Vesiliikunta pitää Elsan virkeänä

Elsa on harrastanut vesiliikuntaa niin ahkerasti, että lääkäri ei enää leikkaakaan polvea. Sydäntalon terapia-altaassa polskiminen on kuulunut Elsa Järvelän viikkorutiineihin jo parinkymmenen vuoden ajan. Hänellä on useita muitakin vaivoja, joiden takia kuntosaliharjoittelu ei sovi, mutta vesiliikunta sopii.

Sekä sydänyhdistyksen että Oulunkylän kuntoutussairaalan ryhmässä kokeneet fysioterapeutit osaavat opastaa sopivat liikkeet ja oikean tahdin sekä erilaisten välineiden turvallisen käytön.

Helsingin sydänyhdistyksen sydänfysioterapeutti Sari Mikkola kertoo, että Sydäntalon vesiliikuntaryhmät ovat pienryhmiä. – Siksi pystymme ottamaan ryhmän sisällä huomioon jokaisen yksilölliset tarpeet. Ohjaajat tuntevat hyvin ohjattavansa, sillä kauden alussa kaikki ryhmiin osallistujat haastatellaan. Sydäntalossa liikuntaryhmiä riittää jokaiselle arkipäivälle.

– Vesiliikunta on turvallinen, hyvä ja tehokas muoto liikkua silloin, kun kuntosali ei sovi, Oulunkylän kuntoutussairaalan fysioterapeutti Päivi Linnamies sanoo. Kuntoutussairaalan iäkkäiden kuntoutukseen erikoistunut henkilökunta osaa edistää liikkumis- ja toimintakykyä turvallisesti ja tehokkaasti. Fysioterapiaan voi hakeutua myös itsemaksavana. Kuntoutussairaalassakin fysioterapia suunnitellaan yhdessä kuntoutujan kanssa tämän voimavarojen ja tavoitteiden mukaan.

Kuljetusliikkeen toimitusjohtajana elämäntyönsä tehnyt Elsa Järvelä lähtee kotoa harrastuksiin useita kertoja viikossa, usein omalla autolla.

Evakkotytön kaipuu kauneuteen

Tapaan Elsan hänen kauniissa kodissaan. Jo tuulikaapissa kohtaan kuvasarjan lapsenlapsista ja heidän lapsistaan Sipoon hyvin hoidetun mökin maisemissa. Valoisa koti on täynnä kauniita yksityiskohtia. Noustessamme portaat yläkertaan Elsa sanoo kävelevänsä ne joka päivä vähintään kymmenen kertaa edestakaisin. Huomaan porraskäytävän seinältä Kurkijoen kartan.

Elsa muistelee lapsuuttaan 1930-luvun Karjalassa turvallisena, vaikkakin köyhänä. – Mutta silloinhan kaikki muutkin olivat köyhiä.

Sodan uhka oli jo syksyllä 1939 niin ilmeinen, ettei Elsaakaan laitettu vielä kouluun. Ja aika pian sitten alkoikin ensimmäinen evakkomatka: – Tunti annettiin aikaa, ennen kuin taksi tuli hakemaan.

Matka vei Savonlinnan vaneritehtaalle. Savonlinnasta Elsalle on jäänyt mieleen, kuinka hän oli äitinsä kanssa kaupassa ollessaan nähnyt sievän laukun ja pyytänyt, että äiti ostaisi sen hänelle. Äiti oli sanonut, ettei heillä ollut rahaa laukkuun. Pikkutytön mieltä lämmitti, kun tuntematon sairaanhoitaja oli tarjoutunut ostamaan sen hänelle.

Kurkijoelta oli lähdettävä toistamiseen 1942. Nyt kuljetettiin mukana 42 lehmää, joista kaksi omaa, junassa Parikkalasta Ilmajoelle. Elsa ihmetteli, kuinka hänellä saattoi silloinkin olla useita kauniita mekkoja, jotka hän piti pienissä tiloissa sileinä käärimällä lehtirullahenkarit, jotka ripusti narulenkillä naulaan.

Pohjanmaalla vietettiin muutama vuosi eri paikkakunnilla, kunnes perhe asettui Uudellemaalle.

Perheyrityksen johtoon

– Sitten yksi Järvelän veljeksistä, Mauno, ihastui minuun, Elsa kertoo.

Vanhemmat eivät oikein hyväksyneet sulhaseksi 12 vuotta vanhempaa sodankäynyttä ja käteen haavoittunutta miestä. He epäilivät, ettei mies pysty elättämään tytärtä. Tuskin Elsa olisi miestä elättäjäksi tarvinnutkaan. Kun hän oli aloittanut työt Elannossa, kuukausipalkaksi oli sovittu 57 markkaa, mutta kun palkanmaksun aika tuli, mukaan oli tullut hyväntytönlisää ja Elsa olikin saanut 64 markkaa.

Puolison kanssa hankittiin kuorma-auto ja aloitettiin kuljetusliike, joka laajeni pikkuhiljaa kuuteen ajolupaan. Vähitellen kun liikeyritys kasvoi, hankittiin nelihenkiseksi kasvaneelle perheelle tilavampi koti.

Elsa toimi yrityksessä 42 vuotta, miehensä eläkkeelle siirtymisen jälkeen liikkeen toimitusjohtajana. Vähitellen molemmat pojatkin tulivat mukaan liikkeeseen. Liike myytiin 1989.

