Luonnossa tapahtuvat muutokset näkyvät Ulla Sainion sadussa

”Hei, Karhu!” Kettu sanoi. ”Mikä on tuo outo kapistus tassussasi?” ”Heipä hei”, Karhu sanoi. ”Tämä on jääkaira. Haluaisin mennä pilkille, mutta sataa vain vettä.”

Näin alkaa Ulla Sainion kirjoittama ja kuvittama satu Karhu ja Kettu matkalla pohjoiseen.

– Karhun hahmo esittää lapsuuden muistojani, sitä kun mentiin perheen kanssa yhdessä kalaan. Lapsuudessa oltiin lähellä luontoa, käytiin marjassa ja elettiin luonnosta. Vertaan Karhun ja Ketun tarinaa perheen viikonloppuretkeen Nuuksiossa, jossa Karhu ja Kettu toimivat vanhempina, Sainio kertoo.

– Satu on tavallaan myös oma tarinani, jossa muistelen lapsuuden elämää pienessä kyläyhteisössä ja talven puuhia.

Karhun ja Ketun tarina kertoo myös elinympäristömme muutoksesta.

– Yhä meillä on talvikalastusta, mutta tuntuu, että sää pysyy lämpimänä pidempään, Sainio pohtii.

– Ainakin ennen lehdet putosivat puista syntymäpäivääni mennessä. Nyt saan ihailla niitä vielä pari viikkoa pidempään.

Karhu ja Kettu kavereineen matkalla pohjoiseen. Kuvitus Ulla Sainio.

Sadut kehittävät mielikuvitusta

Karhussa ja Ketussa eläimet etsivät talvea. Yhdessä kaverusten matka lopulta onnistuu.

– Hyvässä sadussa on vastoinkäymisiä, jotka voitetaan. Hyvässä sadussa käsitellään myös ystävyyttä, auttamista ja myötätuntoa. Sadut nokkelista hahmoista ja veijareista kehittävät lapsen älyä. Lisäksi satu vie kauas arkisesta ympäristöstä kokemaan jotakin erityistä, kirjallisuudentutkija Maria Ihonen Tampereen yliopistosta luettelee.

– Satu kehittää myös mielikuvitusta. Lisäksi sadulla on merkitystä kulttuurikiinnostuksen kehityksessä sekä empatian kehittymisessä. Tässä yhteydessä voidaan puhua myös tunnetaidoista. Keskeistä on myös rikas ja monipuolinen kieli, täydentää Jaana Pesonen Helsingin yliopistosta.

– Sadut ovat kautta aikojen mahdollistaneet kommunikaation, vuorovaikutuksen ja tiedon siirtymisen sukupolvelta toiselle.
Niin myös Ulla Sainiolla. Sadut ovat aina kiehtoneet häntä.

– Äitini keksi paljon tarinoita ihan omasta päästään. Hän myös kuvitti hauskasti, Sainio kertoo kuvaamataidonopettajana toimineesta äidistään.

– Sadulla onkin merkittävä rooli lapsen kielellisessä kehityksessä. Jo pieni lapsi oppii sanastoa ja perusymmärryksen tarinan juonesta, Pesonen jatkaa.

Satu auttaa lasta ymmärtämään syyn ja seurauksen yhteyttä, kuten Sainion sadussa talven siirtyminen pohjoisemmaksi.

– Satu auttaa lasta pohtimaan moraalisia kysymyksiä ja laittaa hänen mielikuvituksensa liikkeelle. Kasvaessaan satujen parissa lapsi tunnistaa, mikä on mahdollista ja mikä ei. Hän oppii myös paremmin sietämään mahdottomia asioita, kun saa kuvitella niitä satujen maailmassa, Ihonen tarkentaa.

Perillä pohjoisessa eläimet tapaavat uusia ystäviä. Naali on Suomen luonnossa oikeasti hyvin uhanalainen laji. Kuvitus Ulla Sainio.

