Liikuntapelko osana sydänsairautta

Kun pelottaa, liikkuminen vähenee. Liikunnan välttäminen liittyy liikuntapelon suuruuteen ja elämänlaadun heikkenemiseen. Kun liikunta jää vähemmälle, kasvavat mielenterveyden ongelmat, yleiskunto laskee, sydänoireet pahenevat ja alttius sairastua muihin sairauksiin lisääntyy. Näiden myötä terveydenhuollon kustannukset kasvavat esimerkiksi pidempien hoitojaksojen tai lisääntyneiden vastaanottokäyntien myötä.

LAB-ammattikorkeakoulun fysioterapeuttiopiskelijat Kiia Tolmunen, Petra Mussalo ja Eva Tinkanen tekivät opinnäytetyön yhteistyössä Eksoten ja Kaakkois-Suomen sydänpiirin kanssa. Opiskelijat selvittivät, mitä liikuntapelko sydänsairailla käytännössä tarkoittaa ja miten sydänsairaus on yhteydessä koettuun liikuntapelkoon. Lisäksi opiskelijat selvittivät, miten sydänsairaiden liikuntapelko huomioidaan terveydenhuollossa ja minkälaista ohjausta ja neuvontaa sydänpotilaat toivovat tai ovat jo saaneet liikuntapelkoonsa.

Vastauksia näihin kysymyksiin opiskelijat selvittivät kyselytutkimuksen avulla, jonka he lähettivät liikuntapelkoa kokeville sydänsairaille. Opinnäytetyön tavoitteena oli viedä ajankohtaista tutkimustietoa käytännön työelämään sydänsairaiden parissa työskenteleville verkkokoulutuksen muodossa.

Liikuntapelkoon puututaan vain vähän

Sydän- ja verisuonisairaudet aiheuttavat yhteiskunnalle vuosittain suuria kustannuksia ja ne ovat suomalaisten yleisin kuolinsyy. Arviolta noin 34 prosenttia kaikista kuolemista Suomessa johtuu sydän- ja verisuonitaudeista. Maailman terveysjärjestö WHO arvioi, että maailman laajuisesti noin 3,2 miljoonaa kuolemaa vuodessa aiheutuu riittämättömästä liikunnan määrästä. Liikuntapelko on yksi yleisimmistä syistä, miksi sydänsairaat liikkuvat liian vähän.

– Opinnäytetyön tuloksista tärkeimpänä voidaan pitää sydänsairaiden kokemusta siitä, ettei liikuntapelkoa ole otettu huomioon terveydenhuollossa riittävästi. Suuri osa koki saaneensa liian vähän ohjausta ja neuvontaa liikuntapelon kanssa kamppailuun, opiskelijat toteavat.

Sydänpotilaat toivoivat ohjauksessa ja neuvonnassa ammattilaisilta enemmän tiedon lisäämistä liikuntasuosituksista, liikunnan positiivisista vaikutuksista, turvallisen liikkumisen rajoista ja omien oireiden tunnistamisesta. Tulosten perusteella liikuntapelkoa lisäsivät erityisesti sydänperäiset oireet sekä erilaiset kauhukuvat, kuten kuoleman pelko tai erilaisten sydänperäisten oireiden ilmaantuminen.

Eräs vastaajista mainitsi, että pelon tunnetta lisää “Päässä jyskyttävä syke, tunne että happi loppuu, huimaus, kipeät jalkapohjat liikunnan jälkeen ja pelko ettei apua ole saatavilla tarpeeksi nopeasti, jos sydänoireet pahenee.”

Liikuntapelkoa helpotti turvallinen liikkumisympäristö, kuten koti, ja muiden ihmisten läsnäolo liikunnan aikana. Eräs haastateltavista kertoi, että “Sitä lieventäisi vieressä ohjaava ammattilainen, joka osaisi suositella sopivia lajeja/liikkeitä ja olisi mukana esimerkiksi seuraamassa sykettä ja osaisi kertoa, mikä on ok ja milloin kannattaisi höllätä.”

Liikuntapelko näkyy liikunnan varomisena ja sen määrän vähenemisenä sekä haluttomuutena liikkua. Liikunta koostuu helposti vain välttämättömästä liikkumisesta ja se keskeytyy usein. “Pyöräily ja kävely on supistunut olemattomiin”, totesi yksi sydänsairaista.

– Liikuntapelko nostaa kynnystä kokeilla uusia liikuntamuotoja ja se näkyy myös tuttujen harrastusten pois jäämisenä. Lisäksi liikuntaan liittyy usein tarpeetonta varomista ja oireiden tarkkailua, kertovat Kiia, Petra ja Eva.

Ryhmämuotoinen liikunta vähentää liikuntapelkoa

Liikuntapelon ehkäisemisessä tärkeää on sydänpotilaan kokonaisvaltainen terveydentilan huomioon ottaminen, ammattilaisen läsnäolo liikunnan aikana sekä yhdessä tekeminen.

