Projektien mies koko sydämellä

Sydäntyö on täyttänyt Vesa Korpelaisen elämän ajoittain hyvinkin totaalisesti – perhe-elämää myöten. Koti oli myös sydänpiirin toimisto, vaimo toimi sihteerinä ja myös kuusi lasta tottuivat kukin vuorollaan olemaan mukana tilaisuuksissa, osallistumaan piirin postitustalkoisiin tai auttamaan adressimyynnissä.

Pohjois-Karjala ja projekti

Kontiolahdella kasvaneena Vesa ei ole voinutkaan jäädä vaille tietoa sydän- ja verisuoniterveyden edistämisestä. Projektin alkuajat ovat tuoreessa muistissa:

– Vastustus oli kovaa alkuaikoina. Pohjois-Karjalassa elinkeinorakenne oli maa- ja metsätalousvaltainen. Pieniä maitotiloja oli paljon ja kun kolesteroli ja ruokavalio olivat keskeisiä projektissa ja maitorasva tuotiin esiin suurimpana ongelmana, reaktio oli selvä. – Kyllähän se koettiin hyökkäyksenä elinkeinoa ja elinmahdollisuuksia vastaan.

Pohjois-Karjala-projektin alkuvuosina 1970-luvulla Vesa myös opiskeli sairaanhoitajaksi. Muun muassa Pekka Puska tuli luennoitsijana tutuksi jo silloin.

Vesa oli seurustellut Arjansa kanssa jo 1960-luvun lopulta. Ensimmäiseen yhteiseen kotiin muutettiin 1972 ja esikoinen Annariina syntyi sairaanhoito-opintojen aikana 1974. Toisen lapsen, Villen, syntymä 1977 ajoittuu puolestaan lähelle Vesan valmistumista terveydenhoitajaksi.

Ensikontaktit sydäntyöhön Vesa sai terveydenhoitajana sydänkuntoutusryhmätoiminnassa, jossa sydänpiiri ja Pohjois-Karjala-projekti olivat terveyskeskuksen kumppanina. Samoihin aikoihin liittyi Pohjois-Karjala-projektin maallikkoavustajakoulutus, jossa sydänpiiri oli mukana.

Toiminnanjohtaja x 2

1980-luvun alku oli tiukkaa työntekoa. Sekä työssä että perhe-elämässä oli meneillään monta projekteia. Vuoden 1980 lopulla Vesa aloitti Pohjois-Karjalan Sydänpiirin toiminnanjohtajana. Ajan tavan mukaan toimisto oli toiminnanjohtajan kotona ja Arja-vaimo toimi piirin sihteerinä. Kolmas lapsi, Olli, oli jo syntynyt ja alettiin rakentaa omakotitaloa Kontiolahdelle.

Itsestään selvää oli, että yhdestä huoneesta tulisi piirin toimisto. Ratkaisussa oli puolensa pienten lasten perheelle, sillä toiminnanjohtajan tehtäviin liittyi paljon iltamenoa.

Pohjois-Karjalan Sydänpiirissä on alusta asti panostettu jäsentyöhön ja jäseniä on edelleen prosentuaalisesti eniten koko maassa. Reilun 165 000 asukkaan maakunnassa on yli 5 600 sydänyhdistysten jäsentä.

– Jäsenhankintakampanjoitakin järjestettiin, mutta ne eivät yksin riitä, toiminnan pitää olla vetovoimaista – vain toiminta vaikuttaa, Vesa kommentoi järjestötoiminnan ikuisuusaihetta.

– Mielestäni toiminnanjohtajan tehtävänä on etsiä rahat toiminnalle, sitä ei pidä sälyttää hallitukselle, Vesa linjaa. – Projektitaustan ansiosta olen oppinut, että työtä tehdään yhteisöllisesti – tehtävänä on saada yhteisö tekemään työtä eikä tehdä kaikkea itse. Toiminnanjohtajan pitää pystyä keskittymään strategisesti tärkeisiin asioihin.

