Hyppää sisältöön

Rytmihäiriölääkkeet

Nämä lääkkeet vaikuttavat sydämen sähköiseen toimintaan. Eniten niitä käytetään eteisvärinän hoitoon.

Anna-Mari Hekkala, ylilääkäri
Julkaistu 1.7.2022

Beetasalpaajat ovat tavallisimpia erityyppisten rytmihäiriöiden hoitoon käytettyjä lääkkeitä. Niitä voivat määrätä kaikki lääkärit. Muiden rytmihäiriölääkkeiden käyttö vaatii perehtyneisyyttä ja tiettyjä sydäntutkimuksia, joten niitä aloittavat vain kardiologit tai sydänsairauksiin perehtyneet sisätautilääkärit. Usein hoito aloitetaan sairaalassa. Yleislääkäri voi vastata hoidon seurannasta.

Joskus kardiologit käyttävät termiä ”varsinainen rytmihäiriölääke”. Tällä tarkoitetaan kaikkia muita seuraavassa kerrottuja lääkkeitä, paitsi tavallisia beetasalpaajia. Näin sen vuoksi, että varsinaiset rytmihäiriölääkkeet ovat selvästi tehokkaampia.

Rytmihäiriölääkkeet luokitellaan neljään pääluokkaan sen mukaan, mihin sydämen ionikanavaan vaikutus pääasiassa perustuu:

Luokka I: Solukalvon natriumkanavan salpaajat

  • IA: kinidiini ja disopyramidi
  • IB: meksiletiini
  • IC: flekainidi ja propafenoni

Luokka II: Beetasalpaajat

Luokka III: Solukalvon kaliumkanavan salpaajat

  • Amiodaroni, dronedaroni ja sotaloli

Luokka IV: Kalsiuminestäjät

  • Verapamiili ja diltiatseemi

Natriumkanavan salpaajat (luokka I)

Tämän ryhmän lääkkeistä flekainidi (esim. Tambocor®) on selvästi eniten käytetty. Sitä käytetään eteisvärinäkohtausten estämiseen ja hoitoon silloin, kun sydän on todettu rakenteeltaan terveeksi. Päivystyksessä eteisvärinäkohtaus voidaan päättää sähköisen rytminsiirron sijaan tekemällä rytminsiirto flekainidilla, jolloin sitä annetaan suonensisäisenä tiputuksena tai suun kautta tabletteina. Lääkettä voidaan käyttää myös eräiden kammiotakykardioiden hoitoon.

Flekainidi on varsin tehokas eteisvärinän estolääke säännöllisesti käytettynä. Sen ohella tarvitaan beetasalpaajaa, sillä yhteiskäytössä lääkkeet ovat tehokkaampia ja turvallisia. Flekainidista on saatavilla kerran päivässä otettava pitkävaikutteinen valmiste, joten käyttö on helppoa.

Hoidon onnistumista pitää seurata ottamalla sydänfilmi eli EKG säännöllisesti, ainakin vuosittain. Seurannassa kiinnitetään huomiota syketasoon ja mitataan EKG:stä sydämen sähköisiä johtumisaikoja. Jos eteisvärinän lisäksi ilmenee eteislepatusta, kardiologi arvioi, onko hoitoa enää turvallista jatkaa. Sydäninfarktin jälkeen tai sydämen vajaatoiminnassa sen käyttö on kielletty.

Haittavaikutukset ovat harvinaisia. Tavallisimpia ovat huimauksen tunne ja näköhäiriöt (kaksoiskuvat tai näön sumeneminen). Nämä ovat ohimeneviä, ja niitä esiintyy lähinnä suonensisäiseen tiputukseen liittyen.

Propafenoni on vaikutukseltaan flekainidin kaltainen. Sen varjopuolena on tiheämpi annostelu, eli lääke pitää ottaa vähintään kaksi, mutta mielellään kolme kertaa päivässä. Koska teho ei ole flekainidia parempi, propafenonin käyttö on jäänyt Suomessa vähäiseksi.

Kinidiinin, disopyramidin ja meksiletiinin käyttö on nykyisin vähäistä. Kinidiiniä käytettiin aikoinaan aktiivisesti eteisvärinäkohtausten hoitoon, mutta nykyisin vain erityistilanteissa. Disopyramidia on myös käytetty eteisperäisten rytmihäiriöiden hoitoon, mutta nykyisin lähinnä erään harvinaisen kardiomyopatian (hypertrofinen obstruktiivinen kardiomyopatia; HOCM) hoidossa. Meksiletiiniä tarvitaan joskus kammioperäisten rytmihäiriöiden estossa.

Beetasalpaajat (luokka II)

Beetasalpaajat ovat tavallisimpia lääkkeitä, joita yleensä kokeillaan ensimmäisenä erityyppisten rytmihäiriöiden hoitoon. Monesti ne ovatkin riittäviä. Beetasalpaajista löydät oman artikkelin täältä.

