Ylistyslaulu metsän puille
Peer Wohllebenin kirja Puiden salattu elämä kertoo metsästä. Siellä liikkuminen edistää terveyttä monin tavoin.
Metsässä liikkuneiden naisten verenpaine, keuhkokapasiteetti ja verisuonten joustavuus paranevat mutta kaupungilla kävely ei tee samaa vaikutusta.
Erityisesti lehtimetsässä kulkeminen ilahduttaa kulkijan sydäntä ja tuo hyvän mielialan. Metsä on varsinainen happisuihku valoisaan aikaan, koska silloin puut yhteyttävät.
Tällaisia ja monia muita kiinnostavia tietoja löytyy saksalaisen Peer Wohllebenin kirjasta Puiden salattu elämä (Gummerus 2016). Kirjasta tuli Saksassa myyntimenestys, ja kirjasta on keskusteltu vilkkaasti Suomessakin.
Metsänhoitaja Wohlleben antaa kirjassaan puille sielun ja tunteet. Kirjan tiedot perustuvat tieteellisiin tutkimuksiin mutta tieteellisyys on jätetty sivuun ja kirja on varsin kansantajuinen. Kirjassa on selkeitä lukuja, jotka valottavat puiden olemusta eri tavoin. Kirjassa pohditaan muun muassa puun kuoren merkitystä, puun talvilevon tärkeyttä ja sienirihmastojen olemusta.
Puut tietävät Wohllebenin mukaan paljon enemmän kuin me ihmiset vielä saatamme käsittääkään – ne osaavat toimia oikein loukkaantuessaan ja ilmeisesti osaavat jopa laskea.
Metsänhoitaja Wohllebenin mukaan puut viestivät keskenään jännittävällä tavalla ja ne huolehtivat toinen toisistaan. Puut tarvitsevat paljon aikaa kasvaakseen. Tehokasvatus ei siksikään ole paras mahdollinen tapa kasvattaa metsiä.
Puiden salattu elämä on kirja, jonka teksti soljuu mukavalla tavalla. Kirjoittajan ote on lämminhenkinen. Kirjan ajatukset tulevat mukaan metsäkävelylle: olen aina pitänyt puita tärkeinä mutta kirjaa luettuani niiden merkitys on kasvanut. Puut ovat ihmisen ystäviä.
Kirja kannattaa lukea hitaasti – hitaita kun ovat puutkin. Ilmasto muuttuu, maailma muuttuu, ehkä pian olemme tilanteessa, jossa ymmärrämme laajasti puiden ja metsien suuren arvon.