Sydämeni pysähtyi lavalla – sain elämän takaisin

Jostain syystä Eeva Soivio muistaa hetken näyttämöllä poikkeuksellisen kirkkaasti. Tajunta alkoi sumentua kesken monologin Ryhmäteatterin lavalla. Hän yritti vielä pinnistellä esityksen loppuun, että ehtisi verhoihin ja kaatuisi vasta siellä, pois yleisön silmistä.

Viimeinen repliikki oli kuin kohtalon ironinen kommentti tilanteeseen: ”Loppujen lopuksi hänestä ei jää jäljelle yhtään mitään.” Sen jälkeen tukipilarit murenivat. Soivio kaatui näyttämölle, ja hänen sydämensä pysähtyi.

Neljä minuuttia kuolleena

Kun Soivio heräsi, hän oli yhä lavalla. Hänen ensimmäinen ajatuksensa oli, että hän oli vain menettänyt tajuntansa ja esitystä jatkettaisiin pian. Todellisuus paljastui vasta myöhemmin, Meilahden sairaalassa.

Kardiologi kertoi, että Soivion sydän oli ollut pysähtyneenä lähes neljän minuutin ajan.

– Se tuntui epätodelliselta. En ymmärtänyt sitä vielä silloin.

Kammiovärinä oli pysäyttänyt sydämen. Ensihoitajat ja paikalla olleet ihmiset elvyttivät hänet takaisin elämään. Sairaalaan hänet vietiin ambulanssilla, ja pian hän makasi sydänmonitoriin kytkettynä, piuhojen ja tippojen ympäröimänä.

– Kardiologi sanoi heti, että selviäisin ilman suurempaa vahinkoa. Se oli valtava helpotus.

Elämä jatkui, koska apu oli lähellä

Vasta ajan kanssa Soiviolle on alkanut hahmottua, miten poikkeuksellisesta tapahtumasta oli kyse. Sydän pysähtyi kesken esityksen, täydessä teatterissa. Ympärillä oli kollegoita, katsojia, ensiapu.

– Jos olisin ehtinyt verhoihin tai jos sydän olisi pysähtynyt yksin kotona keskellä päivää, en olisi enää tässä.

Ajatus on pysäyttävä. Elämä jatkui, koska apu oli lähellä ja joku toimi nopeasti.

– Saan olla valtavan kiitollinen niille ihmisille. He ovat sankareita.

Diagnoosi ja turva rinnassa

Tutkimuksissa Soiviolla todettiin poikkeava QT‑aika. Pitkä QT ‑oireyhtymä on perinnöllinen rytmihäiriösairaus, joka altistaa sydämen vaarallisille rytmihäiriöille. Suurin osa kantajista on koko elämänsä oireettomia, kunnes jotakin tapahtuu.

QT‑ajan pidentymiseen voivat vaikuttaa myös tietyt lääkeaineet sekä esimerkiksi poikkeavan matalat kalium‑ tai magnesiumarvot.

Rytmihäiriökohtaus voi päättyä itsestään, jolloin potilas menettää hetkeksi tajuntansa. Se voi myös johtaa sydämen kammiovärinään, jolloin potilas pitää elvyttää ja sydämen rytmi palauttaa sydäniskurilla.

Soiviolle ehdotettiin sydämentahdistinta turvaksi. Ajatus ihon alle leikattavasta laitteesta tuntui aluksi oudolta ja pelottavalta.

– Se iljetti olemuksellaan ja sähköpiuhat sisälläni tuntuivat pelottavilta.

Tahdistin asennettiin vasemman solisluun alle. Soivio antoi sille nimen Dolores. Simpukanmallinen laite on nyt osa hänen kehoaan ja hänen elämäänsä.

–Tahdistimellani on kaunis nimi Dolores ja se vaikuttaa äärimmäisen rauhalliselta.

Arkea tahdistimen kanssa

Kolmen vuoden aikana suhde tahdistimeen on arkipäiväistynyt. Välillä Soivio miettii sitä ja tekee valintoja sen mukaan, mitä kannattaa välttää. Toisinaan hän ei ajattele sitä lainkaan.

– Se ei varsinaisesti vaikuta arkeeni. Joskus öisin, jos nukun vasemmalla kyljellä, Dolores painaa rintalastaa vasten ja herään vaihtamaan asentoa. Siinä se.

Tahdistin on iskevä ja pääasiassa varmistuksena. Soivio kertoo avoimesti tahdistimesta työyhteisöissä, terveystilanteissa ja lentokentillä. Hän ei ole kokenut sitä koskaan kiusalliseksi.

– En ole tuntenut häpeää, en bikineissä enkä muutenkaan. Leikkaushaavat ja laitteet ovat nykyään niin hienovaraisia, että niiden kanssa pystyy elämään hyvin.

Teknologia herättää hänessä ennen kaikkea kiitollisuutta.