Maailma musteni

Kun nuorempi pojista, joka oli vastikään avioitunut, yllättäen menehtyi aivoverenvuotoon, Elsan maailma romahti. Hän lamaantui täysin eikä halunnut elää. Synkistä ajatuksista hänet pysäytti vihdoin radion aamuhartaus. Elsa päätti, että tästäkin selviän. Mieli kiinnittyi siihen, mitä on jäljellä. Olihan hänellä vielä puoliso ja toinen poika perheineen.

Perheen kesäpaikka Sipoossa oli erityisen tärkeä puolisolle. Sitä laitettiin yhdessä ja mies sanoi, että “kaikesta muusta voit säästää, mutta älä kesämökin kukista”. Mies ehti nauttia kesäpaikasta kymmenkunta vuotta, kunnes hän sai mökillä sydäninfarktin. Oli nitrot, elvytettiin ja ambulanssikin saatiin nopeasti paikalle, mutta mitään ei ollut tehtävissä.

Oma jaksaminen oli lujilla taas, kun vanhempi poika kuoli tapaturmaisesti 1999. Elsan terveys oli reistaillut jo pitkään, selkää oli jouduttu leikkaamaan jo 1960-luvulla useamman kerran. Nyt petti sydän, vaikka Elsa ei osannut pitää asiaa niin vakavana. Kun avopuoliso olisi soittanut ambulanssin, hän kielsi. Lääkäriin mentiin omalla autolla, mutta pian Elsaa vietiinkin jo toimenpiteeseen.

– Sydäninfarktista jäi pieni kuolio, mutta lääkitys on kohdallaan, eikä mitään tuntemuksia ole, Elsa vakuuttaa.

Vaikka menetykset ovat mielessä lähes päivittäin ja suru valtaa usein mielen, Elsa on oppinut katsomaan elämässä eteenpäin. Elämä jatkuu lastenlasten ja näiden perheiden kanssa. Sipoon mökki on yhä kesäisin täynnä elämää ja terassin kukkaloisto edelleen Elsan sydämen asia. Elsan rinnalla on myös avopuoliso ja sielun kumppani Pauli – ollut jo 23 vuotta.

Fysioterapeutti Päivi Linnamies muistuttaa, että Oulunkylän kuntoutus­sairaalan fysioterapiaan voi hakeutua kuka tahansa itsemaksavana.

Ilo pintaan

– Kaikessa on toivo ja ilo ja onni, Elsa huokaisee, vaikka omakaan elämä ei ole totisesti ollut helppoa. Hän ei halua valittaa ja tokaiseekin usein, kun muut seurueessa valittavat vaivoistaan, että “on se hyvä, että on yksi terve joukossa”.

– Luoja on antanut elää. Satavuotisjuhlat olen ilmoittanut pitäväni Vanajanlinnassa. Limusiini tulee noutamaan vieraita, hän lisää pilke silmäkulmassa. Motivaatio liikkumiseen pysyy yllä.

– Minulla on kaunis koti ja hyvä terveys. Voin olla ylpeä siitä, mitä minulla on, hän jää vielä pohtimaan ja katsoo ympärilleen. – Ei tätä kaikkea ole annettu tyhjästä, kaikki on tehty omalla työllä.

Ilon aiheita ovat myös ystävät, jotka saavat usein nauttia Elsan vieraanvaraisuudesta. Samoin suku, jonka tapaamisissa voi olla paikalla 70–80 henkeä.

– – –

Helsingin sydänkuntoutus järjestää sydän- ja verisuonitauteihin sairastuneille terveyttä ylläpitävää ja sydänsairauksia ennaltaehkäisevää liikunnallista kuntoutusta ja stressinhallintaa.
Tarkoituksena on myös vähentää liikkumiseen liittyviä pelkoja ja innostaa osallistujia omaehtoiseen liikunnan ja stressinhallintaharjoitusten toteuttamiseen. Liikunnan järjestelyissä on huomioitu yksilöllinen suorituskyky.
Fysioterapeuttien kehittämä monipuolinen kuntoutus sisältää vaihdellen salivoimistelua, kuntosaliharjoittelua ja vesivoimistelua.
Lisätietoa: Kuntoutuksen sisaltö

Helsingin sydänyhdistys järjestää sydän- ja verisuonitauteihin sairastuneille suunniteltua sali- ja vesiliikuntaa. Jokaisen osallistujan kunto ja suorituskyky arvioidaan yksilöllisesti jakson alussa. Ryhmien vetäjinä toimivat fysioterapeutit, jotka ovat hyvin perehtyneet sydänpotilaan liikuntaan ja joilla on alalta pitkä kokemus.
Ilmoittautumiset: ft Sari Mikkola, sari.mikkola@personalfysio.com 040 5365409.
Lisätietoa: Sydänkuntoutus

– – –

Oulunkylän kuntoutussairaala

Kodinomaisessa sairaalassa kolmannes asiakkaista on sotaveteraaneja, lisäksi sairaalaan tullaan jatkohoitoon ja kuntoutukseen, mutta entistä enemmän painotetaan toimintakyvyn ylläpitämistä ja ennaltaehkäisyä. Tällä hetkellä talossa on meneillään mm. kaatumisen ehkäisyyn tähtäävä tutkimusprojekti yhdessä kuntosalilaitevalmistaja HURin kanssa.
Fysioterapiaan voi hakeutua kuka tahansa itsemaksavana. Lääkärin lähetteellä fysioterapiasta on mahdollisuus saada Kela-korvaus.
Seniorielämää, kuntoutusta Oulunkylässä -tv-sarja Alfa-TV, Permanto.fi
Lisätietoa: Oulunkylän kuntoutussairaala