Unettomuus askarruttaa myös psykoanalyytikkoa

Uni ja unettomuus puhuttavat yhä enemmän. Unta etsiessä tekemättömät työt, sähköpostit ja sosiaalisen median maailma kasautuvat mieleen. Ulkomaailman vaatimukset kuormittavat mieltä.

Kun lapsi kärsii unihäiriöistä, vanhemmat kokevat usein syyllisyyttä: on heidän syytään tai heidän vastuullaan, että lapsi ei nuku. Vanhemmat pelkäävät, että he ovat tehneet jotain väärin ja syyttävät lapsen unihäiriöistä itseään. He tuntevat epäonnistuneensa.

Jollekin lapselle uni ei tule ilman pehmolelua. Jollekin pään silittäminen tai hierominen voi toimia nukkumaanmenorituaalina. Ennen kuin nämä unta kehystävät välttämättömyydet on tehty, uni ei tule.

Miksi uni edellyttää kummallisia rituaaleja? Tai mikä on suhteemme uneen, kysyy psykoanalyytikko Darian Leader kirjassaan Miksi emme saa unta?

Miksi unettomuus vaivaa?

Mitä enemmän kahdeksan tunnin unesta puhutaan, sitä enemmän ihmisiin kohdistuu painetta nukkua hyvin. Kun nukkuminen muuttuu suorittamiseksi, sitä vaikeampaa uneen pääsy voi olla.

Leader korostaa, että rikkonainen ja katkonainen uni on sääntö pikemmin kuin poikkeus. ”Uni on kaikkea muuta kuin luonnollinen tila: se edellyttää huolellisia valmisteluja ja on kaiken aikaa vaarassa häiriintyä, keskeytyä tai jäädä lyhyeksi.”

Psykoanalyytikon mukaan rauhallinen uni on viime kädessä ristiriidassa ihmiselämän kanssa. ”Kieli ja ajatukset eivät noin vain häivy maisemista illalla, ja riippuvuussuhteidemme monimutkaisilla verkostoilla on meihin vaikutuksensa näyttävät kellon viisarit mitä tahansa.”

Mitattavaa unta

Suhteemme uneen on muuttunut vuosikymmenien saatossa. Nykyään uniteknikot mittaavat aivosähkökäyrää, hengitystä, sykettä, silmänliikkeitä ja lihastoimintoja. Mittaukset voivat osoittaa, että kolmen tunnin unista valittava onkin tosiasiassa nukkunut viisi tai kuusikin tuntia.

Kotona unen seuraamiseen käytettävät laitteet ja sovellukset voivat synnyttää ristiriidan, kun unessaoloaika paljastuu niiden lukemien valossa pidemmäksi kuin uneton itse kuvittelee. ”Mittauslaite ei pysty rekisteröimään sitä, kuinka kauan ihminen kokee olleensa valveilla”, Leader kirjoittaa.

Leader mainitsee, että oppialat, jotka suosivat kuuntelemista mittaamisen sijaan, eivät ole keksineet kaikenkattavaa selitystä uniongelmille. Esimerkiksi psykoterapiassa uniongelmat nousevat harvemmin syyksi hakeutua hoitoon. Univaikeudet tulevat esille vasta myöhemmin.

Lasten univaikeudet huomataan helpommin, koska useimmissa tapauksissa lapsen nukkumattomuuden huomaavat tämän vanhemmat. Yleensä lasten unihäiriöt asettuvat ajan myötä, kun he keksivät muita tapoja käsitellä mieltään vaivaavia asioita, Leader vakuuttaa.

Darian Deader pohtii kirjassaan Miksi emme saa unta? (Teos, 2019) suhdettamme uneen ja tapoihin, kuinka unta on käsitelty ihmiskunnan historian aikana.

Lue myös

Hyvä tavoite auttaa elämäntapamuutoksen alkuun

Oleskelu luonnossa vähentää työpaineita ja lisää jaksamista