Resilienssi auttaa muutosten myllerryksessä
Vastoinkäymisiä tulee väkisin. – Tärkeintä on toivon säilyttäminen silloinkin, kun tilanteet ovat musertavia ja elämän pitää jatkua, psykologi Soili Poijula sanoo.
Kun elämään tulee vastoinkäymisiä, silloin ihmiseltä kysytään joustavuutta, kykyä soveltaa ja ennakoida sekä rohkeutta pyytää apua. Trauman ja surun tutkimukseen erikoistunut psykologi ja laillistettu psykoterapeutti Soili Poijula puhuu resilienssistä.
– Sisu, meidän kansallinen erityispiirteemme, voi johtaa uupumukseen. Resilienssi taas on sisun jalostuneempi muoto. Se on myönteisempää muutoksen kohtaamisen taitoa.
Resilienssi tarkoittaa myös toimintakyvyn säilyttämistä vastoinkäymisistä huolimatta. – Resilienssi kehittyy vastoinkäymisten läpikäymisestä ja niistä oppimisena, Poijula sanoo ja jatkaa:
– Pumpulissa kasvaminen ei kasvata resilienssiä eikä tee ihmisestä resilienttiä.
Elämänkokemusten myötä stressinsietokykyä kertyy enemmän. Suojaa syntyy myös sen ymmärtämisestä, että elämään kuuluu ikäviä asioita. Myönteinen suhtautumistapa suojaa muutoksen tuomalta stressiltä.
– Ihminen ei joudu ajattelemaan resilienssiä, kun kaikki on hyvin. Esimerkiksi sairastuessa voi tulla sellaisia tunteita, ettei ennestään ymmärrä sellaisia olevankaan. Useimmiten pinnalle nousee tunne, että on pakko selviytyä, Poijula selvittää.
– Silloin on katsottava, miten nyt jaksaa ja vähitellen miettiä, miten elämää voi jatkaa.
Selviytyminen on monen tekijän summa
Resilienssi tulee esille vasta vastoinkäymisissä. Resilientin ihmisen erityispiirteeksi nousee päättäväisyys vaikuttaa omaan kohtaloon myös silloin, kun hän ei voi hallita olosuhteita. Vastoinkäymiset saavat merkitystä, ja hän keksii tapoja nähdä ne ymmärrettävällä tavalla. Tämä erityispiirre suojelee ihmistä siten, ettei kokemus muutu ylivoimaiseksi.
Selviytyminen ei ole yksilöpeliä, vaan taustalta löytyy toisten ihmisten tuki. Resilientti on myös tottunut ponnistelemaan ja oppinut asettamaan tavoitteita. Poijula muistelee Pekka Hyysaloa, joka joutui vakavaan onnettomuuteen yrittäessään freestylehyppyä Ylläksellä. Hyysalo on kohdannut rohkeasti tilanteen ja sopeutunut siihen.
– Urheilijan asenteella hän on ollut valmis säilyttämään toivon ja tavoitteellisuuden toimintakyvyn rajoitteista huolimatta.
Soili Poijulan mukaan jotkut ovat selviytymiskykyisiä mutta eivät tiedosta sitä. Joillain pitkäaikainen sairaus tai ikääntyminen kuluttaa selviytymiskyvyn ja kestävyyden loppuun. Kun vastoinkäymisiä kasaantuu, ihmisen on vaikeampi selviytyä. Joskus myös lähimmäisten voimavarat loppuvat.
– Silloin pitää miettiä, mitä voit tehdä sillä, mitä on jäljellä.
Merkityksellisten tavoitteiden ylläpitäminen
Muutoksesta selviytyminen etenee jokaisella omalla tavallaan. Kärsimyksen rinnalla ihminen voi kasvaa henkisesti ja hänen arvonsa voivat muuttua. Hän voi saavuttaa vahvuuksia, joita ei muutoin olisi kehittynyt. Hän saattaa arvostaa elämäänsä aiempaa enemmän ja pitää itseään selviytyjänä. Moni sairaudesta selvinnyt innostuu esimerkiksi vapaaehtoistyötä ja kouluttautuu vertaistukihenkilöksi.
Soili Poijula on kohdannut työssään ihmisiä, jotka ovat menettäneet useamman lapsen.
– Kuitenkin he ovat empaattisia ja haluavat auttaa toisia, jotka ovat kokeneet saman.