Näiden ruuhkavuosien aikana perhe kasvoi yhden pojan verran, Otso syntyi 1983.

Vuonna 1986 Vesa Korpelaisen valinta sydänpiirin ohella myös Pohjois-Karjala-projektin toiminnanjohtajaksi muutti työ- ja perhe-elämää monella tavalla. Johdettavaksi tuli sydänpiirin lisäksi sekä Pohjois-Karjala-projektin tutkimussäätiö että yhdistys.

Tässä vaiheessa sydänpiirin toimisto siirtyi pois kotoa ja vaimo lopetti piirin sihteerinä. Perhe kasvoi vielä, Eeva syntyi 1988 ja Elisa 1991 ja isomman perheen tarpeisiin rakennettiin uusi talo.

Kurria lapsille

Kolesterolikonsensuskokous ja kouluterveysohjelma leimasivat 1980-lukua. Maidon rasvapitoisuuden laskeminen puhutti: ”Lapsille juotetaan kurria”, taivasteltiin kylillä. Mutta paljon myös saatiin aikaiseksi, innostus oli kova ja lopulta ihmiset ottivat projektin omakseen.

– Projektin tuloksia käytettiin koko ajan, sitä mukaa kun niitä tuli, intervention tukena: tehtiin mm. julisteita muutoksen vaikutuksesta.

Martta-järjestö oli keskeinen tekijä suhtautumisen muuttumiseksi myötämieliseksi projektia kohtaan. – Esimerkiksi kun projektia esiteltiin kansainvälisille tutkijoille ja tiedotusvälineille järjestämällä ohjaus- ja mittaustapahtumia kaupoissa, aina tuli joku katsomaan, että ”Ai projekti, minäkin olen mukana”.

Tiesittekö muuten, että Terveysmessut, jotka nykyään tunnetaan nimellä I love me, alkoivat Joensuussa Pohjois-Karjala-projektin toimesta? – Ensimmäiset Terveysmessut järjestettiin tosiaan Joensuussa 1990. Vesa muistelee, että jo parin vuoden päästä messut järjestettiin ensimmäisen kerran Helsingissä yhdessä Suomen Messujen kanssa.

1997 Pekka Puska ilmoitti, että Pohjois-Karjala-projekti loppuu, mutta toimintaa jatketaan. Alkoi uuden toiminnan valmistelu. Pohjois-Karjalan kansanterveyden keskus aloitti toiminnan 2002 Vesan johdolla ja seuraavana vuonna Vesa jätti sydänpiirin toiminnanjohtajuuden.

Värisyttävää sydäntyötä

Vesa Korpelainen on valittu Sydänliiton hallitukseen kahteen otteeseen, ensin vuonna 1989 ja uudestaan 2009. Tällä kertaa hallitustaival päättyi sääntöjen määräämään kahteen kolmivuotiskauteen. Mutta ensivisiitin päättymisestä voitaisiin puhua ”Lex Korpelaisena”.

Dramatiikkaa aiheuttivat liiton hallinnossa erimielisyydet sekä liiton johdon ja kentän välillä että varmasti myös henkilökemioissa. Vaadittiin jopa henkilövaihdoksia. Ristiriitoja yritettiin ratkaista järjestöissä tavallisella sääntömuutoksella siten, että liiton ja sen jäsenjärjestöjen työntekijät eivät enää voineet toimia liiton hallituksessa. Tämä oli kova isku toiminnanjohtajille, jotka pitivät tärkeänä, että liiton hallinnossa oli edustettuna myös kentän toiminnan tuntemus, eikä se ollut omiaan lisäämään luottamusta.

Sydänliiton nykytilassa ja päättyneessä hallitustyöskentelyssä ei ole Vesan mielestä moitteen sijaa: – Liiton hallituksessa otetaan aktiivisesti kantaa asioihin ja strategisista asioista keskustellaan. Myös toiminnan painopiste on siirtynyt korjaavasta toiminnasta ja leikkaustoiminnan järjestämisestä terveydenedistämisen suuntaan. Tästä esimerkkinä Neuvokas perhe ja muut toimintamallit, joita muutkin käyttävät.

