Ulla-Maija Paavilainen toteuttaa lapsuuden unelmiaan

Kun Ulla-Maija Paavilainen oli neljäntoista, häneen iski sikotauti. Joululoman pelasti isältä ja äidiltä joululahjaksi saatu kirjoituskone.

– Kirjoittelin sikotautisena mitä päähän pälkähti, Ulla-Maija kertoo.

Samaan aikaan Kauppiaitten Kustannus järjesti kirjoituskilpailun. Isä kannusti tytärtään osallistumaan.

– Isä kannusti innokkaasti osallistumaan myös esimerkiksi piirustuskilpailuihin ja runonlausuntaan, Ulla-Maija kiittelee isäänsä.

Kirjailijanalku sai kunniamaininnan. Kustantaja julkaisi kilpailussa palkittujen nuorten kirjoittajien tekstejä Kontakti-sarjassa. Ulla-Maijan kirja sai nimekseen Valekierre, ja se julkaistiin vuonna 1970.

Haave toteutuu

Jo lapsena Ulla-Maija Paavilainen halusi päätoimittajaksi.

– Meille tuli kotiin harvinaisen paljon lehtiä, esimerkiksi Seura, Kotiliesi ja Suomen Kuvalehti, Ulla-Maija luettelee. – Tykkäsin lukea ja haaveilin lehtimaailmasta. Tein sinikantiseen vihkoon lehtiä ristikoineen ja muotisivuineen, kirjoitin myös pääkirjoituksen ja nuorten palstan.

Vihkot ovat vielä tallella, Ulla-Maija vakuuttaa.

Aikanaan opinnot kuljettivat tulevan toimittajan Tampereelle. Kun Ulla-Maija muutti Jyväskylään reilu parikymppisenä, hän osallistui Oriveden opiston kirjoittajakurssille. Opettajina hänellä olivat Kai Linnilä ja Kaari Utrio.

– Kai Linnilä sanoi kurssin kahdenkeskisessä päätöskeskustelussa, että minun on tehtävä päätös, kuljenko toimittajana lehdestä toiseen vai tuleeko minusta kirjailija. Kai toivoi minusta kirjailijaa, minä tein sen toisen päätöksen.

Uuden Suomen, Seuran ja Iltalehden jälkeen Ulla-Maija valittiin Me Naisten päätoimittajaksi 29-vuotiaana. Työkavereiksi tuli toimittajia, jotka olivat päätoimittajaa kymmenen ja kaksikymmentä vuotta vanhempia.

– Se aiheutti varmasti epäluuloja. Onko tuosta päätoimittajaksi? Olen kuitenkin sen tyyppinen ihminen, että en mieti, mitä muut minusta ajattelevat. Toimin tilanteessa parhaaksi näkemälläni tavalla, Ulla-Maija selvittää työssä ilmenneitä haasteita.

– Jälkeenpäin olen miettinyt, että on minulla ollut hirveä usko itseeni, että ylipäätään suostuin tehtävään.

Päätoimittajuus jää

Kirjailijaksi tahtominen kulki toimittajan työn rinnalla.

– Tajusin myöhemmin, että on paljon vaikeampi tulla kirjailijaksi kuin päätoimittajaksi.

Ulla-Maija kertoo, että hänellä meni vuosikymmeniä ennen kuin kaunokirjallinen puoli vei voiton. Hän yritti kyllä. Tuli kaupungista toiseen muuttoja. Samalla asunnot ja työpaikat muuttuivat. Aina kirjoittaminen keskeytyi. Aloitettuja romaanin käsikirjoituksia löytyy kuulemma vintiltä.

Vuonna 2012 alkoi tapahtua. Ensin Me Naisten päätoimittajana kahdeksantoista vuotta ja sitten Sport-lehden päätoimittajana kymmenen vuotta tuntuivat riittävän. Toki isot asiat vaativat kypsyttelyä. Lisäksi elämäntilanne ei aiemmin antanut mahdollisuutta jäädä vapaaksi toimittajaksi ja kirjailijaksi.

–  Oli YT:t, mutta olisin voinut jäädä. Pohdin lähtemistä monta kuukautta. Päätin nukkua vielä yhden yön ja aamulla ilmoitin miehelleni, että lopetan säännöllisen palkkatyön.

Ulla-Maijan aviomies tuki päätöstä.

