Ystävänpäivä rantautui Suomeen Pienen punatukkaisen tytön avulla

Kun Pentti Walkama, Tampereen sydänyhdistyksen puheenjohtaja 1970-luvun loppuvuosilta pitkälle 1980-luvulle, jokin aika sitten soitti Leila Vuoriselle, yhdistyksen silloiselle toiminnanjohtajalle, kysyi hän ensimmäiseksi: ”Vieläkö sinulla on punainen tukka?” ”Vielä on”, Leila vastasi ja kutsui Pentin Tampereelle muistelemaan, kuinka ystävänpäivä rantautui Suomeen vuonna 1980.

– Olin innostunut Tenavat-sarjakuvasta, Leila kertoo nyt. – Siinähän on se Pieni punatukkainen tyttö, johon Jaska Jokunen on rakastunut.

Ujouden takia Jaska ei koskaan uskaltanut osoittaa rakkauttaan, joten rakkaus jäi yksipuoliseksi. Mutta Charles M. Schulzin sarjakuvassa hohti sitäkin vahvemmin Valentine’s Day punaisine sydämineen. ”Sehän sopii meille”, Leila kuvailee oivallustaan. Näen silmissäni hetken, jona idea lävähti Leilalle kotipihalla niin, että roskapussi jää niille sijoilleen keskelle pihaa ja Leila palaa juosten sisälle. Ajatus sydänyhdistyksen seuraavasta kampanjasta piti saada kirjoitettua ylös.

Eihän asiasta heti innostuttu sydänyhdistyksen hallituksessa. Mutta Leila on sitkeä. Hän jatkoi idean kypsyttelyä ja esitteli sen vuoden kuluttua uudelleen. Siinä vaiheessa puheenjohtaja Walkama siunasi ajatuksen: ”Kyllä me tähän lähdetään.” Ratkaisevaa oli, että myös Pentti Nieminen, sydänyhdistyksen vahva vaikuttaja ja Linkosuon toimitusjohtaja, uskoi asiaan.

Ystävä on se, joka aavistaa, milloin häntä tarvitaan.
Piirros Matti Kota

Malliesimerkki kampanjan lanseerauksesta

Tampereen sydänyhdistyksen asema ystävänpäivän juurruttamisessa Suomeen on kiistaton. Tieto löytyy Wikipediasta, mutta se noteerattiin myös jo 1980-luvulla ilmestyneessä SKS:n Uusi ajantieto -kirjassa: ”Valentinuksen päivän aloitti Suomessa 1980-luvun alussa Tampereen sydänyhdistys, jonka puuhanaiset oivalsivat sydänsymbolin ja järjestön toimintakohteen yhteyden.” Leila oli pöyristynyt.

– Meidän asiantuntijaryhmästä löytyi historioitsijaa, kansanperinteen tutkijaa, markkinoijaa, talouden asiantuntijaa, yritysjohtajaa, tiedottajaa… Ei puuhanaisia!

Ajatusta alettiin lämmittää itse asiassa jo 1977. Silloin ideoitiin itse tehdyt pitsikortit, jotka lähetettiin Pirkanmaan julkimoille Arvaa kuka -allekirjoituksella punaisella Valentinus-sinetillä suljetussa kirjekuoressa. Sama toistettiin seuraavana vuotena, nyt yhdistyksen allekirjoittamana. Vuonna 1979 kaupunkikuvaan ilmestyivät jo halinallet ja yksi rakkausluentokin pidettiin. Kun maaperää oli riittävästi valmisteltu, vuonna 1980 aloitettiin ”aika lujaa”.

Tampereella ei tyydytty juhlimaan ainoastaan 14. helmikuuta. Ystävänpäivästä alkoi kahden viikon jakso, Valentinus-viikot, joita kukaan tamperelainen ei voinut välttyä huomaamasta.

Ensimmäinen varsinainen Valentine-kortti julkaistiin vuonna 1981, jonka jälkeen Valentinus-tuotteen logo rekisteröitiin.

– Vaikka joka vuosi julkaistiin uusi ystävänpäiväkortti, tuosta kortista emme päässeet koskaan.

Sen suosio säilyi myös röyhelöreunaisena tyynyliinana. Ennen pitkää ystävänpäivä toi markkinoille uusia Iloinen sydän -tuotteita, joita myös ostettiin myytäväksi lahjatavaraliikkeisiin ympäri maata.

Ensimmäinen ystävänpäiväkortti julkaistiin vuonna 1981. Piirros Anne Ikonen.

Tempausviikoilla iloa kaupunkikuvaan

Sydänyhdistys tavoitteli ystävänpäiväkampanjallaan sydäntyön näkyvyyttä ja tunnettuutta niin, että sanoma välittyisi tuoreella tavalla ja innostaisi mukaan myös nuoria aikuisia. Ajatuksena oli tuoda iloa tamperelaisille. Päivästä haluttiin rakastavaisten päivä, kaikkien sydänten päivä, jolloin tunteiden ilmaisu on luvallista. Joskus Leila joutui miettimään, tuliko luvattua liikaa.

– Sanoimme, että tunteita saa näyttää, suudella voi vaikka linja-autossa. Kysyin sitten liikennelaitokselta, saako bussissa suudella. Kyllä heidän piti vähän aikaa miettiä, ennen kuin saatiin lupa.

Keskustorilla oli Ilmainen ihmelääke -koppi, jossa kookas nallepukuinen mies halasi ihmisiä luvan kanssa. Sydänliiton nallejulistesarjasta tutun sarjakuvapiirtäjä Veli-Pekka Alaren piirtämä Iloinen ihmelääke -kortti täydensi kampanjaa. Kortin tekstipuolella ohjattiin hymyjumppaan:

Ei tarvitse pelästyä, tämä ei ole mitään hikistä touhua.
Hymyjumppaan tarvitaan a) naama ja b) sormi.
Ja näin se käy:
Nostetaan ensin ns. paremman käden etusormi pystyyn.
Viedään sormi edelleen ojennettuna toiseen suupieleen.
Painetaan sormi suupieltä vasten ja kohotetaan sillä suupieltä ylöspäin.
Jätetään suupieli ylös ja viedään sormi toiseen suupieleen ja kohotetaan sitä ylös.
Lasketaan sormi ja käsi alas ja yritetään pitää suupielet ylhäällä pelkällä tahdonvoimalla.
Tätä liikkeen loppuosaa kutsutaan HYMYksi. Siis HY-MY.
Tätä liikettä voi harjoitella kotona peilin edessä.
Kun muistat treenata sitä aina linja-autossa, pankissa, kaupassa ja kadulla, niin takaamme, että tulokset ovat hämmästyttävät: ulkomuotoon ilmestyy uusi miellyttävä lisäpiirre ja koko maailma alkaa ennen pitkää näyttää valoisammalta.
Siispä: HYMYILEMIIN!

Ilmainen ihmelääke kortti. Piirros Veli-Pekka Alare

Valentinus ja Valentina

Kaksiviikkoisia Valentinus-tempauksia järjestettiin Tampereella vuosina 1980–2008. Tempauksen teema vaihteli vuosittain: läheisyys, yksinäinen sydän palelee, ystävyys, kuuntelutaito, auttaminen, nauru pidentää ikää, palvelualttius, rakkaus, muistaminen, anteeksiantaminen, huumori, sydämellisyys…

Halinallet, tehtävään rekrytoidut nuoret, liikkuivat kaupungin linja-autoissa ja kaduilla ja pyysivät lupaa saada halata vastaantulijoita. Joskus linja-autossa oli tunnelmaa niin, että muiden mukana laulava bussikuski ajoi pysäkin ohi.

Rautatieasemalla halinallet tarjoutuivat myös kantamaan matkalaukkuja.

Melkein kaikkeen teemaviikoilla liittyi jokin kilpailu. Esimerkiksi yhteisöt ja tunnetut tamperelaiset somistivat kulloisenkin teeman mukaan Hämeenkadun näyteikkunoita, joista yleisö äänesti voittajan.

Aamulehti kuten myös kaupunkilehti Tamperelainen oli vahvasti mukana teemaviikkojen viestinnässä.

Aamulehti jopa julkaisi yksinoikeudella diplomilla ja kukkakranssilla palkitun vuoden Valentinuksen tai Valentinan. Ehdokasta, tavallista tamperelaista, etsittiin lehden lukijaäänestyksellä. Palkitseminen tapahtui sydänjuhlassa yliopiston juhlasalissa. Juhlan avaaminen täpötäydessä salissa muistuu vieläkin Pentti Walkaman mieleen sykähdyttävänä tapahtumana.

Kun haluat väriä elämääsi, avaa silmäsi. Piirros Riikka Juvonen

Satumetsä houkutti lapsiperheitä

Valentinus-viikkojen aikana oli rakkausruokakilpailuja alan opiskelijoille, hierontatempauksia eri ryhmille, mm. bussikuskeille ja abeille, suosittuja rakkausluentoja ja Kaupin metsään rakennettua satumetsää. Eräänä vuonna trumpetinsoittaja ilmoitti neljän tunnin välein kaupungintalon parvekkeelta, että Tampereella on rauha.

Satumetsästä paisui vuosien mittaan niin iso tapahtuma, että se jouduttiin lopettamaan, kun järjestelyt vaativat niin paljon.

– Sairastettiin jouluun saakka, Leila huokaisee.

