Suvenihanainen, keväänlempi ja lehmänkieli
Miten hoidettiin särkevää hammasta? Millä lievitettiin kuukautiskipuja? Miten meneteltiin käärmeenpuremassa? Kasvit entisajan elämässä vastaa näihin ja moniin muihinkin kysymyksiin.
Kasvit entisajan elämässä -kirja käsittelee kasvien kautta esivanhempiemme elämää kaukaisesta menneisyydestä viime sotien pula-aikoihin. Kirjoittaja FL Merja Leppälahti on folkloristi ja kansanperinteen asiantuntija. Vähäisestä sivumäärästään huolimatta kirja on tiivis tietopaketti luonnonvaraisten kasvien monipuolisista hyödyntämismahdollisuuksista.
Rakkaalla lapsella on monta nimeä
Sellaiset kasvit, jotka viihtyivät ihmisasumusten liepeillä ja joita käytettiin hyödyksi, saivat myös helpommin useita nimiä. Varsinkin kasvin lääkinnällinen käyttö ilmenee nimestä kuten köhäheinä, leiniruoho ja ramparuoho. Hyvä esimerkki kasvien monikäyttöisyydestä on siankärsämö, jota on käytetty niin rohdoksena, mausteena kuin värjäyksessä. Sitä käytettiin myös kiroheinänä, jolla haudottiin kipeää paikkaa, jonka alkusyynä uskottiin olevan kiroaminen, eli pahansuopa taikuus.
Kasvien kerääminen
Kasveja käytettiin tuoreeltaan, mutta monia lääkekasveja kerättiin varastoon ja kuivattiin myöhempää tarvetta varten. Vanhan kansantiedon mukaan lääkekasvit oli kerättävä juhannuksen ja Pietarin (Penkanpäivän) välillä, jolloin niiden teho oli parhaimmillaan. Jo 1700-luvulla jokseenkin jokaisessa kaupungissa oli apteekki ja tavallista oli, että apteekeilla oli oma kasvitarhansa, joissa viljeltiin lääkekasveja.
Nokkonen – ravintoarvoiltaan ylivoimaisin
Leppälahden kirjan lisäksi kannattaa tutustua Kaisa Häkkisen ja Terttu Lempiäisen vuonna 2007 toimittamaan Agricolan yrtit. Mikael Agricolan Rucouskirian terveyttä tuovat kasvit, niiden esiintyminen ja käyttö 1500-luvulla. Monia Agricolan suosittelemia yrttejä on käytetty jo paljon ennen Agricolaa. Osa kasveista kasvaa luonnonvaraisena Suomessa ja niitä on todennäköisesti käytetty pitkään kansanlääkinnässä. Tällainen on esimerkiksi Agricolan mainitsema nokulainen eli nokkonen, jonka käytöstä löytyy viitteitä jo esihistorialliselta ajalta. Sitä on käytetty niin ravinto- kuin lääkekasvina sekä kuitukasvina tekstiilien valmistuksessa. Paljon ravinto-arvoja sisältävä nokkonen kannattaakin kerätä aikaisin kesällä ennen kukintaa.
Merja Leppälahti. Kasvit entisajan elämässä. Apatura. 2015. 108 s.
Häkkinen Kaisa; Lempiäinen Terttu: Agricolan yrtit. Mikael Agricolan Rucouskirian terveyttä tuovat kasvit, niiden esiintyminen ja käyttö 1500-luvulla. Turun yliopisto 2007. 117 s.