– Tutkimustulokset osoittavat, että liikuntapelkoisen sydänsairaan kannattaa osallistua fysioterapeutin ohjaamaan liikunnalliseen sydänkuntoutukseen. Erityisesti ryhmämuotoinen liikunnallinen kuntoutus vähentää liikuntapelkoa verrattuna yksin liikkumiseen, opiskelijat kertovat. Eräs sydänsairaista toivoi, että “puhuttais asiasta porukalla, kuulis muitten kokemuksia sekä että paikalla olisi rasitustilanteessa apua saatavilla, enkä ole yksin.”

Sydänsairaiden vastauksissa nousi esiin toive terveydentilan kokonaisvaltaisemmasta huomioon ottamisesta, jolloin fyysisten ja psyykkisten tekijöiden yhteyttä toisiinsa tarkasteltaisiin entistä laajemmin terveydenhuollossa. Vastaajat kokivat tärkeäksi sen, millainen yhteys pelolla ja mielellä on toisiinsa sekä fyysisiin tekijöihin. Esimerkiksi jo pelko itsessään voi kohottaa sykettä.

Lisäksi opinnäytetyön tulosten pohjalta voidaan tehdä johtopäätös, että liikuntapelolla on liikunnan määrää vähentävä vaikutus. Ammattilaisen neuvoilla ja tuella koettiin olevan liikuntapelkoa lieventävä vaikutus, joten liikuntapelon puheeksi ottaminen sydänpotilaan kanssa on tärkeää terveydenhuollossa. Liikunnan ohjaamisessa tärkeää olisi ottaa huomioon esimerkiksi se, missä potilas itse kokee liikunnan harrastamisen turvalliseksi, ja mitkä ovat hänelle sopivia ja mieluisia liikuntamuotoja.

Liikuntapelkoa lieventävät

• tuttu ja turvallinen liikkumisympäristö
• liikunta arkiaskareiden yhteydessä
• liikunnan harrastaminen omien tuntemusten mukaan
• liikunnan harrastaminen muiden ihmisten kanssa
• oikea lääkitys lähettyvillä ja helposti saatavilla
• ammattilaisen läsnäolo liikunnan aikana
• tuki terveydenhuollon ammattilaisilta
• omien rajojen tietäminen ja tunnistaminen
• ohjaus ja neuvonta aktiivisen elämäntavan kehittämiseen
• itseluottamuksen ja tiedon lisääminen siitä, miksi fyysinen aktiivisuus on välttämätöntä.

Kommentti:

Voita oma liikuntapelkosi

Ammattilaisen tuki on tärkeää liikunta­pelon voittamisessa. Sairastuneella itsellään on hyvä mahdollisuus onnistua omin ajatuksin ja tekemisin liikunta­pelon selättämisessä. Seuraavat vinkit auttavat monia pelon voittamisessa:

• Usko, että sinä voit voittaa liikuntapelon niin kuin moni muukin on voittanut.
• Oivalla, että sinun omat kokemuksesi ja tuntemuksesi ratkaisevat.
• Muista, että kaikki liikunnan aikana ja sen jälkeen hyvältä tuntuneet liikuntamuodot ja liikkeet ovat sinulle sopivia. Aloita maltilla ja jatkossa lisää vauhtia.
• Tunnista liikkumalla, millainen liikunta tuntuu juuri sinusta hyvälle. Sydämesi kannalta on suotavaa, että osa liikunnastasi on hengästyttävää.
• Anna kaverin, luonnon tai vaikkapa koiran viedä ajatuksesi pois itsestäsi ja kehosi tarkkailusta. Jossain vaiheessa liikuntaa tunnistat, kuinka hienosti liikkuminen sujuu. Iloitse siitä. Muista nämä positiiviset kokemukset myöhemminkin.
• Liiku osa liikuntahetkestä, vaikkapa korttelin verran, yksin ja palaa taas kaverin matkaan. Huomaat, että voit liikkua yksinkin.
• Sykettä tarvitsee seurata vain harvoin. Tiedät, jos lääkäri on antanut sinulle tarkan sykerajan liikkumiseen.
• Aseta itsellesi realistinen tavoite liikunnan lisäämiseksi. Sinun ei tarvitse heti tavoitella liikuntasuositusten minuuttimääriä. Kasvata tavoitettasi vähitellen.
• Kirjaa liikuntapelkoon liittyvät ajatuksesi ja kerro niistä ammattilaiselle keskustelunne tueksi.

Päivä, jolloin liikuntapelkosi on hävinnyt, voi olla lähempänä kuin uskotkaan. Saat onnitella itseäsi. Mukavia hetkiä liikunnan parissa.

Sydänliiton liikunta-asiantuntija Annukka Alapappila

Lue myös:

Ota teknologia avuksi retkeilyyn: Vaikka luontoon mennäänkin usein irtautumaan teknologian täyteisestä arjesta, teknologiaa ja älypuhelimia voi myös hyödyntää retkeilyssä.

Blogi: Mari Blek-Vehkaluoto: Levollisuutta mielelle ja keholle

Sydänliiton verkkoluento: Maukasta ruokaa terveellisesti (Youtube)