Sydänsairaus opetti puhumaan avoimesti

Elokuinen perjantai Kangasalla vuonna 2022 tarjosi mitä mahtavimman sään moottoripyöräajaluun.

Kotona Kaisa Loponen, 45, suunnitteli miehensä kanssa jo seuraavan päivän ajoreittiä. Kipu yllätti eikä Kaisa osannut tarkalleen paikallistaa sitä. Tukala olo aaltoili, hän oksensi ja ymmärsi, että jotain on pielessä.

– Minulla on vahva sukurasite sydänsairauksiin ja isäni on ollut suunnilleen saman ikäinen saadessaan ensimmäisen sydäninfarktinsa. En silti käsittänyt, mistä oli kyse.

Mies soitti hätäkeskukseen ja ambulanssi tuli nopeasti. Vielä samana yönä Kaisalle tehtiin pallolaajennus. Lääkäri kertoi, että sydämen vasemmanpuoleinen valtimo oli 99-prosenttisesti tukossa.

Kuntoutumista kotona

Kotona toipilasta odotti 16 ja 13-vuotiaat pojat, aviomies, kaksi koiraa ja kaksi kania.

– Koirani ovat minulle paitsi tärkeitä tassuterapeutteja, niin vanhempi koiristani on ollut minulla työkoirana niin sanottuna karvaisena liikunnanohjaajana ja ulkoilumotivoijana. Nuoremman koirani kanssa olemme harrastaneet pelastuskoiralajeja. Tällä kertaa koirat pääsivät auttamaan omaa emäntää kuntoutumisessa.

Koirien lisäksi kuntoutumista tuki oma perhe ja läheiset.

Mullassa möyriminen ja pihapuuhastelu toimivat hyvänä vastapainona ”siistille sisätyölle”, Kaisa kertoo.

– Olemme mieheni kanssa kokeilevia puutarhureita. Varma kevään merkki on, kun keittiön pöytämme täyttyy erilaisista kylvöistä ja esikasvatustaimista.

Loposten kodin vierestä löytyy harjumaastot soramonttuineen, jotka tarjoavat monipuoliset treeniolosuhteet monen tasoisiin harjoituksiin. Marjastusta, sienestystä, metsähiihtoa, polkujuoksua tai pitkiä patikointeja, nämä kaikki käy, Kaisa luettelee. Liikunta eri muodoissaan on aina ollut läsnä elämässä.

Työurallaan Kaisa on työskennellyt mielenterveyshoitajana, kuntoutusohjaajana, yksilö- ja ryhmävalmentajana, sekä toiminut hyvinvointi- ja työkykykoordinaattorina. Työssäni olen tavannut erilaisia työkykyrajoitteita, myös sydänsairaita, joiden kanssa on käyty pohdintaa työkykyyn liittyvistä asioista. Arvioitu millaisia rajoitteita sairaus työnteolle asettaa, pitääkö työtä muokata, tarvitaanko työhön tukea tms. Vuoden 2024 alusta olen keskittynyt oman yritystoiminnan kehittämiseen, joka keskittyy tarjoamaan apua työyhteisöille työkykyhaasteiden ennalta ehkäisemisessä ja korjaavien toimien rakentamisessa.

Oma kuntoutuminen ja siihen vaikuttavat tekijät

Kaisa Loponen päätti jo sairaalassa, että vastaa kaikkeen tarjottuun apuun ”kyllä”.

Lääkäri kysyi, laitetaanko lausunto Kelalle kuntoutusta varten. Kotikunnan terveydenhoitajalta kutsui Tulppa-ryhmään. Kuudennen viikon kohdalla Kaisa suoritti kävelytestin ja sydänsairaalan fysioterapeutti kysyi, kiinnostaisiko HIIT-valmennus. Vastaus oli kaikkiin kyllä.

Lisäksi sairaalassa maatessaan Kaisa liittyi paikallisen sydänyhdistyksen jäseneksi.

– Kyllä-sanan sanominen tarkoitti itselleni myös kyllä-sanan sanomista elämälle. Ajattelin, että kaikki on vielä ihan liian kesken ja haluan selviytyä tästä kaikesta mahdollisimman hyvin. Pelko, ettei pojillani olisi äitiä oli kestämätön ja pelko toimi motivaattorina selviytyä. Sairastuminen toi minut uuden eteen ja ymmärsin, että tarvitsen apua selviytyäkseni.

Kaisan yksi tärkeimmistä mentoreista kuntoutumisen matkalla on ollut hänen oma isänsä, jolla on takanaan kaksi koettua infarktia. –  Nyt 78-vuotias isä on edelleen aktiivinen liikkuja, käy kuntosalilla, pyöräilee ja on aktiivinen arjessaan. Hän on aina sanonut, että liikkuu henkensä edestä. Sairastuttuani ymmärsin sanonnan entistä paremmin.