Paluu näyttämölle ilman pelkoa

Paluu näyttämölle tapahtui yllättävän luontevasti. Soivio ei kokenut pelkoa eikä ahdistusta.

– Kuolemanpelko hävisi minulta kokonaan.

Hän kuvaa kokemusta rauhalliseksi ja lempeäksi. Ajatus kuolemasta ei enää pelota.

– Se mitä koin, valaisi minua siitä, ettei siellä ole mitään pelättävää. Siellä oli maailman rauhallisinta olla.

Näyttelijäntyö on fyysistä, ja aluksi haavaa ja tahdistimen aluetta piti varoa. Iskut ja kova paino olivat kiellettyjä. Tahdistin piti ottaa osaksi työtä ja huomioida liikkeissä.

– Kuuntelin itseäni herkemmin väsymisen suhteen. Meidän alalla on onneksi alettu ymmärtää, ettei töihin tarvitse tulla pää kainalossa.

Keho, joka kantaa ja rajat, joita kuunnellaan

Soivio on tehnyt koko elämänsä työtä kehollaan. Kehon lainalaisuudet ja kestokyky ovat hänelle tuttuja.

– Näyttämöllä kaikki on yleensä tarkasti harjoiteltua ja suunniteltua, vaikka se saattaa näyttää hurjalta.

Tahdistin ei ole käytännössä estänyt häntä liikkumasta tai elämisestä. Hän liikkuu, käy jumpassa, hikoilee töissä ja pitää kunnostaan huolta. Pyrin syömään terveellisesti, välillä täysin epäterveellisesti.

– Ehkä juhlin nykyään maltillisemmin. Se voi olla tahdistinta tai ihan ikää.

Elämä tässä ja nyt

Sydänpysähdyksen jälkeen ensimmäinen ajatus olivat lapset. Kuusivuotias ja 16‑vuotias poika saivat pitää äitinsä.

– Miten ihanaa, että saan vielä nähdä heidät ja jatkaa elämää heidän kanssaan.

Kokemus on muuttanut suhdetta elämään. Soivio ymmärtää nyt elämän herkkyyden.

– Vain pienessä hetkessä kaikki voi olla ohi.

Hän yrittää pysähtyä useammin, vaikka se ei ole helppoa.

– Yritän muistuttaa itseäni. Jää tähän. Katso tämä hetki. Anna aikaa perheelle, rakkaudelle ja nuuskutuksille. Niitä ei voi koskaan olla liikaa.

Elämä jatkuu

Haastattelun hetkellä Eeva Soivio nähdään Sivuraide‑näytelmässä Lahden kaupunginteatterissa. Esitykset jatkuvat Turun kaupunginteatterissa maaliskuun lopussa ja Kansallisteatterissa ensi syksynä.

Tahdistin on mukana mutta se ei ole pääroolissa.

– Elämä ei ole varovaisempaa. Se on tietoisempaa.

Tarina, joka piti kertoa

Sydänpysähdyksen jälkeen Eevasta tuli myös kirjailija. Omakohtainen esikoisromaani Kertaalleen kuollut ilmestyi Gummerukselta vuonna 2025.

– Hyvä ystäväni, kirjailija Juha Itkonen kehotti minua kirjoittamaan kokemastani. Kirjoittaminen oli syväsukellus itseen, eheyttävä prosessi.

Soivio pohti pitkään, oliko hänen tarinansa tarpeeksi tärkeä jaettava.

– Nyt ymmärrän, että kyllä se kannatti. Keskustelut ja vertaistuki ovat olleet valtavan arvokkaita.

Ote kirjasta Kertaalleen kuollut

”Kun minun pitäisi nyt mennä.”

”Kotiin…ko?”

”Ei, vaan sinne toisaalle.”

Vanha nainen sanoo ja jokin hänen olemuksessaan alkaa muuttua varmemmaksi.

”Sinä jäät vielä tänne?”

Katson hänen lempeitä silmiään ja nyökkään.

”Niin. Tällä kertaa vielä näin.”

”Hyvä.”

Vanha nainen tulee ihan lähelle ja silittää minua kädestä. Hänen kosketuksensa on lämmin. Haluaisin vielä kysyä jotain, mutta ymmärrän, että enempää sanoja ei ole. Nainen kääntyy lähteäkseen, kävelee ikkunalle ja haihtuu pois.

”Turvallista matkaa”, kuiskaan hiljaa. Jotain tuttua naisessa oli. Sitten painan silmät kiinni.

Lue myös Heidi Elonmaan haastattelu Sepelvaltimotaudista ja elinsiirrosta huolimatta ”olen hengissä”

Heidi Elonmaan diabetes huomattiin 2-vuotiaana. Munuaisten vajaatoiminta antoi merkkejä jo parikymppisenä. Sepelvaltimotauti tuli täytenä yllätyksenä. Elinsiirtoleikkaus palautti elämän ja vertaistuki antaa voimaa arkeen.