Painoihanteet ja painopuhe vaikuttavat hyvinvointiimme

Painoon ja kehon kokoon liittyvät ihanteet ja paineet muovaavat arkeamme ja hyvinvointiamme enemmän kuin usein ymmärrämmekään. Lihavuuteen liittyvä stigma vaikuttaa meidän kaikkien hyvinvointiin. Tarvitsemme vastuullisempaa painopuhetta yhteiskuntaamme.

Paino- ja ulkonäköihanteet vaihtelevat

Suhtautuminen ulkonäköön, painoon ja kehon kokoon on vaihdellut historian saatossa tiukempien ja sallivampien ihanteiden välillä. Professori Piia Jallinoja on tutkinut painoa ja lihavuutta sosiologisena ilmiönä pitkään:

– Silloin kun ruokaa on ollut niukasti, enemmistö väestöstä ei lihonut eikä kehon koko näin ollen ollut samalla tavalla yhteiskuntaa läpileikkaava kysymys. Sotien jälkeen 1950-70-luvuilla ihannoitiin hoikkuutta. Monet naiset kokivat ympäristöstään painetta näyttää hyvältä, jotta saisivat hyväksyntää – esimerkiksi kumppaneilta tai työelämässä, mutta ulkonäköpaineilta eivät ole säästyneet miehetkään.

Nykyinen laihdutuskulttuuri on tuoreempi ilmiö, jota ruokkivat viihdeteollisuuden kuvasto ja media, myös sosiaalinen media.

– Tuoreen tutkimuksemme mukaan enemmistö suomalaisista on laihduttanut ainakin kerran elämänsä aikana ja noin puolet kuluneen vuoden aikana.

Tällä hetkellä on merkkejä siitä, että muutama vuosi sitten paljon julkisuuttakin saanut kehopositiivisuus olisi menettämässä vaikutustaan siihen, miten puhumme kehon koosta.

– Tähän on osaltaan voinut vaikuttaa uusien lihavuuden hoitoon tarkoitettujen lääkkeiden tulo markkinoille, arvioi Jallinoja.

Lääkkeiden olemassaolo voi vahvistaa käsitystä siitä, että lihavuus on vain lääketieteellinen ongelma. Todellisuudessa lihavuus on monitekijäinen, esimerkiksi ihmisen elämänkulun, geenien ja ympäristön yhdessä muodostama ilmiö.

– Lääkkeistä uutisoinnin kääntöpuolena saattaa myös olla, että kulttuuriset oletukset ihanteellisesta kehon koosta kiristyvät. Ajatellaan, että jos näitä odotuksia ei täytäkään, ei myöskään täytä moraalisesti ympäristön vaateita.

Vaikka lääkkeet tuovat osalle kaivatun avun painon pudotukseen, ne eivät välttämättä sovi tai tuo toivottua tulosta kaikille tai on liian kallis.

– Ihmisillä on oikeus myös olla käyttämättä lääkkeitä, Jallinoja toteaa.

Uutisointi syyllistää

Raflaavat otsikot lihavuuden kansantaloudellisesta taakasta eivät auta ketään laihtumaan. Jallinojan mukaan lihavuudesta uutisointi lisää syyllisyyden kokemusta, vaikka tarkoituksena olisikin ollut kiinnittää huomiota lihavuuden hoidon vähäiseen resurssointiin terveydenhuollossa.

– Yleinen uutisointi tuskin johtaa rahoituksen lisäämiseen. On hyvä muistaa, että rahapuhe koskee aina myös ihmisiä, joita moititaan painonsa vuoksi ja jotka kokevat painostaan syyllisyyttä. Se ei auta ketään hallitsemaan painoaan.

Lihavuudesta keskustelua ja viestimistä ei kuitenkaan tarvitse lopettaa, koska ihmiset kaipaavat tietoa.

– Kyllä lihavuudesta voi puhua, niin kuin kaikista muistakin terveyteen vaikuttavista asioista. Tärkeää on se, millä kulmalla asioista viestitään. Viestinnässä kannattaa olla ennemmin kannustava ja inspiroiva, ja pitää painopiste esimerkiksi liikunnan ilossa, ravitsevassa syömisessä ja kaiken kaikkiaan ihmisen hyvinvointia korostavassa toiminnassa painosta riippumatta. Keskustelu kaipaa empatiaa, ei syyllistämistä, toteaa Jallinoja.

Lihavuuden stigma
Lihavuuden on todettu olevan yksi ihmistä negatiivisimmin leimaavimmista eli stigmatisoivimmista ominaisuuksista.
Lihavuuden stigman vaikutukset ilmenevät esimerkiksi ennakkoluuloina, negatiivisina stereotypioina, epäasiallisena kohteluna, syrjintänä ja kiusaamisena, jotka kohdistuvat ihmisiin, joilla on lihavuutta. Lihavuuden stigman vaikutukset näkyvät kaikilla keskeisillä elämänalueilla, kuten esimerkiksi työelämässä, terveydenhuollossa, koulutuksessa ja liikuntaharrastuksissa.
Lihavuuden stigma vaikuttaa terveyteen ja hyvinvointiin. Tutkimus on osoittanut, että lihavuusstigma, esimerkiksi siihen liittyvä monitahoinen syrjintä, vahingoittaa niin fyysistä, emotionaalista kuin psykologista terveyttä ja hyvinvointia. On havaittu, että monet niistä terveysongelmista, joiden katsotaan aiheutuvan lihavuudesta, voidaan myös liittää lihavuuden stigmaan.

Asiantuntijana Piia Jallinoja, VTT, terveyssosiologian professori, Tampereen yliopisto