Yhteisöllisyys estää yksinäisyyden terveysriskejä

Parikymppisenä tunsin itseni ulkopuoliseksi. Seurasin kateellisena sellaisten ihmisten elämää, joilla oli oma kaveriporukka. Minun näkökulmastani kaikille muille sateli kutsuja juhliin, heille soiteltiin ja viestiteltiin, heitä kutsuttiin juhliin ja heidän luonaan kyläiltiin.

En silloin tiennyt, että moni seuraamistani ihmisistä koki kanssani samaa ulkopuolisuutta. Yksinäisyyttä onkin ehditty kutsua kansantaudiksi, niin yleistä se on. Jenkkitutkijoiden mukaan yksinäisyys saattaa olla nousemassa ylipainoa suuremmaksi terveysriskiksi. Sosiaalisten suhteiden löytäminen ja yksinäisyyden lievittyminen voi olla yhtä hyödyllistä terveydelle kuin tupakoinnin lopettaminen. Ymmärrettävää, onhan ihminen laumaeläin.

Yksinäisyyttä on monenlaista. Osa kokee itsensä yksinäiseksi kavereiden määrästä riippumatta, koska he eivät saa luotua henkistä yhteyttä ihmisiin. Toiset kokevat yksinäisyyttä parisuhteen puutteen tai taloudellisen tilanteen vuoksi.

Haasteellisin tilanne on, jos sosiaalisia suhteita ei ole. Vaikka sosiaalisesti eristäytynyt ihminen ei edes kokisi olevansa yksinäinen, on hänen riskinsä ennenaikaiseen kuolemaan kaksi kertaa muita suurempi. Lyhentynyt elinikä ei johdu yksinäisyydestä suoraan, vaan välillisesti esimerkiksi masennuksen tai köyhyyden kautta.

Yksinäisyyttä voi ehkäistä yhteiskunnallisilla valinnoilla, kuten tasa-arvon edistämisellä, rakentamisella ja yhteisöllisyyden mahdollistamisella. Sitä voi vastustaa myös omalla aktiivisuudella silloin, kun jaksaminen riittää.

Yhdistystoiminnassa mukana oleminen toimi minulle pitkään tapana välttää yksinäisyyttä. Sosiaalisesta jännityksestä ei samalla tavalla tarvinnut välittää, kun kavereiden tapaamista rytmitti kokouksen esityslista tai yhdessä puuhaaminen.

Lopullisesti pääsin jatkuvasti kalvavasta ulkopuolisuuden tunteesta eroon vasta kolmenkympin hujakoilla. Näin oman yhteisöllisyyden kaipuuni monissa muissa ihmisissä, ja se rohkaisi minua. Ymmärsin, että kaveriporukan saa vain sellaisen rakentamalla.

Päätin perustaa yhteisön meille yksinäisille ja ulkopuolisille. Jouduin poistumaan mukavuusalueeltani ja hyväksymään, että minut saatetaan myös torjua. Hyväksyin myös sen, että minun pitää usein soittaa ja viestitellä ensin, jos haluan pitää ihmisiin yhteyttä. Että ihmisten seurasta saa nauttia silloin, kun heitä kutsuu koolle ja pyytää käymään.

Kyllä minua edelleen välillä yksinäistyttää jos olen väsynyt tai allapäin, mutta nyt osaan pistää toimeksi ja etsiä itselleni seuraa. Pelkkä tieto mahdollisuudesta ihmisten tapaamiseen auttaa yksinäisyyden tunteisiini.

Cecilia Bergström
Yhteisökehittäjä
cecilia.bergstrom@sydanliitto.fi
(09) 7527 5254