Mitä selviytymiskykyisempi ihminen on, sitä paremmin ja nopeammin hän saavuttaa tasapainon, kestävyyttä ja kykyä jatkaa eteenpäin. Tämä näkyy esimerkiksi juuri vapaaehtoistyönä.
Poijula huomauttaa, että resilientti toipuminen ei tarkoita sitä, etteikö kokemuksesta jäisi henkisiä arpia. Kuitenkin esimerkiksi sydänsairas voi kokea vahvaa kasvun tunnetta pikemmin kuin tarvetta vetäytyä syrjään.
Resilienssiä voi vahvistaa
Resilienssi ei ole vain syntymälahjana saatu piirre, vaan se kehittyy ajan kuluessa. Resilienssiin kuuluu myös opittavia taitoja.
– Omaa selviytymiskykyään voi onneksi kehittää, Poijula vakuuttaa.
Traumaattiset tapahtumat voivat masentaa ja käyttäytyminen saattaa muuttua. Silloin on tärkeää, että luonnevahvuudet löytyvät ja näiden vahvuuksien käyttö lisääntyy. Lisäksi on tärkeää lisätä myönteisiä resilienssiä vahvistavia kokemuksia ja hyvien ihmissuhteiden määrää.
Myös perhe, vertaisryhmät, yhteisön verkostot, koulu- ja työyhteisöt ovat vahvistavia ympäristöjä. Nuorten kohdalla on tärkeää, että heille annetaan mahdollisuus tavoitteiden asettamiseen, itsenäistymisen käsittelyyn ja itsetunnon rakentamiseen.
– Nuoressa aikuisuudessa myös mielekäs työ ja kumppanin löytyminen vahvistaa selviytymistä.
Resilienssikoulutuksissa opetellaan psyykkistä stressin hallintaa ja optimistisuutta. Sitä, miten oppii muuta kuin murehtimaan ja märehtimään asioita. Se vaatii harjoittelua, Poijula sanoo.
– Resilienssi on arjen taikuutta, jolloin oppii nopeammin, kestää enemmän ja sopeutuu myönteisemmin.
Elämän mittaisia taitoja
Jo lapsuudessa opitaan tunteiden säätelyyn ja ongelmienratkaisuun liittyviä taitoja.
– On kuitenkin huomioitava, että lapsuusvaihetta elävät tarvitsevat ehdottomasti aikuisten tukea. Lapsuuden ympäristö vaikuttaa selviytymiseen vielä aikuisenakin. Jos lapsi sairastuu, on tärkeää, että perhe selviytyy yhdessä ja perheenjäsenillä on yhteinen päämäärä. Voimia on keskitettävä siihen, että sairastunut saa parasta mahdollista hoitoa ja apua ja perhe apua sairastumiskriisistä selviytymiseen, Soili Poijula kertoo.
Poijula korostaa myös koulunkäynnin, opiskelun ja tiedonhankinnan merkitystä.
– Positiivinen psykologia korostaa asennetta, ettei aseteta esteitä ja ennakkokäsityksiä oppimisen tielle. Ei ajatella, että lapsi ei voi oppia matematiikkaa, kun vanhemmatkaan eivät ole matemaattisesti lahjakkaita, vaan että harjoittelemalla oppii. Virheet eivät ole lahjattomuudesta todistavia epäonnistumisia vaan oppimiseen kuuluva asia.
– Ihannetilanteessa koulussa kerrotaan lapsen sairaudesta, jolloin siellä huomioidaan sairastumisen aiheuttamat tarpeet. Sairautta ei tarvitse salata ja lapsi voi olla täysivaltainen jäsen yhteisössä.
Sama koskee työyhteisöä. Sosiaaliset verkostot ja niissä syntyvä luottamus ja vastavuoroisuus voivat vahvistaa yhteisön terveyttä vastoinkäymisistä huolimatta.
Elämässä tulee eteen vaikeita aikoja ja vastoinkäymisiä. Kaikkea ei kukaan voi hallita, mutta omaa suhtautumistaan elämään voi: mitä tekee, miten ajattelee ja miten muovaa onnellisuuttaan.
Poijula muistuttaa toivon ja sen säilyttämisen merkityksestä.
– Tärkeintä on, että on oma itsensä eli ihminen, jolla on vastoinkäymisiä ja joiden kanssa oppii selviytymään.
Lue myös
Kasvitieteellisestä puutarhasta löydät mielenrauhaa ja oppimisen iloa