänään ja tulevaisuudessa

Maskeeraaja vetää viimeisen silauksen. Lolan pukuun Lauri sujahtaa vasta vähän ennen näytöstä. Kinky Boots haastaa niin näyttelijät kuin pukijatkin, sillä Laurin asukokonaisuudet vaihtuvat 11 kertaa näytöksen aikana. – Nopein vaihto sujuu alle 20 sekunnissa, Laurin pukija Riku Tiedemann kertoo samalla, kun vieraat seuraavat maskeeraushuoneen tapahtumia.

Lauantain näytöksessä yleisö saa nauttia 68. kerran Kinky Bootsin tarinasta, jossa ajatuksena kulkee toisen hyväksyminen sellaisena kuin hän on. Tänään päivänäytös päättyy jo puoli neljän maissa, mutta iltanäytökset vasta kymmeneltä. – Pari tuntia menee, ennen kuin rauhoitun. Nukun kyllä sitten hyvin, Lauri toteaa.

Stressaavinta artistin mielestä on löytää tasapaino kaiken kanssa. – Stressaan paljon ja jos en stressaa, ihmettelen, mikä nyt on. – Olen ihmisenä rauhallinen ja tyyni, ja voin rauhoittaa itseäni, että kyllä tämä tästä.

Tulevaisuudessa Lauri haluaa panostaa sekä musiikkiin että teatteriin. – Haave on, että pääsisin tekemään omaa musiikkia mutta saisin myös hyviä osia teatteriin ympäri Suomea.

Lue myös musiikkiterapeutti Eila-Sisko Helisman haastattelu musiikin voimasta.