Pelastaako digitaalisuus rikkoutuneen hoitopolun ongelman?
Sydänsairaudet ovat suomalaisten kansantauteja, ja muutamaa harvinaista poikkeusta lukuun ottamatta ne ovat kroonisia sairauksia. Siksi kannamme erityistä huolta näiden sairauksien hoidon saatavuudesta ja jatkuvuudesta. Jos potilasta ei ohjata hoitopolulla, on suuri riski sille, että hän jää sairautensa kanssa yksin. Silloin ennusteeseen vaikuttavan lääke- ja elintapahoidon toteutuminen vaarantuu, ja uuden sydäntapahtuman todennäköisyys kasvaa merkittävästi, Anna-Mari Hekkala ja Pirjo Suomalainen kirjoittavat.
Sydänliitto kartoitti syksyllä 2022 sepelvaltimotaudin hoitoketju- ja polkukuvausten tilanteen koko Suomessa. Hoitoketjukuvauksen tarkoitus on sopia ja kuvata yhteisesti hoidon alueellinen järjestäminen. Perimmäinen tarkoitus on hyvä: osoittaa terveydenhuollon toimintaketjussa jokaisen ammattilaisen rooli ja vastuu.
Valitettavasti vain 14 alueelta löytyi yhteinen sepelvaltimotaudin hoitoketjukuvaus. Monet näistä edelleen julkisesti nähtävillä olevista olivat lisäksi vanhentuneita, eikä niiden päivittämisestä uusien hyvinvointialueiden aloittaessa ollut suunnitelmia kuin harvoilla. Kuvaukset on tarkoitettu pääasiassa ammattilaisten käyttöön, eikä potilailla ole usein niihin pääsyä, sillä kuvaus saattaa olla saatavilla vain rekisteröitymistunnusten takana. Hoitoketjukuvaus ei tarjoa potilaalle yhteydenpitomahdollisuutta ammattilaisten suuntaan.
Hoito- ja palvelupolkuja on kehitettävä siten, että ne aidosti palvelevat myös potilaiden tarpeita. Digitaaliset ratkaisut saattaisivat olla yksi mahdollisuus hoidon jatkuvuuden turvaamiseksi. Suomessa onkin luotu viime vuosina innokkaasti sellaisia digitaalisia hoitopolkuja, jotka voidaan ymmärtää hoidon välineeksi. Hoitopolulta potilas saa paitsi tietoa, hänellä on myös mahdollisuus ottaa yhteyttä hoitoyksikköön.
Tavallisesti potilas ohjataan polulle erikoissairaanhoidosta sydäninfarktin tai pallolaajennuksen jälkeen. Tällaisia sepelvaltimotaudin digitaalisia hoitopolkuja löytyy Suomessa nyt seitsemältä hyvinvointialueelta. Monet poluista ovat vasta alkuvaiheessa, ja kestoltaan lyhyitä, vain neljä viikkoa sairastumisen jälkeen jatkuvia. Ilahduttavasti suuntauksena on laajentaa digitaalisen hoitopolun kesto jatkumaan toistaiseksi, aivan kuten sairauden hoito edellyttää. Tällä tavoin mahdollistetaan hoidon jatkuminen katkeamattomasti erikoissairaanhoidosta perusterveydenhuoltoon. Ihanteellinen tilanne syntyy, kun digihoitopolkuun yhdistetään jatkumona myös sydänvalmennus, Sydänliiton Tulppa-verkkovalmennus. Tämän avulla hoitoon sitoutuminen paranee, ja videotapaamisten kautta järjestyy tärkeä vertaistuki.
Parhaimmillaan yhteydenpito ja sydänkuntoutus voidaan toteuttaa digitaalisen hoitopolun kautta. Alkuinnostuksen huumassa on kuitenkin hyvä tunnistaa sudenkuopat. Digitaalisuus ei sovi kaikille. Monet tarvitsevat edelleen kasvokkain tapahtuvaa tukea ja hoidon seurantaa. Digitaaliset palvelut eivät saa typistyä pelkiksi tietopaketeiksi, vaan polulla pitää olla mahdollisuus yhteydenpitoon ammattilaisten ja potilaiden välillä. Vastaavia hoitopolkuja on kehitetty monien sairausryhmien hoitoon, mutta mikä on tulevaisuudessa monisairaiden tilanne? Viestitteleekö potilas esimerkiksi viidellä eri palvelupolulla, vai voisiko kaiken hoitaa yhdellä kanavalla? Digitaalisia ratkaisuja tulee kehittää käyttäjäkokemusten perusteella.
Digitaaliset palvelut tulevat olemaan yksi ratkaisu hoitopolkujen eheyttämiseksi. Kehitystyötä tulisi tehdä laaja-alaisesti ammattilaisten, potilaiden ja potilasjärjestöjen kanssa. Siten voitaisiin saavuttaa kaikille tärkeä yhteinen tavoite, mahdollisimmin hyvä elämä sairaudesta huolimatta.
Lue lisää: