Paperiperkele ja Mäntän Medici
Kävin kesällä Mänttä-Vilppulassa. Serlachius- ja Gösta-museoiden näyttelyistä jäi paljon pureskeltavaa tulevan talvenkin varalle, mutta käynti sai myös ihmettelemään, miten tällainen kulttuurin kehto on syntynyt keskelle Suomea, syrjään valtaväyliltä.
Vaikuttava ja vielä kevättalvelle jatkuva on esimerkiksi Sampsa Virkajärven kahdesta videoteoksesta koostuva Sun kanssa | Mitä jää? -näyttely, joka pohdiskelee vanhenemista, vanhempien ja lasten muuttuvaa suhdetta sekä luopumista. Toisessa videossa teemoja käsitellään kuolevan isän ja toisessa muistisairauteen haurastuvan äidin kautta.
Tunsin kyllä museoiden maineen, mutta Mänttä ole aikaisemmin osunut kulkureitin varrelle. Nytkin olin Tampereella, josta paikalle pääsi museoiden kätevästi omalla bussilinjalla. Matkaan käytetty aika oli kyllä vaivan arvoinen.
Paperiperkele
Gustaf-museon päänäyttelyn, Teemu Keskisarjan kirjoittamasta elämäkerrasta dramatisoidun Gustaf Adolf Serlachiuksen tarinan avulla aloin päästä kärrylle. Paperiperkele-esitys avaa 1800-luvun tehtailijan visioita paitsi paperiteollisuuden patruunana ja teollisuustuotannon luojana, myös taidemesenaattina. G. A. Serlachiuksen mielestä Mänttä ei ollut yhtään sen kauempana maailman metropoleista kuin Tamperekaan. Näin siis paljon ennen sähköisiä tietoliikenneyhteyksiä. Pitäisiköhän tarkistaa omia ennakkoluuloja ja käsityksiä siitä, mikä on lähellä ja kaukana?
Yrittäjä G. A. Serlachius oli hankalan miehen maineessa. Tie ilomantsilaisesta pikkuvirkamiehen pojasta monien enemmän tai vähemmän epäonnistuneiden yrityskokeilujen kautta tamperelaiseksi apteekkariksi ja yhdeksi suomalaisen puunjalostusteollisuuden perustajahahmoksi vaati sitkeyttä. Hän taisteli yrityksensä menestyväksi useiden toistaan seuraavien rahoitusvaikeuksien ja konkurssiuhkien jälkeen ja pystyi lopulta saamaan Pohjanmaan radankin kulkemaan tehtaidensa kautta. Paikkakuntalaisille hän oli työläisten terveydestä ja hyvinvoinnista aikalaisiaan paremmin huolehtiva patruuna. Hän halusi, että Mänttä olisi rannikon vanhoja pikkukaupunkeja edistyneempi ja perusti paikkakunnalle mm. koulun, kirjaston ja palokunnan torvisoittokuntineen. Kova työtahti ja kiivas luonne johti sydänkohtauksiin ja vähitellen liikkeenjohdosta luopumiseen. Erinäisten vaiheiden jälkeen yhtiön johtoon valikoitui veljenpoika ja vävy Gösta.
Gösta Serlachiuksen taidesäätiö
Kulttuuri eri muodoissaan kuului G. A. Serlachiuksen harrastuksiin nuoresta pitäen, Mäntässä hän kiinnostui erityisesti kuvataiteesta. Hän tuki nousevia kykyjä, kuten Hjalmar Munsterhjelmiä, Emil Wikströmiä ja Axel Gallénia ja aloitti myös taidenäyttelytoiminnan.
Myös Gösta Serlachius oli suuri taiteen ystävä. Hän perusti nimeään kantavan taidesäätiön. Hänen poikansa ja seuraajansa vuorineuvos Ralph Erik Serlachius oli myös yhteiskunnallinen vaikuttaja. Hän toimi mm. ministerinä ja lukuisissa luottamustoimissa, muun muassa Suomen Sydänliiton ensimmäisenä puheenjohtajana. Hän kuului myös Urho Kekkosen lähipiiriin ja hänen persoonansa toi arvovaltaa 1955 perustetulle Sydänliitolle.
Sun kanssa – Mitä jää? Serlachius-museo Gösta 9.6.2018–3.2.2019
Paperiperkele. Kauppaneuvos G. A. Serlachiuksen värikäs elämä ja uhkarohkeat afäärit. Gustaf-museon päänäyttely
Kirsi Myllyniemi, Sydämen paloa ja aatosta jaloa. Suomen Sydänliitto 1955-2005. Gummerus, 2004.
Marja Kytömäki
Päätoimittaja
marja.kytomaki@sydanliitto.fi
040 536 1056