Kiitollinen, sydänjuuria myöten

Reilu pari viikkoa sitten odotin aamuseitsemältä Meilahden sydänaseman ovien avautumista.

Rytmihäiriöitäni oli hoidettu toista vuotta lääkkeillä ja lukuisilla rytminsiirroilla. Kun sydämen rytmiä oli alkuvuodesta yritetty palauttaa sähköisesti kerta toisensa jälkeen, kardiologi ehdotti katetrihoitoa.

Katetrihoidolla eli -ablaatiolla tarkoitetaan rytmihäiriöitä aiheuttavan rakenteen arpeuttamista sydämestä. Toimenpiteen aluksi tutkimus- ja hoitokatetrit viedään paikallispuudutuksessa sydämen sisään reisilaskimon kautta. Sen jälkeen tavoitteena on eristää rytmihäiriöpesäkkeitä muusta eteisestä. Hoitoa kutsutaan myös keuhkolaskimoiden eristykseksi.

Kun sydänaseman ovet avautuisivat, toimenpiteelle ei olisi mitään estettä. Edellisen päivän ultraäänitutkimus ruokatorven kautta oli sujunut jopa yllättävän helposti. Olin muuten terve, ottanut verenohennuslääkkeeni ja muistanut lähteä liikkeelle ilman kaurapuuroa.

Kardiologin haltuun

Ilmoittauduin potilaaksi ja sain rannekkeen. Turhia aikailematta minua vietiin kohti toimenpidehuonetta.

Jo ennen katetrihoitoa annettiin rauhoittavaa ja kipulääkettä. Vaikka vaarallisten komplikaatioiden riski olisi vain pari prosenttia, potilaskuljetuksen aikana mielessä kävi aivoinfarktin ja verenvuodon mahdollisuus. Vähän hermostutti, mutta päätin jättää homman kardiologin haltuun.

Toimenpide itsessään kesti muutaman tunnin. Ablaation aiheuttamaa kipua estettiin tehokkaasti suonensisäisellä lääkityksellä, joka myös rauhoitti. Siinä paareilla en jaksanut pohtia tai pelätä sitä, että joku ropeloi sydäntäni sisäpuolelta. Taisin nukahtaakin.

Kardiologi ilmoitti kaiken sujuneen hyvin. Matka jatkui sydänosastolle.

Korona-aika

Osastolla makasin ensin pari tuntia liikkumatta. Verenvuodon estämiseksi haulipussit painoivat reikiä nivusissa. Tunsin, että sydän jyskytti tasaisesti. Huokaisin helpotuksesta autuaan tietämättömänä siitä, että tapahtumat olivat lähteneet vyörymään ulkomaailmassa.

Ensin hoitaja tuli ilmoittamaan, että kaikki vierailut on kielletty välittömästi. Sitten toinen kertoi henkilökunnan alkavan käyttävää suojamaskeja. Meilahden sairaalassa oli siirrytty korona-aikaan.

Tilannetta ei yhtään helpottanut samaan aikaan tullut uutinen, jonka mukaan Husin sydänkirurgilla oli todettu koronatartunta ja hän oli saanut oireita töissä.

Nukuin yön sydänosastolla huonosti, mutta jo seuraavana päivänä sain hyvästellä huonetoverini. Hyppäsin taksiin ja totesin saman tien, että sairaalan ulkopuolellakin puhuttiin vain koronaviruksesta.

Kiitollinen, sydänjuuria myöten

Olen ollut kolmatta viikkoa sairauslomalla ja on aika palata (etä)työelämään. Katetriablaatio vaikuttaa toistaiseksi onnistuneelta, vaikka lieviä rytmihäiriöitä ja nopeasykkeisyyttä onkin esiintynyt. Neljän tunnin eteisvärinäkohtaus loppui itsestään.

Kun olen käynyt yli vuoden ajan toistuvasti Meilahden päivystyspoliklinikalla sekä kardiologian osastolla ja valvonnassa, hoitohenkilökunnan jaksaminen kävi usein mielessä jo ennen koronaepidemiaa.

En voi olla kuin sydänjuuriani myöten kiitollinen siitä ammattitaitoisesta hoidosta, jota olen aina saanut. Etenkin päivystyksen hoitajilla on rautaisen osaamisen lisäksi hyvä pelisilmä nopeasti muuttuvissa ja inhimillisesti raskaissa tilanteissa. Jos kaikki lääkärit vielä osaisivat sanoa päivää ja esitellä itsensä, erikoissairaanhoidon arvosana olisi täysi kymppi.

Tuoreen tutkimuksen mukaan koronaepidemian eturintamassa työskentelevä hoitohenkilökunta on nyt vaarassa uupua. Masennus- ja ahdistusoireet sekä univaikeudet koettelevat. Hoitajien jaksamiseen onkin panostettava välittömästi.

Palkankorotus on vähintä, millä yhteiskunta voi osoittaa arvostusta kouriintuntuvasti.

Teksti on julkaistu aikaisemmin Ari Liimataisen omassa blogissa.

Blogi on julkaistu myös Uuden Suomen puheenvuorona.

Lue lisää: Eteisvärinäkohtausten ehkäisemisen mahdollisuudet ja Rytmihäiriölääkkeet.