Sydäntoimenpiteiden valikoima kasvaa

Uusia, entistä vaativampia hoitotekniikoita kehitellään koko ajan ympäri maailmaa, myös Turun yliopistollisessa keskussairaalassa, jossa pienestä viillosta tehtäviä kardiologisia toimenpiteitä on kehitetty professori Juhani Airaksisen johdolla. Tarvetta vaihtoehtoisille hoitomuodoille on, sillä sydänpotilaiden tilanteet ovat yksilöllisiä. Iäkkäiden monisairaiden potilaiden määrä kasvaa. Valtavirta sydänongelmista voidaan hoitaa ennen ja jälkeen toimenpiteiden annettavalla lääkityksellä sekä perinteisen ohitusleikkauksen tai pallolaajennuksen avulla. Kaikille isot leikkaukset, joita ohitusleikkaukset aina ovat, tai veren hyytymistä estävät lääkkeet eivät sovi, silloin hoitokeino löytyy usein katetrista.

Sydämen kajoavia toimenpiteitä ovat kaikki leikkauksen tai katetrin avulla tehtävät sydänsairauksien hoitomuodot, esimerkiksi sepelvaltimoiden pallolaajennus tai ohitusleikkaus, rytmihäiriön katetriablaatio, ja läppävikojen korjaus. Pallolaajennuksen jälkeen yleisin sydänvian katetrikorjaus on aorttaläpän asennus eli TAVI-toimenpide, jota käytetään aorttaläpän ahtauman hoitoon. Aorttaläpän ahtauma johtuu läppäpurjeiden rappeutumisesta iän myötä. Yleensä iäkkäillä esiintyvä ahtauma voi aiheuttaa vaikeita oireita, kuten rasitusrintakipua, hengenahdistusta tai pyörtymisiä. TAVI-toimenpiteessä ahtautuneen läpän tilalle asennetaan keinoläppä, joka kuljetetaan perille reisivaltimosta aorttaa pitkin katetrin avulla ja avataan läppälukkoon samaan tapaan kuin sepelvaltimon pallolaajennuksessa käytettävä verkkoputki eli stentti. TAVI-toimenpiteiden määrä lisääntyy nopeasti ja lähentelee Tyksissä jo 70 toimenpidettä vuodessa.

Sydänpotilaiden mini-invasiiviset eli vähemmän kajoavat hoidot ovat kehittyneet viime vuosina nopeasti. Ne ovat potilaalle perinteistä avosydänleikkausta vähemmän rasittavia. Katetritoimenpiteissä ja uusissa leikkaustekniikoissa vika voidaan korjata pienen viillon kautta, jolloin ei tarvitse avata rintalastaa. Nämä toimenpiteet tekee yleensä kardiologian erikoislääkäri tai sydänkirurgi.

– Teemme nykyisin paljon vaativia toimenpiteitä, jotka tehdään verisuonen kautta katetrilla sydämeen kuljetettavilla laitteilla. Sepelvaltimoiden pallolaajennusten lisäksi nykyisin voidaan esimerkiksi sulkea synnynnäinen sydämen eteisten väliseinään jäänyt reikä sulkulaitteilla, sulkea eteiskorvake sulkulaitteella, korjata aorttaläpän ahtauma katetriteitse asennettavalla kokonaisella tekoläpällä sekä korjata mitraali- eli hiippaläpän vuoto ”klipsillä”, kertoo kardiologian apulaisprofessori Antti Saraste Tyksin Sydänkeskuksesta.

Uusi keino vuotavan hiippaläpän hoitoon

Hiippaläpän vuoto on tukkeutuneiden valtimosuonten tapaan sydänvaiva, joka perinteisesti on hoidettu avosydänkirurgian keinoin. Kaikille rintakehän avauksen vaativa leikkaus ei kuitenkaan sovi esimerkiksi muiden sairauksien tai muiden esteiden vuoksi. Kun perinteinen sydänleikkaus ei jostain syystä tule kyseeseen, hiippaläppävuoto voidaan korjata joko leikkauksella pienen viillon kautta keinorihmoilla sydämen pumpatessa tai katetritoimenpiteellä, jossa vaurioitunut läppäpurjeen osa kiinnitetään ”klipsillä” vasten toista purjetta.

– Molemmat hoitomuodot ovat käytössä Tyksissä. Ne soveltuvat eri syistä johtuvien hiippaläppävuotojen korjaukseen. Keinorihmoilla tehtäviä eli ns. transapikaalisia korjauksia on tehty yhteensä kahdeksalle potilaalle ja hoidimme tällä toimenpiteellä Tyksissä ensimmäisen potilaan Pohjoismaissa maaliskuussa 2015. Klipsillä tehtävät katetrikorjaukset on aloitettu vuonna 2011 ja niitä tehdään 10–15 potilaalle vuodessa, Saraste kertoo.

