Melkein täysi tupakka-aski roskiin

Helsingissä Tattarisuon teollisuusalueella peltihalleja näkyy joka suunnassa. Vieressä sijaitsee Malmin lentokenttä. Kun astuu punaiseen peltihalliin sisälle, moni rodiharrastaja innostuu. Tomahawk Town -harrastetallissa rakennetaan kustomoituja autoja. On Fordia, Buickia ja Chevroletia.

Tallin perällä Masi Jukonen ja Kari Saarela kurkkivat vuoden 1936 Fordin konepellin alle. Kari suunnittelee, miten asentaisi laturin hihnan. Dana-koira seuraa miesten puuhia.

Sisäilmassa leijailee vain kevyt öljyn haju.

Ennen tallilla poltettiin pienessä kopissa, miehet kertovat. Nyt meininki on toinen, Masi tuumaa tyytyväisenä.

– Talli on aika savuton nykyään. Meitä on kuitenkin viisitoista täällä, vanhoja patuja pääasiassa.

Masi Jukosella (vas.) on työn alla vuoden 1928 Ford roadster. Kari Saarela on tehnyt siihen peltitöitä.

Koulussa se alkoi

Kari ja Masi aloittivat tupakoinnin jo koulussa. – Faija pisti polttamaan askin röökiä, kun jäin kiinni, Kari Saarela kertoo.

Myös Masi muistaa ensimmäisen kokeilun.

– En ollut edes kymmentä. Ekat röökit vedin faijan Punaista Norttia. Oksennus tuli, mutta pian sen jälkeen alettiin vetää röökiä säännöllisesti. Olin varmaan kolmetoista–neljätoista.

Masi muutti 70-luvulla Vuosaaresta Korsoon Vantaalle, ja jääkiekkoharrastuskin alkoi hiipua. Kaveriporukka vaihtui.

– Hirveän moni poltti. Se vähän kuin kuului siihen. Jos joku ei polttanut, niin kyllä se meidän seurassa alkoi polttaa. Jos et vetänyt röökiä, et päässyt piireihin.

– Niin se taisi olla, Kari komppaa.

Kun Masi asui Korsossa, hän kulki linja-autolla Vuosaareen jääkiekkoharjoituksiin.

–  Perillä oli paha olo. Jengi veti niin, että bussin peräosa oli sakeana savusta.

Karia naurattaa. – Sä olet niin vanha, että silloin oli ihan eri maailma. Oikeasti, kyllä se oli ihan erilaista, kun joka paikassa poltettiin.

Masi kertoo, että heillä molemmat vanhemmat polttivat myös kotona. – Sitä pidettiin normaalina.

Tallikoira Dana hakeutuu välillä Kari Saarelan rapsuteltavaksi.

Tupakka-aski ruttuun ja roskiin

Kari Saarela teki joskus nuorempana pari uudenvuodenlupausta: nyt en polta. Seuraavana iltana hän poltti taas. Lopullinen päätös syntyi yhdeksän vuotta sitten.

– Tuli vaan sellainen tunne, että nyt se riittää. Kun sen päätti, niin sitten se oli yllättävän helppoa, Kari kertoo. Hän söi pari viikkoa nikotiinipurkkaa. Tavallista purkkaa hän syö vieläkin.

Kari lopetti tupakoinnin elokuussa 2010, Masi kuukautta myöhemmin syyskuun 24. päivänä.

– Oli muuttolauantai ja kauhea stressi. Menin terassille ja sytytin röökin. Se maistui ihan hirveältä. Ihan oikeasti, se maistui ihan karmealta. Mulla oli melkein täysi tupakka-aski, ruttasin sen ja löin sen pihan roskikseen. Se loppui kuin seinään. Yhden kerran olen maistanut, ja se maistui yhtä pahalta kuin silloin, kun lopetin.

Kari ei ole uskaltanut kokeillakaan.

Tallilla miehet vaihtoivat kuulumisia, mutta erityistä kannustusta kumpikaan ei kaivannut. Muutos tuntuu: vaatteet eivät haise tallipäivän jälkeen ja ruokakin maistuu.

– Kaikenlainen mässääminen on lisääntynyt, Kari tunnustaa ja taputtaa vatsaansa.

– Ruoka kyllä maistuu paremmalta, se on pakko sanoa, myös Masi myöntää.

Tiesitkö?

• Vuoden 2019 Kouluterveyskyselyssä yläkoulun pojista tupakoi päivittäin 6 prosenttia, tytöistä 5 prosenttia.  Lukiossa vastaavat osuudet olivat pojilla 2 prosenttia ja tytöillä 3 prosenttia. Ammattiin opiskelevista pojista tupakoi päivittäin 17 prosenttia ja tytöistä 21 prosenttia.
• Miesten tupakointi on 1980-luvun lopulta vähentynyt.
• Naisten tupakointi on niin ikään vähentynyt, mutta näyttää pysyneen samalla tasolla 2000-luvun puolivälistä.

Lähde: THL

Lue myös: Sydänliiton ylilääkäri Anna-Mari Hekkala kirjoitta nikotiinin haitoista.

Tukea tupakoinnin lopettamiseen sivustolta 28paivaailman.fi