Vihdan pitää olla mieleinen

Vihtominen on perinne, jonka soisi elpyvän. Juhannussaunassa vihta tuoksuu, ja se luo mukavaa tunnelmaa. Vihtominen herättää tunteita ja keskusteluja.

Onko se länsisuomalaisittain vihta vai itäsuomalaisittain vasta? Mistä koivusta vihta tehdään?

Ja erityisesti: mikä on oikea tapa sitoa vihta? Tästä aiheesta järjestetään alkukesän mittaan monia näytöksiä pitkin Suomea, ja vihdanteon mallia löytyy muun muassa Youtubesta. Kilpailujen luvatussa maassa pidetään toki myös Suomen mestaruuskilpailuja tästäkin aiheesta!

Vihdantekemisen ammattilainen Hannu Maasola antaa Sydän-median lukijoille hyvät vinkit vihdan tekemiseen. Hänen yrityksensä Finnvihta Oy on myynyt pakastevihtoja vuodesta 1982 alkaen. Vihtoja on myyty muun muassa Japaniin. Kysyntää riittäisi, nykyisin vain ei tahdo olla tekijöitä, sillä vihdan teko on käsityötä.

Maasolan mielestä vihdan pitää ennen kaikkea olla saunojille mieleinen. Hyvä vihta tulee rauduskoivusta, sillä siinä on kova lehti ja se pitää vihreän värinsä. Hieskoivusta tehty vasta muuttuu löylyssä ruskeaksi ja se on turhan pehmeä.

– Jos haluaa hyvän tuoksun juhannussaunaan, kannattaa ottaa muutama hieskoivun oksa koristeeksi saunaan tai pari oksaa vihdan sisään. Hieskoivun tuoksu on mahtava.

Joku haluaa 60–70 senttiä pitkän vihdan, toiselle taas riittää 30–40 senttinen. Maasola pitää itse noin puolimetrisestä vihdasta, jolla voi ropsauttaa jalat ja selän. Savusaunaan hän veisi lyhyen vihdan. Jos vihta on pitkä, siihen tarttuu vihtoessa herkästi mustaa savuisilta seiniltä, ja juhannuksenviettäjät saavat kehoonsa turhat koristeet.

Yhteen vihtaan kannattaa kerätä noin 30 oksaa eli vihdasta. Vihdakset valikoidaan nuorista koivuista eli alle 10-vuotiaista puista. Kukkivasta koivusta ei vihdaksia kannata kerätä, koska ne lentelevät saunassa sinne tänne ja roskaavat löylyhuoneen hetkessä.

Maasolan mielestä sopiva kädensijan mitta on noin 15 senttiä. Halkaisijaltaan kädensija saa olla kolmisen senttiä. Kädensijasta napsitaan lehdet pois.

Joskus torimyynnissäkin saattaa nähdä vihtoja, jotka on sidottu narulla tai nippusiteellä. Maasola sanoo, että vihdan sitomiseen pitää aina käyttää aitoa, noin metrin mittaista vihdasta.

Ensin vihdas pujotetaan kädensija sisään, ja sitten sitä aletaan kiertää kun narua tasaisesti, välillä kiristäen. Kun vihdas kiristetään hyvin, se ei löysty. Yhtä vihtaa voi käyttää useamman kerran, ja siksi vihdan tekemiseen kannattaa käyttää aikaa.

Juhannuksenvietossa vihdanteko voi olla mukava yhteinen ohjelmanumero ja hauskanpidon aihe. Porukalla voi pitää vaikkapa leikkimielisen vihdantekokilpailun. Koivun lehdistä voi valmistaa juomia, kuten simaa.

Vihtominen vaikuttaa myös terveyteen. Kunnollinen vihtominen saunassa voi helpottaa sydämen vajaatoimintaa ja astmaatikkojen oireita. Koivun eteeriset öljyt ovat antiseptisia ja ne poistavat nestettä ja saattavat myös alentaa verenpainetta. Koivuvihtaa on pidetty myös kauneuteen vaikuttavana eikä ihme: saunan jälkeen vihtojan kasvot hehkuvat.

Jokainen saunoja voi vihtoa omalla tavallaan. Kylmässä vedessä hautunut vihta tuoksuu hyvältä ja moni nauttii kasvojen upottamisesta siihen. Vihtominen, ”piiskaaminen”, tekee hyvää keholle ja elvyttää verenkiertoa.

Vihdan voi askarrella muistakin kuin koivunoksista. Leppää on pidetty varsinaisena terveysvihtana. Katajaisella vihdalla voi lievittää kipuja, ja nipistelevä katajavihta toimii eräänlaisena akuhoitona. Pihlajaa pidetään perinteisesti rakkauspuuna, ja pihlajavihdalla voi kokeilla lemmen nostatusta.

Juhannukseen kuuluvat taikojen tekemiset ja kukkien ja yrttien kerääminen. Koivuvihtaan voi laittaa muutaman oksan vaikkapa ihmeyrtti nokkosta, kunhan sen ensin pehmentää kuumassa vedessä.

Ei kun vihtaa tekemään!

Kannattaa muistaa, että oksien kerääminen ei kuulu jokamiehenoikeuksiin eli siihen pitää olla maanomistajan lupa.