Kaisa Loponen ja voimauttajat

Alusta alkaen Kaisalle oli tärkeää, ettei hän jää sairautensa vangiksi.

– Nautin siitä, kun pääsin taas kulkemaan asuttamattomia harjumaastoja koirieni kanssa. Se jos jokin vahvisti ja loi uskoa pärjäämiseen.

Kaisa pääsi HIIT-kuntoutusryhmään, jossa harjoiteltiin kahdesti viikossa fysioterapeuttien ohjauksessa kahdeksan viikon ajan sisäpyörillä hikoillen.

– Jakson aikana opin kuuntelemaan kehoani ja pystyin melko hyvällä tarkkuudella arvioimaan, millä sykealueella milloinkin liikuin. Oli terapeuttista ja hoitavaa päästä liikkumaan kovaa. Tajuta, että myös sydänsairas voi tehdä niin ja vieläpä turvallisesti.

Oman tasapainon ja sopeutumisen löytäminen on vienyt aikansa ja vaatinut myös ylilyöntejä. – Olen joskus halunnut unohtaa sairauteni, huhkinut kuntosalilla yli rajojeni. Näistä fyysisistä ylilyönneistä olen sitten maksanut palautumisvelkaa seuraavina päivinä.  Sain sairaudesta elämänkumppanin, josta en koskaan pääse eroon ja siihen ajatukseen minun on täytynyt sopeutua.

Sydänsairaudet ja työelämä

Kaisa Loponen päätti puhua avoimesti omasta sairastumisestaan.

– Kuka tahansa meistä voi sairastua. Sairastuneet eivät ole stereotyyppinen joukko ihmisiä vaan joskus ihan väärän ikäisiä, näköisiä, kokoisia, kuntoisia. Toisaalta haluan muistuttaa, että sairauteni on vain yksi puoli elämästäni.

Sairastumiseen liittyy edelleen tabuja ja huolta: kannattaako sairaudesta kertoa esimerkiksi työtä hakiessa tai voiko tulla irtisanotuksi helpommin työkyvyttömyysriskin pelossa.

– Itse päätin, että jos sairauteni on jollekin yhteistyötaholle tai työtaholle liian suuri riski, silloin meidän ei ole tarkoituskaan tehdä töitä yhdessä. Arvomme eivät silloin kohtaisi.

Kaisa Loponen on työssään huomannut, että sairaus voi alkaa määrittelemään ihmisen kokemusta itsestään. Tällöin on helpompaa kertoa, mihin kaikkeen ei enää pysty, millaisia rajoitteita sairastaminen on tuonut tai mitä muita reunaehtoja on. Silloin on hyvä pysähtyä miettimään, mitä muuta on, kuin vikansa, vammansa tai rajoittava tekijänsä. Tässä voi ja kannattaa hyödyntää ammattiapua. Kartoittaa omia vahvuuksia, voimavaroja ja niitä asioita, joihin pystyy ja joista selviää yhä loistavasti.

– Pystyvyyden tunne on todella tärkeä meille kaikille ja jokainenhan meistä haluaa olla merkityksellinen ja tärkeä jossakin.

Ratkaisevaa on, kuinka osaamme toimia vaihtelevissa tilanteissa, löytää keinoja ja ratkaisuja, sekä turvata silloin hyvinvoinnin tasapainoa.

– Kannustan avoimeen keskusteluun työpaikoilla. Usein tarinallisuus toimii myös hyvien käytänteiden edistämisessä. Joten toivon, ettei kenenkään tarvitse ainakaan työpaikan menettämisen pelosta salata sairauttaan, vaan parhaimmillaan voisi jakaa tarinansa työyhteisössä. Tästä voisi syntyä keskustelua, onko tarvetta uusia ensiapukoulutuksia, hankkia sydäniskuria tai voisiko työyhteisö yhdessä sopia terveyttä edistäviä juttuja kuten kävelypalavereja.

Työn räätälöinti ja joustot

Työn muokkaus ja räätälöinti ja erilaiset joustot ovat osa tämän päivän hyvää työkykyjohtamista. Työelämässä tätä toteutetaan Kaisan kokemuksen mukaan vaihtelevasti: edelleen työkykyisyyteen liittyy mustavalkoista-ajattelua, että ihminen on joko 100 % työkykyinen tai 100 % työkyvytön. Siinä välissä on valtava skaala, jota olisi hyvä hyödyntää entistä tehokkaammin esimerkiksi erilaisilla osatyöaikaratkaisuilla.

Työllä on monin tavoin kuntouttava vaikutus ja sitä kannattaa hyödyntää osana kuntoutusta, vaikka pieninä paloina alkuun.

Lue myös henkisestä hyvinvoinnista ja yhteydestä muihin ihmisiin