Sovussa pienet asiat kasvavat

Miksi? Kenties siksi, että kymmenisen vuotta kestäneeseen suunnittelu- ja taustatyövaiheeseen mahtui monenmoista näkemystä ja ristiriitaakin, kunnes tulosta alkoi tulla, kiitos keskusteluin saavutetun sovun ja yhteistyön. Arkkitehti Theodor Höijerin suunnitteleman Ateneumin vihkiäisiä päästiin viettämään 18.11.1887. Yleisölle rakennus avattiin vuotta myöhemmin.

Hankkeen primus motorin, estetiikan professori C.G. Estlanderin näky taiteiden ykseydestä oli vahva. Saman katon alle mahtuisivat niin kaunotaiteet eli kuva- ja veistotaidekin kuin taideteollisuus, mutta myös niiden koulutus. Ajatus taideteollisuuden sovittamisesta yhteisiin tiloihin oli kuitenkin monelle taiteilijalle alkuun vieras. Suomalaisen kuvanveiston isän Carl Eneas Sjöstrandin rakennuksen päätykolmioon suunnittelema taiteen jumalatar Pallas Athene julistaa kuitenkin omaa sanomaansa seppelöimällä toisella kädellään taidetta ja toisella taideteollisuutta. Sjöstrandin kädenjälkeä ovat myös pääportaikon naishahmot eli karyatidit ja taidehistorian suuruuksien, renessanssin arkkitehtimestari Donate Bramanten ja suurenmoisen taidemaalari Rafaelin sekä antiikin Kreikan merkittävän kuvanveistäjä Feidiaan muotokuvat.

Jos fasadia pääsee rauhassa katselemaan, näkee ikkunarivistöjen väliin sijoitetut, pariisilaiselämästään tunnetun Ville Vallgrenin veistämät taidemaailman mestareiden medaljonkimuotokuvat. Muut koristeveistokset ovat koristeveistäjä Magnus von Wrightin.

Rakennuksen sisätilojen suunnittelussa heijastuu myös perustajien arvomaailma. Mikä olisikaan loistavampi paikka keskustelulle ja vilkkaalle ajatustenvaihdolle kuin sisääntulohalli?

Nykyisin Ateneum-rakennuksessa sijaitsee pelkästään yksi Kansallisgallerian museoista. Nykytaidetta vaalitaan Kiasmassa, ja vanhan ulkomaisen taiteen museo eli Sinebrychoffin taidemuseo jatkaa suvun nimeä kantavassa talossa Bulevardilla.