Sotaloli on beetasalpaaja, mutta erityisesti ryhmän III kaliumkanavan salpaaja.

Kaliumkanavan salpaajat (luokka III)

Amiodaroni on tehokkain rytmihäiriölääke. Sillä voidaan hoitaa kaikentyyppisiä rytmihäiriöitä. Sitä käytetään myös potilailla, joilla on muita sydänsairauksia kuten sydänlihassairaus (kardiomyopatia) tai eri syistä johtuva sydämen vajaatoiminta.

Kolikon kääntöpuolena on haittavaikutukset, joita esiintyy huomattavasti enemmän kuin muilla rytmihäiriölääkkeillä. Haitat aiheutuvat erityisesti lääkkeen sisältämästä jodista. Tästä syystä potilaita seurataan säännöllisesti kardiologian poliklinikalla erikoislääkäreiden toimesta.

Haittavaikutuksina voi esiintyä kilpirauhasen liika- tai vajaatoimintaa, maksan toimintahäiriöitä, keuhkojen reaktioita, ihon herkistymistä auringonvalolle (palaa helpommin), sekä silmäongelmia. Edellä mainituista kilpirauhasongelmat ovat tavallisimpia.

Lääke kerääntyy elimistön rasvakudoksiin, ja vaikutus alkaa hyvin hitaasti. Tästä syystä hoidon aloituksessa joudutaan käyttämään moninkertaisia annoksia lopulliseen, ylläpitoannokseen verrattuna. Vastaavasti kun lääkkeen ottaminen lopetetaan, vaikutus poistuu hitaasti vasta viikkojen kuluessa, kun lääkeaine vapautuu rasvakudoksista.

Vaikka haittaluettelo on pitkä, hyöty eli toimintakykyä vakavasti heikentävän, tai jopa henkeä uhkaavan rytmihäiriön estäminen ylittää mahdolliset haitat. Hoitoa aloittaessa kardiologi punnitsee aina hyödyt ja haitat.

Dronedaroni on jatkokehitetty amiodaronista. Molekyylista on poistettu jodi, jolloin monet haittavaikutukset jäävät pois. Maksan toimintaa täytyy kuitenkin seurata. Lääkettä käytetään vain eteisvärinän estohoidossa. Sitä on yksi vakioannos, tabletti kaksi kertaa päivässä. Jos eteisvärinä jää pysyväksi rytmiksi, lääke pitää lopettaa. Samoin tehdään, jos ilmenee sydämen vajaatoimintaa. Haittavaikutuksia on amiodaronia vähemmän, mutta valitettavasti tehokin on huomattavasti vaatimattomampi.

Sotaloli on vanha lääke, jota käytetään eteis- ja kammioperäisten rytmihäiriöiden estoon. Tehokkaat annokset hidastavat voimakkaasti sykettä, mikä muodostuu joskus käytön esteeksi. Hoitoa pitää seurata säännöllisesti EKG:llä, sillä sotaloli aiheuttaa QT-ajan pidentymistä. Pidentynyt QT-aika voi puolestaan altistaa kammioperäiselle rytmihäiriölle.

Kalsiuminestäjät (luokka IV)

Kalsiuminestäjien laajasta joukosta rytmihäiriöitä hoidetaan sydänselektiivisillä verapamiililla ja diltiatseemilla. Kalsiuminestäjistä voit lukea omasta artikkelistaan täältä.

Muut akuuttitilanteissa käytettävät lääkkeet

Vernakalantti (Brinavess®) on suonensisäisenä tiputuksena annettava lääke, jolla voidaan tehdä eteisvärinän rytminsiirto sähköisen rytminsiirron tai flekainidi-tiputuksen sijaan.

Adenosiini (Adenocor®) on suonensisäisesti injektiona annettava lääke, joka pysäyttää supraventrikulaarisen takykardian kohtauksen (SVT).

 

Lääkeaine Valmistenimet Huomauksia
Kinidiini Quinidine Sulfate Erityislupavalmiste
Disopyramidi Ritmoforine
Rhytmodan (ei sv-korvausta)
Erityislupavalmisteita
Meksiletiini Mexiletine Hydrochloride Erityislupavalmiste
Flekainidi Tambocor
Flecainide Orion
Propafenoni Rytmonorm Erityislupavalmiste
Amiodaroni Cordarone
Dronedaroni Multaq Rajoitettu peruskorvattavuus B-lausunnolla
Sotaloli Sotacor
Sotalol Mylan
Alempi erityiskorvaus kroonisessa verenpainetaudissa, kroonisessa sepelvaltimotaudissa ja kroonisissa rytmihäiriöissä

 

Lue seuraavaksi