Uusiin tekniikoihin haetaan yleensä oppia maailmalta yksiköistä, joissa niitä on kehitetty. Näin myös hiippaläpän transapikaalisessa korjauksessa, jossa toimenpide tehdään sydämen kärjen läpi. Tekniikkaan oli Turkua ennen erityisesti perehdytty mm. Mayo-klinikalla Yhdysvaltain Rochesterissa, Padovan yliopistosairaalassa Italiassa ja Saksassa Leipzigin Hertzcentrumissa. Kyseessä on maailmallakin vielä hyvin uusi ja kehitteillä oleva hoitomuoto, jonka avulla voidaan auttaa monia sellaisia potilaita, joille normaali avosydänleikkaus tai perinteisemmät katetritoimenpiteet eivät sovellu. Kyseessä on siis hyvin valikoidulle potilasryhmälle tehtävä operaatio.

Toimenpiteen olennainen asia on se, että potilaan sydäntä ei pysäytetä eikä turvauduta keinoverenkiertoon kuten avosydänleikkauksissa. Toimenpiteen etenemistä seurataan koko ajan ruokatorven kautta ultraäänellä. Toimenpiteessä voidaan siis toimia tarkasti potilaan sydämen toiminnan mukaan. Hyvänä puolena on myös se, että toimenpide ei sulje pois muita kardiologian tai kirurgian menetelmiä, jos niitä tarvitaan. Toimenpiteessä asialla on tiimi, johon kuuluu yleensä kaksi sydänkirurgia, kardiologi, anestesialääkäri ja leikkaushoitajia.

Kyseinen toimenpide on kallis, sillä yhden toimenpiteen vaatima kertakäyttöinen laitteisto maksaa noin 15 000 euroa. Toiminnan vakiintumisen jälkeen hinnat todennäköisesti laskevat ja kilpailevia laitevalmistajiakin ilmaantuu. Tekniikka kehittyy kun sen käyttäjät antavat laitteistosta palautetta. On myös tärkeää saada tietoa siitä miten toimenpiteessä olleet potilaat selviävät jatkosta. Maailmalla toimenpiteitä on tehty tähän mennessä jonkin verran yli 300. Lisää kokemuksia tällä toimenpiteellä hoidettujen potilaiden jatkoselviytymisestä odotetaan kiinnostuneena. Ensimmäisenä suomalaisena hoidettu Raimo Sauhula voi edelleen hyvin.

Piikkiöstä Pohjoismaiden hiippaläppäleikkausten historiaan

Raimo Sauhulan taannoisella ajokortin uusinnalla oli mielenkiintoisia jälkiseurauksia. Terveyskeskuslääkäri totesi lääkärintodistusta varten tekemässään huolellisessa tarkastuksessa sydänläpän vuotavan ja passitti eteenpäin tutkimuksiin. Sauhula ei itse ollut vaivaa erityisesti noteerannut, vaikka esimerkiksi mäkeä noustessa pakkasikin hengästyttämään.

Kardiologin tutkimuksissa selvisi, että sydämen vasemman puoleinen kammio oli suurentunut ja mitraali- eli hiippaläppä oli hiemen revennyt eikä se sulkeutunut normaalisti. Koska samoihin aikoihin myös seurannassa ollut eturauhassyöpä vaati järeämpää hoitoa, päädyttiin toimenpiteeseen, jolla hänet kirjattiin suomalaisen sydänkirurgian ja kardiologian historiaan. Sydämen hiippaläpän vuotoa korjattiin transapikaalisesti eli katetrin avulla sydämen kärjen läpi.

Kyseessä on uusi mini-invasiivinen leikkaustekniikka, jossa toimenpide tehdään pienestä viillosta sydämen sykkiessä. Tämä toimenpide on vaihtoehto perinteiselle avosydänleikkaukselle, jossa sydän joudutaan pysäyttämään ja potilaan verenkierto hoidetaan leikkauksen aikana sydän-keuhkokoneen avulla. Toipuminen transapikaalisesta toimenpiteestä sujuu luonnollisesti nopeammin.

200 hiippaläpän leikkausta

Piikkiöläinen Raimo Sauhula oli Euroopassa 200. henkilö, jolle tämä toimenpide tehtiin Tyksissä maaliskuussa 2015. Suomessa ja Pohjoismaissa hän oli numero yksi. Koekaniiniksi hän ei ole itseään kokenut, vaikka hänen tapauksensa onkin uuden toimenpiteen kohteena herättänyt paljon kiinnostusta asiantuntijapiireissä. Leikkaukseen osallistui Tyksin leikkaustiimin lisäksi myös italialaisia asiantuntijoita ja toimenpidettä seurasi myös joukko muita ulkomaisia kirurgeja ja kardiologeja.