Vesa Korpelainen arvosti liiton strategialinjauksia jo toiminnanjohtaja-aikanaan: – Olen aina huomioinut liiton linjaukset omalla alueella, myös yhdistyksissä. Minulla oli porkkanana yhdistyksille kannustinjärjestelmä. Olen myös pyrkinyt saamaan linjaukset yhdistysten toimintasuunnitelmiin.

Kaiken kaikkiaan Vesa antaa Sydänliitolle hyvän arvosanan: – Sydänliiton toiminta on minusta ollut aina laadukasta ja liitto on aina ollut merkittävä järjestötoimija.

Yhteistyö Yksi elämä -hankekokonaisuudessa saa myös kiitosta. – Tiivis useamman järjestön keskinäinen yhteistyö on järkevää, sillä kaikilla on yhteiset riskitekijät.

Vaikka toiminta on Vesan mielestä hienoa, ja taas edellä aikaansa, se ei ole mitenkään helppoa: – Haasteena on, miten saadaan vietyä yhteistyö myös paikalliselle tasolle.

Oppia ikä kaikki

Kun talot oli rakennettu ja lapset vähän kasvaneet, Vesa aloitti taas työn ohessa uuden projektin, opinnot ammattikorkeakoulussa. – Pian huomasin, että se ei riitä. Hain ja pääsin yliopistoon lukemaan terveystiedettä.

Motivaatio oli kova: Vesa valmistui työn ohessa maisteriksi neljässä vuodessa: – Vähän kiirehän siinä tuli, kun halusin valmistua yliopistosta ennen kuin kukaan lapsista. Samaan syssyyn Vesa suoritti vielä kansainvälisen kansanterveystieteen Master of Public Health -tutkinnon.

Nyt 63-vuotiaana Vesa on kertonut työnantajalle haluavansa jatkaa työntekoa vielä pari vuotta. Tämä päätös ei ole mitenkään itsestään selvä, sitä voidaan pitää jopa ihmeenä. Vesa oli pitkään hyvin väsynyt. Syynä ei ollutkaan pitkittynyt stressi. Selvisi, että vika oli munuaisissa ja piti päästä siirtolistalle. Nyt munuaissiirto lääkityksineen alkaa olla onnellisesti ohi ja työintoa riittää.

——–

Siun sotea rakentamassa

Siun sote on Pohjois-Karjalassa valmisteilla oleva sosiaali- ja terveyspalveluiden tuotantoalue. Mukana valmisteluissa ovat niin sairaanhoitopiiri, kuin kunnat luottamushenkilöineen. Yhteistyötä valmistelemaan on perustettu työryhmiä, jossa myös Kansanterveyden keskus on mukana. Mietinnässä on tukipalveluita sekä erikois- että peruspalveluihin ja puhuttu on jo myös rahasta ja kiinteistöistä.

Pohjois-Karjalan kansanterveyden keskus on mukana sote-kunta-rajapintatyöryhmässä: – Mietitään muun muassa, millä tavalla hoidetaan kuntien ja soten yhteistyö, kun sote tiputetaan kunnista ja 50–70 prosenttia ihmisistä häviää kuntien palveluksesta. Miten hyvinvointityö erkanee kunnista, miten kunnassa ylipäätään toimitaan ja miten järjestöt pääsevät mukaan? Kansalaisia pitää kuunnella, Vesa Korpelainen pohtii.

– Nyt on mietitty, että kuntiin tulisi hyvinvointilautakunnat, joissa olisi jaostot koulutus-, vapaa-ajan ja tekniselle toimelle. Kunnissa olisi myös hyvinvointiasema. Kansanterveyden keskuksen näkökulmasta kiinnostavaa on Siun soten ja järjestöjen yhteistyö. Vesa Korpelaisen mukaan järjestöt ovat luonteva yhteistyökumppani paikallisella tasolla.