Karhun tarina jäi elämään

Ensimmäisen karhukuvan Ulla Sainio teki vihtiläisen Hiipu-melontakerhon julisteeseen. Kimmokkeen eläinsatuun Sainio sai tehdessään kuvitusta Yliopistolehden juttuihin Kerran kadonnut, ikuisesti poissa ja Saimaannorppa Inariin ja muita pelastusyrityksiä.

– Muualta olen lukenut, miten esimerkiksi Suomen eläimet siirtyvät vuosittain 1,6 kilometriä pohjoisemmaksi. Tästä syntyi tarina Karhusta, joka haluaa pilkkimään mutta järvi ei enää jäädy kuten aiemmin. Sadun syntyaikoihin syksyllä 2015 oli paljon puhetta myös pakolaisista.

Sainio halusi kirjoittaa Karhun ja Ketun tarinalle onnellisen lopun.

– Sadussani eläimet ponnistelevat yhdessä löytääkseen paikan, jossa on hyvä olla. Heidät otetaan hyvin vastaan ja uutta elämääkin syntyy. Kirjan loppu kertoo sopeutumisesta muutokseen mutta ei näytä, miten tarina jatkuu, lämpeneekö sää yhä edelleen. Se onkin aikuisten selvitettävä.

Sainion sadun loppu vahvistaa Ihosen tekemän havainnon.

– Hyvään satuun kuuluu, että päähenkilö saavuttaa lopussa onnellisuuden tilan rakkauden tai onnistumisen kautta.

Satuja myös tulevaisuudessa

Suomenkielisen sadun perinne on vahva esimerkiksi Topeliuksen ja kansansatujen pohjalta, Jaana Pesonen kertoo.

– Juuri tällä hetkellä huoli uhanalaisista eläinlajeista ja ilmastonmuutoksesta näkyy jo monissa kirjoissa. Saduissa eläimet myös kyseenalaistavat nykyisin valitsevia totuuksia ja käytänteitä ja ottavat tarpeen mukaan kantaa ajankohtaisiin asioihin.

– Saamelaiskäräjien Saamenkielistä lasten materiaalia alle kouluikäisille -hankkeessa ovat kiinnostuneet Karhun ja Ketun seikkailuista. Karhu ja Kettu -satu taipuu digikirjana kaikille kolmelle Suomessa puhutulle saamen kielille eli inarinsaameksi, koltansaameksi ja pohjoissaameksi, Sainio kertoo.

Satuja arvostetaan myös muualla. Sainio iloitsee siitä, että pian sadun Karhu ja Kettu seikkailevat myös viroksi. Intiassa eläinkaverukset pääsevät seikkailemaan sähkökirjan muodossa.

Lopultakin Karhu pääsi pilkille. Kuvitus Ulla Sainio

Ulla Sainio:
Valmistui Taideteollisesta korkeakoulusta 1994
Haaveilee Karhu ja Kettu -animaation teosta
Kirjat:
Karhu ja Kettu matkalla pohjoiseen, Aurinko Kustannus 2019
Karhu ja Kettu -tarrakirja, Aurinko Kustannus 2018
Juhani Koivisto, Ulla Sainio: Baletin tähti, Aurinko Kustannus 2014
Karhun ja Ketun omat verkkosivut

Asiantuntijoina jutussa:
Maria Ihonen, FL, tutkija, Tampereen yliopisto, on kirjallisuudentutkija ja lastenkirjallisuuden asiantuntija. Hän on erikoistunut fantasiakirjallisuuteen. Hän on toiminut Lastenkirjainstituutin toiminnanjohtajana, yliopisto-opettajana ja useissa palkintoraadeissa.
Jaana Pesonen (KT) työskentelee yliopistonlehtorina Helsingin yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnassa. Hänen tutkimusaiheitaan ovat muun muassa moninaisuuden tematiikka lastenkirjallisuudessa, sekä pienten lasten kriittisen lukutaidon tukeminen.

Karhu ja Kettu melontaretkellä. Kuvitus Ulla Sainio.

Lue myös Ulla-Maija Paavilaisen haastattelu: Ulla-Maija Paavilainen toteuttaa lapsuuden unelmiaan