– Minulle selvitettiin hyvin huolellisesti etukäteen, miksi tällainen toimenpide on kohdallani tarpeen ja mitä siinä tapahtuu. Aamulla sain osastolla kevyen aamupalan klo 6 ja seitsemältä lääkityksen. Leikkaussalissa oltiin kahdeksalta. Toimenpiteestä heräsin kahdelta. Sen jälkeen olo on ollut tasaisen hyvä. Tunsin, että kaikkia vaihtoehtoja oli pohdittu ja varauduttu siihenkin, että avosydänleikkaukseenkin voitaisiin joutua, jos kaikki ei menisi hyvin. Tätä varten mm. rintakarvat oli ajeltu. Kaikki meni hienosti ja toukokuussa olin sitten jo eturauhassyöpähoidoissa, kertoo Raimo Sauhula.

Elokuun alkupäivinä 2016 hän puuhaa Sauvon Sarapiston karavaanarialueella, jossa perheellä on vuosipaikka. Menossa on saunan kiuaskivien vaihto. Työvelvoitetta kunniajäsenellä ei 21 vuoden jälkeen enää ole, mutta kesäisenä päivänä kelpaa olla puuhassa mukana. Elämä maistuu hyvältä, aikaa on vietetty tänä kesänä sekä Sarapistossa että Suomea kiertämällä. Entinen automies on puolisoineen kerryttänyt asuntoauton mittaria muun muassa Peräseinäjoen Kalajärven reissulla että Kemiönsaaren Kasnäsissä, josta käytiin laivalla Örön matkailijoille avautuneella linnakesaarella.

– Syksyllä saan taas kutsun vuositarkastukseen Sydänkeskukseen. Käyn mielelläni näissä vapaaehtoisissa tarkastuksissa. Toimenpiteeseeni osallistuneen lääkärin mukaan vointini ei sitä erityisesti vaadi, mutta tällaisia ”koekaniineja” tarkastetaan vähän varmuuden vuoksikin ja se tuntuu minusta oikein hyvältä. Sairaalakäyntejä on toki muutenkin, kun eturauhassyövän lääkitystä on jouduttu tarkistamaan. Vointi tuntuu senkin puolesta nyt paremmalta kuin jokin aika sitten, toteaa tyytyväinen mies.

Eteiskorvakkeen verihyytymät

Eteisvärinään liittyy aivoverenkiertohäiriön vaara eteiskorvakkeeseen muodostuvien verihyytymien vuoksi. Syynä hyytymiin on eteiskorvakkeen verenvirtauksen hidastuminen. Jos verihyytymä lähtee liikkeelle eteiskorvakkeesta, se voi kulkeutua verivirran mukana aivovaltimoihin, tukkia ne ja aiheuttaa aivohalvauksen. Eteisvärinään liittyvä aivohalvauksen riski voidaan hoitaa veren hyytymistä estävällä ns. verenohennuslääkityksellä, josta tunnetuin ja pitkäaikaisin on varfariini- eli Marevan-hoito. Joitakin vuosia sitten markkinoille saatiin myös uudella mekanismilla vaikuttavia veren hyytymisenestolääkkeitä. Hyytymistä estävät lääkkeet eivät kuitenkaan sovi kaikille.

– Eteiskorvakkeen katetrisulkuja tehdään potilaille, joilla on eteisvärinän vuoksi suuri vaara sairastua aivoverenkiertohäiriöön, mutta ”verenohennuslääkitys” ei tule kyseeseen verenvuodon vaaran vuoksi. Yleensä kyseessä on potilas, jolla on ollut suuri verenvuoto eikä hyytymisenestolääkitystä uskalleta aloittaa verenvuodon uusiutumisen vaaran vuoksi. Eteiskorvakkeen katetrisulku on teknisesti vaativa toimenpide, mutta kokemukset siitä ovat hyviä. Potilas nukutetaan toimenpiteen ajaksi, toipuminen on nopeaa ja kotiin pääsee yleensä jo toimenpidettä seuraavana päivänä, Saraste sanoo.

Tyksissä tehtiin Pohjoismaiden ensimmäinen eteiskorvakkeen katetrisulku vuonna 2009. Tuolloin ei varsinaisesti haettu oppia muualta, kuten uudessa hiippaläppätekniikassa, vaan Turussa oli kokemusta hieman vastaavista katetritoimenpiteistä, joilla suljettiin eteisväliseinän reikä. Eteiskorvakkeen sulkuja on Tyksissä tehty noin 130. Vuosittain Tyksissä niitä tehdään nykyisin noin 30–40 toimenpidettä vuodessa.

Asiantuntijana kardiologian erikoislääkäri, apulaisprofessori Antti Saraste, Turun yliopistollisen sairaalan Sydänkeskuksesta.

Tuula Vainikainen 8.11.2016