Tyttö, sinä pystyt mihin tahansa!

Kaarina Dromberg, tuolloin vielä Hakula, kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1963, ja haaveili opettajan työstä. Siitä ei kuitenkaan tullut ammattia, lähimmäs sitä hän pääsi muutamia sijaisuuksia tehdessään ja myöhemmin eduskunnan sivistysvaliokunnassa.

Pitkää poliitikon uraa edelsi yo-merkonomin tutkinto ja 18 vuotta Fordilla kirjeenvaihtajana sekä markkinointisihteerinä.

Kaarina on todistanut pystyvänsä. Työhuipennuksena voi pitää kulttuuriministerin pestiä vuosina 2002–2003 Paavo Lipposen II hallituksessa.

Kaksikymmentäneljä  vuotta eduskunnassa pitkine yöistuntoineen olivat pois perheeltä. Myös pankinjohtajapuoliso Jarl Drombergin työ oli vaativaa. Kahdesta tyttärestä kasvoi jo olosuhteiden pakosta itsenäisiä.

– Onneksi asuimme Vantaalla, ja meillä oli ihana Saimi hoitamassa taloutta.

Yli 40-vuotinen avioliitto päättyi puolison hävittyä pitkän taistelun kilpirauhassyöpää vastaan vuonna 2007. Sairausvuodet olivat raskaat koko perheelle. Muisto tuo yhä kyyneleet Kaarinan silmiin.

– Mieheni yritti viimeiseen asti pysyä kiinni elämässä. ”On niin vaikea luopua sinusta ja lapsista”, hän sanoi.

Viimeiseen asti tyttöjen puolella

– Elämään kuuluu erilaisia vaiheita, ja kaikista selviää, Kaarina Dromberg hymyilee nyt vapaa-ajankodissaan Elimäen kirkolla. Siellä hän piipahtaa Vantaalta usein, seuranaan kumppaninsa Pekka Lindgren, jonka tapasi kolmisen vuotta sitten.

Elimäen talo rakennettiin Kaarinan ollessa viisivuotias. Jatkosodan aikana, toukokuussa 1942 syntynyt tyttö sai pari vuotta myöhemmin pikkusiskon.

Vanhemmat olivat yrittäjiä. Väinö-isällä oli pihapiirissä sähköverstas, Rakel-äiti piti talon toisessa päässä parturi-kampaamoa. Äidin yrittäjä- ja järjestöhenkisyys sekä itsenäisyys tarttuivat tyttöön.

Isä ei juurikaan puuttunut kasvatukseen, mikä taisi olla tuon ajan tapa.

Kaarinan into oppikouluun yllätti vanhemmat, ja taisi olla pieni pettymyskin äidille, joka oli toivonut esikoisesta yritykselleen jatkajaa.

Kouvolan tyttölyseossa vastaan tuli uudenlainen naisenmalli. Rehtori Ester Kähönen oli menettänyt sulhasensa sodassa, eikä koskaan perustanut omaa perhettä, mutta oli henkeen ja vereen tyttöjensä puolella vaalien näiden siveyttä ja valaen näihin uskoa omiin mahdollisuuksiin.

Ollapa kaikilla maailman tytöillä tuollainen puolustaja!

Nainen voi saavuttaa saman kuin mies

Kansainvälisissä edustustehtävissä, kuten Pekingissä vuonna 1995 YK:n IV Naisten konferenssin virallisessa valtuuskunnassa, vastaan tuli maita, joista naiset saivat matkustaa vain miespuolisten valvojien kanssa.

Suomessa naisen asema on toisenlainen, nyt ehkä vapaampi kuin missään koskaan.

Kaarinasta on hienoa, että suomalainen nainen saa toteuttaa itseään niin monessa, mutta…

– Ehkä mahdollisuuksia ja tietoa on jo liikaakin. Toisaalta kilpailu on entistä kovempaa, ja tämän myötä perheet joutuvat aina vain tiukemmalle.

– Avioliitoista meillä erotaan turhankin herkästi, huokaa Kaarina, – kun asioita voisi vielä selvittää. Sotien jälkeen Suomessa ihmiset kasvoivat yhteen. Oltiin kaikki samassa veneessä.

Suomalainen nainen on jo todistanut voivansa saavuttaa saman kuin mies, mutta ei se meitä samanlaisiksi muuta.

– Meidät on rakennettu omaltatunnoltamme ja tunteiltamme erilaisiksi kuin miehet.

Naisten puolella, ei miehiä vastaan

Kaarina Dromberg sanoo aina olleensa naisten asialla, mutta ei miehiä vastaan.

Fordin maskuliinisessa maailmassa naisia kohdeltiin kuin kukkaa kämmenellä.

Kun kiinnostus yhteiskunnallisiin ­asioihin veti nelikymppisenä politiikkaan, Kaarina tutustui toisenlaisiin miesporukoihin.

– Eduskunnassa miehillä oli jo valmiina muun muassa armeijaverkostonsa. Pojat pystyivät sumplimaan asioita keskenään, muistelee vuonna 1983 Kokoomuksen kansanedustajaksi Uudenmaan vaalipiiristä valittu Kaarina.

Hän oli perustamassa eduskunnan naisverkostoa vuonna 1991, jolloin 200 edustajan joukkoon valittiin ennätysmäärä, 77 naista. Tänä vuonna naisia on 83, eikä luku ole osoittanut kasvun merkkejä.

90-luvulla tehtiin historiaa myös Vantaalla, jota johti kolme naista: Kaarina valtuuston puheenjohtajana, hallituksen puheenjohtajana Tuija Ihalainen ja kaupunginjohtajana Pirjo Ala-Kapee.

– Kerrankin miehet syrjäytettiin, nainen naurahtaa.

– Kyllä me naisetkin osaamme kilpailla tiukasti paikoista ja taistella asiamme puolesta.

Menestyäkseen nainen tarvitsee naisia

Kaarina ei enää asettunut ehdolle vuoden 2007 vaaleissa.

Hän ehti jo kokea kaikenmoista. Vääntää peistä sekä rahoista että laeista puoluetoveriensa, silloisten valtiovarainministerien Sauli Niinistön ja Iiro Viinasen kanssa, ja tulla mainiosti toimeen sosialidemokraattisen pääministeri Paavo Lipposen kanssa.

Vankimmat tukijoukkonsa hän silti sai naisista, kuten Irma Rihtniemi-Koskesta ja Esteri Anslinista.

Tyttölyseon opit ovat monesti tulleet Kaarinan mieleen matkan varrella. Kuinka rehtori Kähönen vertasi tyttöjään auroihin, jotka vakaasti menevät eteenpäin, koko ajan edistyen ja kehittyen.

Tämän toivoisi viestiksi myös maahanmuuttajanaisille, jotka Suomessa tulisi mahdollisimman pian motivoida koulutukseen ja töihin, muistuttaa yhä aktiivisesti muun muassa Kaupallisen opetuksen edistämisliitossa vaikuttava 73-vuotias.

Kun jotain saa, joutuu jostain luopumaan – sen ihminen usein oppii vasta vuosien myötä. Työelämässä tienraivaaja, etenkin nainen, joutuu taistelemaan ja usein myös tekemään kipeitä kompromisseja.

Naisille luontaisesti tärkeitä arvoja, kuten tunteita ja inhimillisyyttä ei yhteiskunnassamme sen sijaan erityisemmin arvosteta.

– Suomessa naiset ovat ehkä realistisempia kuin useimmissa maissa, mutta kaikkialla maailmassa naiset joutuvat venymään moneen ja kantamaan huolta monista.