Vapaa-aikakykyisyys on sydämen asia

Työn imu on kova, varsinkin, kun saamme tehdä kiinnostavaa työtä. Monen ihmisen työ kulkee töistä kotiin älylaitteilla tai ainakin ajatuksissa. Työasioita riittää. Kohta ollaan siinä pisteessä, ettei vapaa-aikana jaksa tehdä kivoja asioita, koska väsyttää.

Väärin, väärin, väärin.

Ihminen on kokonaisuus. Oman hyvinvoinnin kannalta meidän on syytä oppia erottamaan työ ja vapaa, ja huolehtia siitä, että meiltä löytyy myös Vedenkiven lanseeraamaa vapaa-aikakykyisyyttä. Siihen päästään, kun opetellaan irrottamaan työasioista, kun ollaan vapaalla. Työpaikan oven sulkiessaan voi vain päättää, että nyt ajatukset kääntyvät muualle.

Terhi Vedenkivi kehottaa kuuntelemaan oman sydämen ääntä. Lääketieteessäkin sydämen asiat ovat suurimmassa arvossa, miksi eivät sitten muussakin elämässä. Positiiviset valinnat tekevät hyvää sydämelle. Siksi sydäntä kannattaa kuunnella.

Joskus sydän kuiskii, joskus se vaatii. Sydämen kannalta on tärkeää välillä vain olla, rauhoittua ja hidastaa elämää.

Vedenkivi kertoo tutkimuksesta, jossa metsään vietiin sekä niitä, jotka rakastavat luonnossa olemista että niitä, jotka sitä inhoavat. Mittaukset kertoivat, että metsässä oleminen vaikuttaa molempien ryhmien verenpaineeseen ja sydämen sykkeeseen positiivisella tavalla.

Joskus lepoa tarvitaan paljon

Kiireinen nykyaika ei välttämättä suosi vapaa-aikakuntoisuudesta huolehtimista.

Kun teemme yhä enemmän projektityötä, tarvitsemme paljon myös lepoa. Joskus lepoa tarvitaan paljon, joskus vieläkin enemmän. Oman hyvinvoinnin kannalta on tärkeää elää omassa rytmissä.

Oma rytmi voi vaihdella tilanteen ja myös elämäntilanteen mukaan. Kun ikää karttuu, palautumista tarvitaan enemmän kuin nuorena. Pikkulapsiperheessä elämän kuuluukin pyöriä heidän ympärillään – se riittää.

Vapaa-aikakuntoisina osaamme levätä ja ottaa rennosti. Osaamme elää vuorokauden ja vuodeajan rytmissä. Meidän ei tarvitse suorittaa elämää täyttämällä esimerkiksi viikonloppuja tekemisellä ja menemisellä.

Käy sisäistä dialogia

Miten vapaa-aikakykyisyyteen pääsee, jos on vuosia antanut työlle liikaa siimaa? Terhi Vedenkivi kehottaa käymään sisäistä dialogia aiheesta. Mikä on kivaa tekemistä työn ulkopuolella? Mikä estää tekemästä sitä? Kannattaako haave uuden harrastuksen alkamisesta tai vanhan jatkamisesta jättää jonnekin tulevaisuuteen? Mitkä asiat ovat oikeasti tärkeitä? Yhtä reseptiä asiaan ei ole, jokainen löytää oman tapansa.

Joskus on hyvä katsoa asiaa pidemmällä aikajänteellä. Saattohoidossa olevat ihmiset eivät puhu työstä eivätkä sure sitä, että he eivät ennättäneet tehdä tarpeeksi töitä. Heitä saattaa surettaa se, että he eivät käyneet ongella lapsenlapsen kanssa tai eivät viettäneet tarpeeksi aikaa läheistensä kanssa.

Kuolema on peili, johon välillä voi suunnata katseensa.

Älä lyö vettä työkiukaalle liikaa

Työpaikalla olisi hyvä oppia tunnistamaan omia rajoja ja rohkaistua puhumaan niistä. Jos yksi työntekijä on ollut yhdessä projektissa uuttera ja venyvä, se ei tarkoita sitä, että hän jaksaisi aina pakertaa kuin kone. Missä rajat menevät, mitä nyt jaksaa?

Uupumus on salakavala asia. Usein uupumus hiipii pienin askelin. Uupuva ihminen ei välttämättä huomaa itse, että mittari on mennyt miinukselle, vaan hän lyö lisää löylyä työkiukaalleen, kunnes eteen tulee pudotus. Työuupumuksesta toipuminen on monesti pitkä prosessi.

Vapaa-aikakuntoisuuden hyvä mittari on loma. Miten putoamme lomalle? Onko jo ensimmäisinä päivinä kivaa ja lokoisaa vai pyörivätkö mielessä työasiat? Pitääkö nukkua vuorokauden ympäri?

Toinen kiperä kohta on loman loppu. Onko mukavaa palata töihin? Onko olo virkeä vai yhtä väsynyt kuin ennen lomaa?

Myös omia viikonlopun viettotapoja kannattaa miettiä rehellisesti. Meneekö viikonloppu nukkuessa vai jaksammeko tehdä kivoja, virkistäviä asioita? Pitääkö hakea lasti olutta tai viiniä, onko mahdollista rentoutua ilman niitä? Millainen määrä viiniä kuluu, että viikonloppuna on mukavaa?

Ei kellon kanssa juoksemista

Monessa lapsiperheessä tuskaillaan lasten harrastusruljanssin kanssa. Jos perheessä on useampi lapsi ja jokaisella monta harrastusta, vapaa-aika on yhtä kelloon katsomista ja suorittamista.

Vedenkivi kehottaa miettimään, miksi lapsilla pitää olla paljon harrastuksia. Kivat tekemiset ovat mukavia mutta tarvitaanko niitä niin paljon? Millainen elämisen malli lapsille annetaan, jos kaikki aika kuluu kiireisessä sinne tänne menemisessä? Ja ennen kaikkea voi miettiä, jääkö perheessä aikaa yhdessäololle. Lapset ja nuoret tarvitsevat vanhempiensa huomiota.

– Nuoria harmittaa se, kun äidit ja isät puhuvat heille älylaitteitaan näpertäen niin, että ovat nuoriin selin. Vapaa-aikakykyisyyttä on se, että osaa olla läsnä, puhua ja kuunnella.