Uusi ja pelottava voi tuoda mukanaan myös jotain hyvää
Kirjoittaessani tätä eletään heinäkuun loppua. Kevään koronaan liittyvät tapahtumat ovat vielä vahvasti mielessä, vaikka Suomessa saammekin nyt elää viruksesta hieman rauhallisempaa aikaa. Toki tartuntoja on nytkin päivittäin, mutta onneksi vain vähän.
Syksyn osalta on vielä auki se, miten voimme toimia niin yksilöinä kuin järjestönä. Hienoa olisi, jos voisimme järjestää toimintaa perinteisellä hyväksi havaitulla tavalla, mutta on myös varauduttava muuhun.
Mietin sitä, mitä hyvää keväästä syntyi ikävyyksistä huolimatta. Karanteenit ja rajoitukset ankeuttivat varmasti monen meidän elämää, mutta jäikö sieltä jotain positiivista takataskuun? Ei semmoista vahinkoa, ettei hyötyäkin, sanoo vanha sananlasku. Tätä voidaan sanoa ainakin Härkätien sydänyhdistyksen uudenlaisesta toiminnasta viime keväänä. Yhdistys käynnisti hyvinkin nopeasti positiivista palautetta saaneet WhatsAppin välityksellä käytävät keskustelukerhot, Skypen kautta pidettävät viikoittaiset jumpat ja järjesti jäsenten digitaalista osaamista lisäävän digikerhon. Myös monessa muussa yhdistyksessä on kokeiltu uusia vastaavia tapoja.
Uusien taitojen opettelu vaatii rohkeutta
Tästäkin vanhan kansan sananlaskuissa on monta esimerkkiä – työ tekijäänsä opettaa ja rohkea rokan syö. Samalla asenteella mieheni yli 80-vuotias kummitätikin päätti kokeilla ruoan tilaamista verkon kautta. Pieniä mutkia oli matkassa, mutta Mariannen sanoin ”kyllähän sitä ihmisen pitää ruoka osata tilata” ja niin hän teki.
Myös itselleni mennyt kevät oli monien uusien asioiden oppimista. Etätyön tekemisen työkalut olivat meillä Sydänliitossa varsin hyvällä mallilla jo ennen kevättä. Kiireisen kevään aikana havaitsin, että ihmisten todellinen kuuntelu verkon kautta ei aina ole niin helppoa. Ja kuinka haastavaa on yhteinen ideointi verkon välityksellä. Sain myös miettiä uusia tapoja toisten kannustamiseen ja tukemiseen.
Kokeillaan siis rohkeasti yhdessä uusia tapoja, oikein hyvää alkavaa syksyä!
Luettavaa sydan.fissa
Härkätien sydänyhdistys loikkasi digiaikaan
Sydänyhdistyksen voimin elämysportaat Orivedelle
Esa Takalan blogi: Luontosuhdeterapiaa