Satumetsässä oli kävijöitä enimmillään yli 20 tuhatta. Eri puolille Kaupin metsää oli rakennettu kaikkiaan 48 erilaista satupistettä.

– Yhdessä oli Punahilkka. Vuodesta toiseen eräs susikoira jäi istumaan Punahilkan viereen, siitä on monta valokuvaakin.

– Paras puhuja oli Panu Rajala, jonka aiheena oli suomalaisen miehen murheet, Leila muistelee. – Hän sai kansan nyyhkyttämään – ja ne oli miehet, jotka nyyhkytti.

Toinen menestys oli Nalkuttavan naisen kurssi, jonka päätteeksi moni mies toi ruusuja vaimoilleen. ”Kyllä se auttoi siihen petihommaankin”, oli joku mies todennut jälkeenpäin.

Suosittu luento oli myös Mies, sydän ja seksi. Kaikki eivät edes mahtuneet saliin. Esitys oli koskettava ja hauska. – Mutta ei mitään hävytöntä, Leila täsmentää.

Sekä Leila että Pentti harmittelevat, että ystävänpäivästä ei tuolloin tullut koko sydänjärjestön juttua. Leila muistelee, että heidän touhunsa näytti Helsingin vinkkelistä lapselliselta.

– Tampere on ihan omanlaisensa, helsinkiläiset eivät tajua, toistelee kumpikin useampaankin otteeseen kahvihetkemme aikana. – Tämä on sopivankokoinen kaupunki tällaisten tempauksien järjestämiselle.

– Mutta meidän olisi kyllä pitänyt olla aktiivisemmin yhteydessä liittoon, Pentti toteaa jälkiviisaana.

Karhut sauvakävelyllä. Kuva Riikka Juvonen

Ystävänpäivä on joka päivä

Kukkakauppiaat lähtivät mukaan Biedermeier-kukkakimpuilla. Sanottiin, että miehen pitäisi antaa ainakin kerran vuodessa vaimolle kunnon kukkakimppu. Kaupat myös toimittivat kukkia sydänyhdistyksen toiveiden mukaisiin kohteisiin.

Pentti Walkama toimi tuolloin Pohjola-yhtiöiden aluejohtajana. Tuohon aikaan kuului asiaan huomioida asiakkaita merkkipäivinä.

– Minä tilasin heille usein Biedermeier-kukkakimpun.

Itse asiassa Walkama tuli mukaan sydänyhdistykseen työnsä takia. Hän oli juuri muuttanut Tampereelle, eikä tuntenut toimialueensa ihmisiä.

– Minut houkutteli mukaan sydänyhdistykseen tuttava, joka oli tuolloin yhdistyksen puheenjohtajana.

Kun Pentti Walkama 90-luvun alussa jäi eläkkeelle ja muutti Espooseen, hän siirtyi Espoon sydänyhdistyksen jäseneksi. Vasta 2015 oman ”moottorin täysremontti” sai hänet tutustumaan yhdistyksen toimintamuotoihin. Nyt on menossa viides vuosi vertaistukihenkilönä. Hän nauttii, kun saa annettua toiselle jotakin, mitä tämä juuri silloin tarvitsee.

– On kiva, kun saa olla tässä mukana, hän iloitsee. – Olen mukana niin kauan kuin jaksan, tai kun joku sanoo, että ”Kuule Pentti, nyt meillä on nuorempia, jotka voivat jatkaa”. Ajatus ystävyydestä on käsittämättömän hieno.

Leila Vuorinen ja Pentti Walkama muistelivat Tampereen sydänyhdistyksen ystävänpäiväkampanjoita Baker Cafessa Tampereella.

Kommentti: Vai toivatko lääketieteen opiskelijat ystävänpäivän Suomeen jo 1968?

Hehkutimme taannoin Sydänliiton hallituksen kokouksen yhteydessä sitä, että Tampereen sydänyhdistys toi ystävänpäivän Suomeen vuonna 1980. Hallituksen kainuulaisjäsen, erikoislääkäri Tuomo Pääkkönen huomautti, pilke silmäkulmassa, että kyllä hän on viettänyt ystävänpäivää Suomessa jo paljon aikaisemmin. Hänellä on kuvakin Helsingin yliopiston lääketieteen opiskelijajärjestön ystävänpäiväjuhlasta vuodelta 1968. No sehän piti saada nähtäväksi!
Kandiseuran juhlasta ei kuitenkaan vielä lähtenyt liikkeelle valtakunnallista kampanjapäivää, ei edes Wikipedia-noteerausta. Almanakkaan ystävänpäivä tuli vasta vuonna 1987.

Sinikka ja Tuomo Pääkkönen Helsingin Lääketieteenkandidaattiseuran ystävänpäiväjuhlassa vuonna 1968.