– Alussa olin kauhuissani siitä, mitä olin mennyt tekemään.

Kun Ulla-Maija oli palkkatöissä, hän teki päivät lehtitöitä ja kotona iltaisin ja viikonloppuisin kirjoitti kirjaa.

– En tavannut ystäviä vaan kirjoitin aina. Kirjoitin missä vaan, vaikka hammaslääkärin vastaanotolla. Kotona poika kavereineen hyppeli joka puolella. Minä tein välillä heille voileipiä ja välillä kirjoitin, Ulla-Maija kertoo.

Hyvä tyttö kertoo lehtitalon maailmasta

Lehtitöissä Ulla-Maija Paavilainen ei ajatellut kirjailijan uraa. Kirjat ja toimittajan työ pysyivät erillään. Vuonna 2007 häneltä ilmestyi esikoisromaani Sinulle luotu. Seuraavina vuosina Otavan kustannusohjelmaan mahtui neljä romaania lisää ja pari tietokirjaa. Romaani Hyvä tyttö ilmestyi keväällä 2019.

– Hyvä tyttö kertoo siitä maailmasta, johon valmistuin toimittajaksi. Kirjassa esimerkiksi Lieksan kirkon palo ja monet työtapahtumat ovat itse kokemiani. Ihmiset eivät niinkään, Ulla-Maija kertoo kirjan maailmasta, joka sijoittuu 1980-luvun nousukauteen.

– Kirjan päähenkilössä Aurassa on paljon minun omia tunteitani ja kokemuksiani, esimerkiksi kun Aura muuttaa Helsinkiin. Itse muistan niin ihontarkasti, mitä tunteita muutto herätti.

Ulla-Maija muistelee, miten hän matkusti juttukeikalle Eirasta Töölöön. Matka tuntui äärettömän pitkältä ja Helsingin keskusta niin suurelta.

– Omat alemmuudentunteet heräsivät, kun kaikki tunsivat toisensa. Kaikki opiskelivat Helsingin yliopistossa, minä itse olin opiskellut Tampereella. Olin hyvä ompelija, ja 70-luvulla ommeltiin paljon vaatteita. Sekin tuntui vieraalta, että pitäisi ruveta ostamaan vaatteita Stockalta tai MicMacista.

Ulkopuolisuus hiipui hiljalleen, kun nuori toimittaja meni Sanomiin töihin. Sielläkin tosin moni oli käynyt Sanomien toimittajakoulun ja hän oli ollut töissä Uudessa Suomessa.

Puuarkun kätkemää

Aloitettujen romaanin käsikirjoitusten lisäksi Ulla-Maijan asunnon vintiltä löytyy vanha puuarkku, sellainen sokeainmyymälästä joskus ostettu.

– En ole siihen aikoihin koskenut, mutta nyt ennen Hyvän tytön kirjoitustyötä avasin sen. Olen koonnut sinne muistivihkoja, palkkakuitteja ja lehtileikkeitä. Niiden avulla pääsin takaisin 70–80-luvun tunnelmaan.

Ulla-Maija kertoo raahanneensa arkkua mukanaan paikkakunnalta ja asunnosta toiseen.

– Aina joku muutossa valitti, että tämä painaa, Ulla-Maija kertoo ja nauraa muistolle.

– Siellä oli matskua, jota en muistanut. Vastaan tuli hulluja asioita esimerkiksi kirjelehtiöitä, joissa oli joku filmitähti kannessa.

Toimittaja-kirjailijan tarkoitus on jatkaa Hyvän tytön tarinaa, mutta työ on hetkeksi tauolla. Syykin selviää.

– Minua pyydettiin kirjoittamaan Kirsti Paakkasen elämäkerta. Elän juuri nyt Kirstiä, Ulla-Maija kertoo innostuneena.

Kirsti Paakkasen elämästä kertova kirja julkaistaan keväällä 2020.

Hyvä tytön jatko-osa siis joutuu odottamaan.

– Hyvän tytön Aura jatkaa ja muutenkin osittain samat henkilöt, mutta tarina jatkuu toisella vuosikymmenellä, jolloin työelämä on jo muuttunut. Myös ihmiset työn mukana.

Ulla-Maija Paavilainen: Hyvä tyttö. Otava 2019

Lue myös Niina Sainiuksen haastattelu Stressi opetti hidastamaan