Valokuvat kertovat itse itsestään
”Vuosi 2018 on, oli eikä enää palaa. Kuvat jäävät.” Valokuvan vuosikirja Tiheä hetki esittää kuluneen vuoden 62 valokuvan ja 51 taiteilijan teosten kautta.
Nykyvalokuvataiteessa teoksen perustana on yleensä jossakin prosessissa tuotettu valokuva, kirjoittaa kuvataidekriitikko Marja-Terttu Kiviranta kirjan Tiheä hetki (Maahenki 2019) johdantotekstissä.
Valokuva säilyy, mutta sen rooli muuttuu. Tiheä hetki antaa kattavan läpileikkauksen meneillään olevasta muutoksesta. Kirja esittelee 51 taiteilijan teoksia.
Valokuvat valinnut jury on jaotellut teemoittain: Omakuva, Ihminen, Arki, Ympäristö ja Muoto. Esimerkiksi Sami Parkkisen valokuvassa ”Arvi” pieni vaaleahiuksinen poika katsoo ilmeettömästi selkeästi ohi kameran, aikuisen ulsteri päällään. Tunnelma on seisahtunut. Olli Jaatisen kuvassa ”Lisboa, tram 28E” taas näkyy liikettä ja oranssiin taittuvaa auringonvaloa. Marina Ekroosin kuva ”07/02/16 09:51:39” siirtää katsojan toisenlaisen tilanteeseen, jossa kaksi henkilöä nukkuu autossa makuupusseissa. Luumupuu kukkii Janette Holmströmin kuvassa ”Construction”. Taustalla näkyy kerrostalo, jota peittää rakennustelineet ja suojaharso.
Tiheä hetki sisältää myös kolme esseetä, joista ensimmäisessä Tampereen yliopiston mediakulttuurin professori Mikko Lehtonen kirjoittaa valokuvan arvosta. Nykytaiteen museo Kiasman amanuenssi Saara Hacklin nostaa esiin digitalisoitumiseen liittyvän muutoksen. Esseessään hän kysyy, miltä valokuva näyttää nyt tilanteessa, jossa digitaalinen kuva ja ohjelmointi ympäröivät meitä kaikkialta. Kuvataidekriitikko Sanna Lipponen taas kirjoittaa valokuvan ihmeestä – valon avulla tallennetusta menneestä maailmasta mutta myös siitä, että ”valokuva on oikeastaan aina enemmän kuin mitä ja miltä se näyttää.”
Tiheä hetki – Valokuvan vuosikirja. Maahenki, 2019.
Kirja on myös Valokuvataiteilijoiden liiton ja Valokuvagalleria Hippolyten juhlakirja.
Kirjan ovat toimittaneet Petronella Grönroos, Veikko Halmetoja, Henna Harri ja Marja-Terttu Kivirinta.