Sovussa kehon kanssa

Lihavuuteen liittyy paljon ennakkoluuloja. Lihavia ihmisiä saatetaan pitää laiskoina tai välinpitämättöminä, vaikka se ei pidä paikkaansa. Tällaiset ajatukset voivat satuttaa ja rajoittaa elämää monella tavalla – sekä henkisesti että fyysisesti. Raisa Omaheimo kertoo esimerkin:

– Oli pitkiä aikoja, jolloin en uskaltanut käydä uimassa, vaikka rakastin vedessä olemista. Pelkäsin, että minua katsotaan pahasti tai että joku nauraa.

Pelko muiden kommenteista – tai niiden ennakointi – vie valtavasti energiaa ja saattaa rajoittaa elämää merkittävästi. Usein lihava ihminen joutuu jo ennen lääkärikäyntiä varautumaan siihen, että häneen saatetaan suhtautua epäluuloisesti. Ikävät kokemukset voivat viivyttää tai jopa estää hoitoon hakeutumisen, mikä voi pahimmillaan johtaa vakavampiin terveysongelmiin.

– Usein lihavaa kehotetaan vain laihduttamaan eikä varsinaiseen ongelmaan anneta apua. Häneltä voidaan jopa evätä tutkimuksia. Onneksi vuosien varrella on ollut myös tilanteita, joissa minut on kohdattu kokonaisena ihmisenä ja kiinnostuttu siitä, miten voin.

Loppu laihdutukselle

Kun media uutisoi räväkästi tai kun somessa mainostetaan laihdutuslääkkeitä syyllistävällä kielellä, viesti on selvä: lihavan tulee laihduttaa.

– Itsekin laihdutin vuosikausia – myös silloin, kun olin laiha, koska lihavuus oli pahin asia, jonka saatoin kuvitella.

Moni laihduttamisen lopettanut on huomannut, että paino tasaantuu, kun kehoa kuunnellaan. On usein aika provokatiivinen ajatus, että lihava on tyytyväinen kokoonsa eikä laihduta.

– Kun lopettaa laihduttamisen, siitä vapautuu aivan valtava määrä energiaa. Itse rupesin kirjoittamaan kirjoja, kun ajatuksille tuli tilaa kaloreitten ja syömisten tarkkailun sijaan.

Raisa palasi myös nuoruuden harrastuksen pariin, kuntosalille. Ei ulkonäkösyistä, vaan toimintakyvyn vuoksi.

– Haluan jaksaa enemmän ja pitää selän kunnossa. On ihanaa huomata, kun voi lisätä painoja laitteeseen.

Myös syöminen on normalisoitunut.

– Vuosikymmenten laihduttamisen jälkeen oli pitkä tie opetella kuuntelemaan nälän ja kylläisyyden tunnetta.

Eikä paino karannutkaan peloista huolimatta. Hyvinvointiin eli hyvää uneen, liikkumiseen ja syömiseen panostaminen on Raisan mukaan hyväksi ilman kilojen kontrollointiakin.

Kehorauhaa ja itsemyötätuntoa

Tutustuminen lihavuusaktivismiin ja siihen liittyvään kirjallisuuteen on tuonut mukanaan myös kehorauhaa. Hän on opetellut näkemään kehonsa niin, että ei vihaa sitä.

– Ajattelen, että keho kulkee mukana – sen kanssa voi elellä ja välillä peilikuvakin näyttää tosi kivalta.

Raisa vinkkaa, että jos oma keho tuntuu epämukavalta, voi opetella katsomaan muiden kehoa neutraalisti tai positiivisesti. Se auttaa myös oman kehosuhteen kohentumisessa.

Uutisointi lihavuuden kustannuksista ei auta ratkaisemaan lihavuuteen liittyviä ongelmia. Päinvastoin se voi lisätä häpeää. On tärkeää muistaa, että kun puhutaan lihavuudesta, puhutaan myös ihmisistä.

– Uutisointi ikään kuin sallii lihaviin ihmisiin kohdistuvan syrjinnän ja madaltaa ihmisten kynnystä puhua rumasti ja puuttua toisten painoon. Näin ei pitäisi olla.

Raisakin on saanut osansa lähipiirin paino- ja ruokakommenteista.

– Se tuntuu hirveältä, epäkunnioittavalta ja alentavalta. Se voi olla myös vaarallista, jos kyseessä on syömishäiriötä sairastava ihminen.

Huolissaan olevat läheiset eivät kommenteillaan tai ohjeillaan auta lihavaa laihtumaan.

– Peräänkuulutan kehorauhaa – että kaikki ihmiset ja heidän kehonsa saisivat olla sellaisia kuin ovat. Kenenkään, ei edes omaa painoaan, ole suotavaa kommentoida ääneen muiden kuullen.

Sen sijaan Raisa kehottaakin kysymään läheiseltä: ”Miten jaksat? Voinko olla sinulle avuksi?” Jokainen ansaitsee tulla kohdelluksi kunnioittavasti, riippumatta kehon koosta.

Raisa Omaheimo
Kirjailija, koomikko ja lihavuusaktivisti.
Raisan kirja Ratkaisuja läskeille (2022) yhdistää tutkimustietoa omiin kokemuksiin, ja tarjoaa mustalla huumorilla ryyditettyä tietoa yhteiskuntamme kehonormatiivisuudesta, lihavuudesta ja kehopositiivisuudesta

Tutustu Kehorauha-sivuihin.